vapaakielivalinta.fi

Toimittaja Maarit Anttilan kirjoitus Ihmiskoe nimeltä opettajan sijainen (SK 19.4.) nosti esiin havaintoja koulun arjesta sijaisopettajan näkökulmasta. Erityisesti yksi lause kiinnitti huomioni: ”Kukaan ei pidä ruotsista.” Tämä lause kiteyttää tunteen, joka on monelle tuttu, ja ymmärrän, että tämä lause perustuu Anttilan kokemukseen, mutta se osuu jälleen kerran meihin, jotka opetamme toista kotimaista kieltä.

Tällaiset toteamukset eivät ole vain harmittomia heittoja. Ne heijastavat asenneilmastoa, joka vaikuttaa ruotsin kielen oppimiseen ja opettamiseen. Asenteet ruotsin kieltä kohtaan ovat koventuneet: yhä useammin kieli nähdään taakkana, ei mahdollisuutena.

Ja sanoilla on merkitystä, varsinkin kun ne toistuvat julkisessa keskustelussa. Ne muovaavat ilmapiiriä, jossa kieltä opitaan ja opetetaan.

Sanoilla on merkitystä, varsinkin kun ne toistuvat julkisessa keskustelussa.

Kieltenopetus ei ole vain kielen opettamista. Se on myös arvojen, asenteiden ja kulttuurin opettamista. Me ruotsinopettajat, aina peruskoulusta korkeakoulutasolle, teemme työtä, jonka vaikutus ulottuu luokkahuonetta pidemmälle: vaikutamme osaltamme siihen, millainen asema toisella kotimaisella kielellä on yhteiskunnassa.

Ruotsin kieli on yhä keskeinen osa suomalaista kielimaisemaa. Sen asema on turvattu kielilainsäädännöllä, mutta se on myös elävä ja käytännöllinen osa arkea työelämässä, viranomaisviestinnässä ja pohjoismaisessa yhteistyössä. Tästä huolimatta se nähdään usein tarpeettomana, resursseja kuluttavana ”pakkoruotsina”.

Negatiivinen puhe ruotsin kielestä on helposti kärjistävää. Jokaisella on henkilökohtainen mielipide, ja keskustelun sävyt jättävät jälkensä niihin, jotka opettavat kieltä. Tämä heikentää työn mielekkyyttä. Arvostuksen puute tuntuu. Liian moni meistä on kuullut, että työmme on ”turhaa”. Onko toista oppiainetta, jonka tarpeellisuutta kyseenalaistettaisiin samoin kuin ruotsin kieltä?

Siksi toivon, että julkisessa keskustelussa, erityisesti toimittajien kirjoituksissa, pohdittaisiin tarkemmin sanavalintoja. Tai sanavalintoja avattaisiin lukijalle tarkemmin. Sanoilla on valtaa. Ne voivat avata tietä ymmärrykselle tai vahvistaa ennakkoluuloja.

Minä en usko, että "kukaan ei pidä ruotsista", yläkoulussakaan. Uskon siihen, että ruotsin kieli tuottaa iloa ja hyötyä, kun sille annetaan mahdollisuus.

Asenteet eivät muutu itsestään, mutta ne voivat muuttua, jos pysähdymme tunnistamaan sanojemme vaikutuksen ja päätämme yhdessä puhua kieltä, joka ei lisää vastakkainasettelua.

Ruotsin kieli omaa Suomen historiassa merkittävän roolin.

Elämme historian asemesta kuitenkin tätä päivää, tämän - ja huomisen - päivän tarpeiden ja resurssien mukaisesti.

Historialliset perusteet eivät saa olla ikiaikaisena ja kyseenalaistamattomana painolastina. Sen sijaan, että käytämme rajallisia resursseja toisarvoisiin kohteisiin, voisimme ohjata ne sinne, missä vaikuttavuus on suurin ---

Suomen kieli ei kuulu skandinaaviseen kieleen. Samalla tapaa perusteltiin pakkovenäjää 150- vuotta sitten.

Ruotsin kielen pakko-opetus Suomen kouluissa on itsepetos ja tabu.

Ruotsin kieleen käytetyt resurssit maksavat valtiolle satoja miljoonia vuosittain, mutta silti suurin osa koululaisista ei koskaan opi puhumaan, kirjoittamaan tai ymmärtämään ruotsia tullakseen sillä toimeen turistina Tukholmassa tai pohjoismaisissa oloissa (?).

Rahat ja aika on pois muilta Euroopan valtakielten opiskelusta: saksa, espania ja ranska. ---

En usko ihmisten asenteiden pakkoruotsiin muuttuvan, vaikka siitä kirjoitettaisiin kuinka positiivisesti tahansa. Asenteet ruotsin kieleen ovat koventuneet, koska ihmiset ovat saaneet tarpeekseen pakkoruotista. Tai itse asiassa he ovat saaneet tarpeekseen jo kauan sitten, mutta kiitos RKP:n Suomen kansa ei ole vieläkään päässyt eroon tästä miehitysvallan jäänteestä.

Kirjoituksessa sanotaan, että "ruotsin kieli on yhä keskeinen osa suomalaista kielimaisemaa". Tähän voi vastata kysymällä miksi? Ja miksi ruotsin kielen pitää olla osa Suomen viranomaisviestintää, kuten kirjoituksessa sanotaan. Eikä se ole arkea työelämässä kuin pienelle joukolle ihmisiä.

Kaksikielisyys ja pakkoruotsi ovat pelkkä kuluerä ja haitta Suomelle ja suomalaisille, ja sen tuomat edut ovat etuja pelkästään suomenruotsalaisten pienelle vähemmistölle.

Jo riittää!

pjl69 kirjoitti: ↑30.04.2025 10:22 Miltähän näistä kieltenopeista tuntuu sisimmässään nukkumaan mennessään kun tietävät, että heidän koko elämänsä, elantonsa ja uransa perustuu tyhjään työhön, tyhjän opettamiseen ja pelkkien pakollisten liikkeiden läpikäymiseen...