Oikeusministeri Tuija Brax

[Sees]

http://www.tuijabrax.fi/index.php?optio ... t&Itemid=7

Oikeusministeri Tuija Brax Kielet muuttuvassa yhteiskunnassa -seminaarissa:

---

Vaikka käynnissä olevassa keskustelussa on esitetty erilaisia näkemyksiä, on valtavirtana nähdäkseni kuitenkin erottunut sitoutuminen Suomen kaksikielisyyteen. Perustuslain kansalliskieliä koskevaa kirjausta ei yleisesti ole haluttu muuttaa. Haluan myös itse painottaa sitä, että kaksikielisyys on osa Suomen historiaa, nykyisyyttä ja – uskon niin – myös tulevaisuutta.

---

Perustuslaki ei esimerkiksi aseta suoranaista velvoitetta sille, että toisen kotimaisen kielen olisi oltava pakollinen oppiaine kouluissa. Sen sijaan julkiselle vallalle asetettujen kielellisten oikeuksien turvaamisvelvoitteiden valossa korostuu oikeus opiskella kotimaisia kieliä.

---

Jos joustavuutta kielivalintojen yhteydessä halutaan merkittävästi lisätä, tulee selvittää kansalliskielten opetusjärjestelyiden suhde perustuslaissa taattuihin kielellisiin oikeuksiin. Mitä tästä näkökulmasta olisi vähintään taattava ja millä tavoin joustavuutta voitaisiin lisätä. Tulisi myös selvittää, voitaisiinko kokeiluja kielten opiskelun joustavuuden lisäämiseksi järjestää ja millä tavoilla, miten yhdenvertaisuuteen ja yksilön oikeuksiin liittyvät näkökohdat otettaisiin huomioon, mitä vaikutuksia olisi korkeakoulujen osalta ja miten eri koulut voisivat hakea mukaan. Mahdollisten kokeilujen riittävä seuranta tulee varmistaa.

Näistä syistä katson, että jos ehdotukset koulujen tuntijakojärjestelmästä halutaan toteuttaa tällä hallituskaudella, ei samassa yhteydessä ole käytännössä mahdollista toteuttaa esimerkiksi kokeilua toisen kotimaisen pakollisuudesta luopumisesta Itä-Suomessa. Edellä mainitut selvitykset ovat tarpeen yhdenvertaisuuden ja kielellisten oikeuksien näkökulmista, ja ne tulee toteuttaa ennen mahdollisten kokeilujen käynnistämistä.

---

On kuitenkin selvä, että varsinkin ensimmäisen polven maahanmuuttajille jo alueen pääkielen – suomen tai ruotsin – oppiminen on merkittävä haaste. Molempien kotimaisten omaksuminen ei usein onnistu. Kuitenkin myös uusien suomalaisten jatkokouluttautuminen ja sijoittuminen myös vaativampiin julkishallinnon tehtäviin on Suomessakin tarpeen. Kielisäännösten soveltaminen tulee olla sillä tavoin joustavaa, ettei tämä käytännössä esty. Valtioneuvosto voi erityisistä syistä myöntää erivapauden kielitaitovaatimuksista. Erivapaus koskee yksittäistä hakijaa.

[Sees]

Tässä näkyy, että paine uussuomalaisten vapauttamiseen pakkoruotsista on kova - tällä hetkellä pakollinen ruotsi on todellinen loukkaus ja suuri este kotoutujille. Nyt siis poliitikkomme ovat suostumassa mittaviin erivapausjärjestelyihin, kunhan suomenkielisen väestön velvoitteeseen opiskella ruotsia ei kosketa. Periaatteessa onhan tämäkin jo myönnytys, sillä tähän asti liturgia on pitänyt kahta kansalliskieltä pikkujuttuna myös uussuomalaisille ja näytille on nostettu kiltisti kielensä lukeneita.

Tämä pakkoruotsimyönteisyys (joka on siis eri asia kuin ruotsimyönteisyys, jota mielestäni edustan) on tosi syvällä poliitikkojen ajattelussa - ja se koskee nimenomaan suomenkielisiä: me emme kelpaa ilman ruotsia suomalaisiksi, muut kyllä