Miksi ja miten sinusta tuli aktiivi?

[Uusi kielipolitiikka]

Suomalaisten valtaenemmistö on jo vuosikymmenten ajan halunnut eroon ruotsin kielen ylikorostetusta velvoittavuudesta.

Laajimman selvityksen mukaan 74% haluaa purkaa ruotsin pakollisuuden.

Miksi kuitenkin vain hyvin harva ajaa asiaa aktiivisesti?

Toisaalta, miksi me harvat sitten ajamme tätä aktiivisesti?

Miten sinusta tuli "aktivisti"?

Sade sade ropisee..hyvä päivä asian pohtimiseen...

[SJONS]

Useimmat suomenkieliset suomalaiset vähättelevät ruotsin kielen merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kun oma koulunkäynti on saatu päätökseen, asia unohtuu. Ruotsin kieli ei näyttele normaalissa arjessa mitään. Kaksikielisillä paikkakunnilla ruotsin kieli vaikuttaa pääasiassa koomiselta, merkityksettömältä.

Lähipiirissä saattaa olla ruotsinkielisiä ystäviä. Ei kehdata olla mitään mieltä. Asia sivuutetaan!

Omakohtainen pakko pani minut kummastelemaan, mistä ruotsin kieli oli pöllähtänyt tutkintovaatimuksiin. Aloin etsiä vastauksia ja siitä avautui SUURI NÄYTELMÄ, jota olen nyt pyrkinyt selvittämään ja tutkimaan. Olen suomenkielisten lasten, koululaisten, opiskelijoiden, veronmaksajien, koko suomalaisen yhteiskunnan asialla. Ennen en luovuta kuin pakollinen ja virkaruotsin vaatimus on menneisyyttä!

[Hillevi Henanen]

Koulussa se ruotsi tuli tuskallisen tutuksi ja viidennen keväällä sain siitä ehdot. Perheessämme ei kesällä laiskoteltu joten heitin kirjat kaappiin ja lähdin töihin.
Ehtoja sai yrittää läpäistä kaksi kertaa tai sitten suorittaa koko viidennen (ja viimeisen) luokan uudelleen. Kuukauden päästä yritin läpi ensimmäistö kertaa, mutta ei onnistanut ja jatko-opintoihin hakeminen siirtyi siis ainakin vuodella. Kova paukku köyhälle perheelle. Yksi yritys jäljellä, mutta kirjoja en enää löytänyt mistään.
Toisella yrityskerralla kuitenkin ruotsin maikka kehräsi tyytyväisyyttä kun niin selvää kehitystä oli tapahtunut ja että nyt meni läpi. (Ne kirjat löytyivät vintin komerosta vuosien päästä.)

Eli tällä ruotsilla on kusetettu aina!

Seuraava kolari tuli esikoisen kanssa joka oli kouluikäinen palatessamme Suomeen, ja jonka (suomen)ruotsalainen koulupsykologi testasi ennen ruotsalaisen koulun aloittamista (jota hän ei siis aloittanut).
Testaaja sanoi, että ei ole ikinä ennen nähnyt lasta, joka puhuu molempia kieliä paremmin kuin kummankaan kieliryhmän yksikieliset keskivertolapset.

Pakkoruotsi Suomessa sitten alkoi seiskalla, ja kai se tietty on niin että opettajalla ei ollut "kielilakien" puitteissa parempia vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseen.
Lapseni siirrettiin lukemaan ruotsia ysiluokkalaisten kanssa. Siitä alkoi vuosien koulukiusaaminen. Opettaja taisi käyttää pelisilmänään sitä kolmatta joka oli liian alhaalla.
Hän siis luki niitä samoja ruotsin kappaleita kolme vuotta putkeen eri ysiluokkien kanssa ja yritti väistellä selkäsaunoja välitunneilla.

Keskimmäinen unohti ruotsin paljon ennen koulun alkua, mutta kouluruotsin avulla hän kuitenkin toimi opettajille tulkkina luokkaretkellä.

Lukihäiriöisen kuopuksen kanssa ei myöskään helpolla päästy. Lopulta monen vuoden vääntämisen jälkeen se ruotsikin saatiin suoritettua, eikä sitä ole sen jälkeen tarvittu. Hbl:ssä työskennellessään hän pärjäsi loistavasti englannilla kuten kaikkialla muuallakin.

