HBL:Aatelisneito purkaa vihaansa suomen kieltä kohtaan

[Uusi kielipolitiikka]

Sofia Parland: Hallitus ei ole joutsenia

Keittiön lampun talvisessa hehkussa eläköityi eräs lapsuus. Stella-täti on kuollut.

[...]

Äiti sanoi, että Stella oli onnekas, kun hänen ei tarvinnut nähdä sotaa ja sinimustaa hallitusta.

[...]

Vihaan paikallisjunia, ne ovat niin rumia. Voi melkein tuntea istuimien muovin hajun junien sisätiloissa sekoittuneena kallioilta leikatun ruohon tuoksuun. Vihaan suomenkielisiä ääniä kovaäänisissä ja kuinka suomalaisten asemien nimet kulkevat LED-nauhojen yli. Kauklahti, Köyhämäki - just joo. Kuten Purra sanoi: "Jos saisin aseen, paikallisjunissa olisi ruumiita, you see".

Koska junissa on suomalaisia miehiä. He myös puhuvat, joskus, ja odottavat minun siirtyvän, kun he mutisevat "anteeksi" kuin mitkäkin Akaki Akakijevitšit. Ja sitten se katse, jonka suomalaiset miehet heittävät ohi mennessään. Kuin kylmä, kuollut hauki olisi saanut Viagraa. Juskat kaljamahoineen ja rasvaisine hiuksineen, jotka tarttuvat minua niskasta ja kysyvät, mitä minä myyn. Nämä beigenväriset, ryppyiset nahkasäkit, jotka on kääritty rätteihin ja liian tiukkoihin farkkuihin, saavat minut tuntemaan itseni enemmän Majakovskiksi kuin Gogoliksi, suoraan sanoen.

Kyllä, Purra voi kutsua itseään feministiksi, ja minä voin nauraa hänelle, onhan hän naimisissa vanhan äijän kanssa. Hän saa itkeä niin paljon kuin haluaa suomalaisten miestensä haudoilla.

Synnyin perjantaina, putosin alas IKL:n mädäntyneestä sukupuusta. Mutta äidinisäni Nikke, joka kuoli sodassa, oli ainoa, jonka äidinkieli oli suomi. Eikä hän koskaan uskonut Suur-Suomeen tai fennomaniaan.

Ei suomen kieltä minulle!

Nykyään synnyn uudestaan joka perjantai ja eristän itseni kaikista, jotka yrittävät puhua kanssani suomea. Yritän paeta ja piiloutua kaikilta rumilta Marimekko-mekoilta. Jonkinlaisia tunnistamattomia mustia säkkejä, joissa Unikko-kuviot. Voin vain arvata, onko niiden sisällä ehkä tätejä, koska ne ihmettelevät "where are you from?". Olen Suomesta. "But where are you from originally?" Olen syntynyt Suomessa, kasvoin Suomessa, tulen kuolemaan Suomessa. "But where are your parents from?" Vanhempani ovat helvetistä. Minä olen demoni! Juokse matkoihisi ennen kuin syljen päällesi.

Tanssin Joutsenlampea koko yön yökerhon lattialla, kuvittelen kuulevani Tšaikovskia teknona. Teen pliéni aivan kuten tiukka neuvostotäti opetti minua balettitunneilla.

Hallituksessa olevat eivät edes osaa tanssia Joutsenlampea, vaikka kuinka yrittäisivät. Heidän jalkansa ovat kuin silitysraudat – kuten neuvostotäti sanoi – ja sormet kuin tikut. He eivät ole joutsenia ollenkaan, he ovat kuin muoviflamingoja Trumpin ruohikolla. Ja he yrittävät – voi kuinka he yrittävät tanssia balettia. (käännös)

[Uusi kielipolitiikka]

Mitä mieltä?

Sitä mieltä, että on hyvä tajuta, miten syvää vihaa osa suomenruotsalaisista tuntee maan enemmistökieltä ja enemmistökielisiä kohtaan.

Mutta pitäisikö tästä jotenkin pöyristyä tai muuten reagoida?

Ei, vaan nimenomaan tiedostaa, miten syvässä ylimielisyys edelleen on suomenruotsalaisten ajattelussa.

Tekopyhää tietysti on, että "Riikan"seksuaalinen ym. turhautuneisuus ja siitä kumpuava raivokas teksti nostetaan valtakunnan tärkeimmäksi poliittiseksi kysymykseksi, kun taas suomenruotsalaisen prinsessan turhautuneet purkaukset ovat "suurta taidetta".

[pjl69]

Liikuttavaa, ettei mielenterveysasiat ole välttämättä kunnossa edes etuoikeutetun bättrefolkin keskuudessa.

[Uusi kielipolitiikka]

Liikuttavaa, ettei mielenterveysasiat ole välttämättä kunnossa edes etuoikeutetun bättrefolkin keskuudessa.

Lähijunat ovat todella traumatisoivia paikkoja, täynnä tukahdutettua seksuaalienergiaa..

Luulin, että tällainen ilmiö on lähinnä Japanin suurkaupunkien ominaispiirre, mutta angsti ja ahdistus on näemmä läsnä myös Helsingin lähijunissa..

Kyseinen teksti löytyi hommafoorumilta, jonne taas johdatti ihan fiksun ruotsinkielisen pohdinta vuodelta 2015..

Suunnitelma X

Pakollisesta kouluruotsista käytävässä keskustelussa on jotain suunnattoman typerää ja epä-älyllistä. Selvää on se, että asia-argumentteja ei ole juuri käytetty. Enimmäkseen on ollut kyse tunteista, vähemmistön kouristuksista ja, mitä kielienemmistöön tulee, tahdosta esiintyä liberaalina.

Voimme ensin tarkastella mitä pakollinen kouluruotsi oikein on. Joissakin keskusteluissa sana pakollinen jää pois, eli puhutaan vain kouluruotsin lakkauttamisesta. Ehkä kyse on huolimattomuudesta, mutta ei ihan harvoin tarkoituksenmukaisuussyistä. Ne oppilaat, jotka eivät hakeudu korkeampaan koulutukseen, saavat uusien suunnitelmien mukaan opetusta kaksi viikkotuntia neljän vuoden ajan, lähinnä yläkoulussa. Huonosti motivoituneille oppilaille tämä tarjoaa hyvin alkeellisen kielitaidon.

Voimme esimerkiksi verrata hieman vanhempaan suomenkielisten ylioppilaiden sukupolveen, siis heihin, jotka kirjoittivat ruotsin ylioppilaskirjoituksissa. Olemme kaikki kohdanneet heitä, henkilöitä suhteellisen korkeissa viroissa, jotka silmää räpäyttämättä sanovat, että eivät puhu ruotsia. Siitä huolimatta, että kirjoittivat ruotsin ylioppilaskirjoituksissa.

Pakollisen ruotsin yhdistäminen Suomen lainsäädännön takaamiin palveluihin on siksi älyllisesti kestämätöntä. Edes ylioppilasruotsi ei ole antanut riittäviä taitoja.

Sen sijaan vapaaehtoinen kiinnostus ruotsiin antaisi aivan erilaiset lähtökohdat. Siinä on kaksi tapaa, jotka voisi toteuttaa rinnakkain. Ensimmäinen koskee kielten opetusta yleensä. Kieliprofessori Fred Karlsson on selvittänyt perustavanlaatuisia olosuhteita lasten kyvylle oppia kieliä. Noin yhdeksän vuoden iässä aivoissa tapahtuu tiettyjä fysiologisia muutoksia, ja lapsi menettää kyvyn intuitiiviseen helppouteen kielen oppimisessa. Kielten oppimisessa omaksutaan aikuisten malli, toisin sanoen siitä tulee vaikeaa, vastakohtana varhaislapsuuden leikkisyydelle ja luonnollisuudelle.

Siksi varhaisessa kouluopetuksessa pitäisi panostaa kieliin niin monin tavoin kuin mahdollista. Kielikylvyt, ystäväkoulut, kielenopetuksen varhaistaminen alakoulussa yhä aikaisemmaksi.

Toinen ja tehokas tapa olisi, että kaikki kirjoittaisivat äidinkielen ohella kaksi kieltä ylioppilaskirjoituksissa. Englanti olisi varmasti useimpien ykkösvalinta. Mutta sen jälkeen ruotsi kokisi todennäköisesti renessanssin. Kaikki kunnia saksalle, ranskalle ja venäjälle, mutta ne ovat vaikeita kieliä, joita kuulee maassamme hyvin vähän. Ruotsin valitseminen olisi varmasti luonnollista monille.

Tuloksena olisi parempi ruotsin taito useammille suomenkielisille ja paremmat ruotsinkieliset palvelut suomenruotsalaisille. Palvelut, jotka eivät lainsäädännöllisesti liity mitenkään pakolliseen ruotsiin.

RKP:n paniikinomaisen takertumisen pakolliseen ruotsiin täytyy johtua jostain aataminaikaisesta tunteesta, että me suomenruotsalaiset emme oikeastaan kuulu Suomeen, elleivät suomenkieliset myönny pakolliseen ruotsiin. Poliittisesti katsottuna idioottimaista ja haitallista. (käännös)

Geo Stenius
on toimittaja periferiassa.

https://hommaforum.org/index.php/topic, ... msg1851841

https://hommaforum.org/index.php/topic,80224.4470.html

[Uusi kielipolitiikka]

RKP:n paniikinomaisen takertumisen pakolliseen ruotsiin täytyy johtua jostain aataminaikaisesta tunteesta, että me suomenruotsalaiset emme oikeastaan kuulu Suomeen, elleivät suomenkieliset myönny pakolliseen ruotsiin. Poliittisesti katsottuna idioottimaista ja haitallista.

Geo Stenius

Mutta eihän tämä suomenruotsalainen koe lainkaan kuuluvansa Suomeen..sen enempää kuin Riikan lähijunassa tapaama somalinuorukainenkaan..

Nykyään synnyn uudestaan joka perjantai ja eristän itseni kaikista, jotka yrittävät puhua kanssani suomea.

Vähemmistön kyllä pitäisi löytää keino sopeutua enemmistöön..eikä vaatia enemmistöä sopeutumaan vähemmistöön, kuten Suomen nykyinen kielipolitiikka tekee..