Minulla siis oli kysymyksiä aiheesta, ja sitten ilmeisesti useamman kerran tuolla sivustoilla törmäsin NRR:ään, ja pikkuhiljaa valuin hänen perässään tänne.

Luin ensin kaiken muiden kirjoittaman läpi ja sitten pikkuhiljaa alkoi hahmottua koko kuva ja minun roolini täällä. Täällä oli runsaasti asiantuntemusta eri osa-alueilta, joten ne olivat hoidossa, mutta numerot ovat selvästikin minun juttuni.

Mitä enemmän vääryyttä ja kieroilua systeemeistä löytyy, sen varmemmin pysyn täällä. Nyt kymmenettä vuotta.

[Uusi kielipolitiikka]

Laukaiseva tekijä:
Vuosi 2004, kun Paavo Lipposen kulissientakainen juonittelu RKP:n kanssa
tuli julkisuuteen.

Tausta: Räikeä kielipolitiikan epäoikeudenmukaisuus ja pyrkimys oikeudenmukaisuuteen.

Ennen vuotta 2004 ei oikeastaan mitään käsitystä (eikä kiinnostusta) tästä valheiden verkosta ja poliittisesta juonittelusta.

Vasta arkistomateriaalin perusteella päässyt kärryille ja käsitykseen suomalaisiin kohdistuvasta vallankäytöstä ja alistamisesta.

[Hillevi Henanen]

Kymmenen vuotta VKV:n jäsenyyttä täyttyy tänä iltana klo 20.18.

0,66 viestiä taputeltu ulos keskimäärin päivässä.

Osa viesteistä on kymmenien tuntien taulukkolaskennan tuloksena syntyneitä uusia näkökulmia mm. vanhoihin valheisiin, osa kommentteja muiden virittämiin aiheisiin tai lehtiartikkeleihin ja osa pikku väliheittoja.

Näinä 9 vuotena (tämän kymmenennen vuoden luvut julkaistaan ensi keväänä) ruotsinkielisten määrä on kaksikielisissä kunnissa kutistunut lähes kuudella tuhannella ja lisääntynyt suomenkielisissä kunnissa1424 kappaleella.

Viime vuosi oli historiallinen sikäli, että ruotsinkielisten määrä väheni ensimmäistä kertaa kaikissa kuntaryhmätyypeissä, myös suomenkielisissä kunnissa ja Ahvenanmaalla.

Väestön ikätilastot ovat myöskin varsin lupaavaa luettavaa.
Ensinnäkin surunuoria koulutetaan Ruotsiin töihin ja sinne he myös lähtevät ja vievät tulevatkin surusukupolvetkin mennessään. (Saattaa silti jopa tulla pitkän päälle Suomellekin halvemmaksi)
Surujen ikätilasto on niin vanhuspainotteinen, että edes Luoto ei pysty sitä enää paikkaamaan.

Suurin ilonaiheeni on kesältä 2016 kun onnistuin ravistamaan esiin koko suomenkielisten kuntien surupitoisuudeksi 4 ‰ eli 0,4% tällä 95%:n alueella.
Siinä meidän maamme kaksikielisyys.

Toinen melkein yhtä ällistyttävä löytö oli maakuntien surumäärät. Manner-Suomen 18 maakunnasta 14:ssä on suruja alle prosentin ja YKSI oikeasti kaksikielinen.

Eli ei ole vielä ruvennut kyllästyttämään. Päinvastoin, tästä on tullut elämäntapa.

[Uusi kielipolitiikka]

Minua ei lakkaa ihmetyttämästä, että poliittinen eliitti on edelleen niin rähmällään suomenruotsalaisten ja Ruotsin edessä.

Toki rähmälläänolossa on pitkät perinteet:

Jo Paasikivi vaati aikoinaan toteuttamaan kaikki suomenruotsalaisten vaatimukset, jotta "Suomella säilyisi Ruotsin
kautta yhteys länteen"

Mutta miksi edes EU-jäsenyys ei poistanut tätä rähmälläänoloa, vaan suomenruotsalaisten kohtuuttomiin vaatimuksiin suostutaan edelleen lammasmaisesti?

Olen omassa "kansakunnan psykoanalyysissani" päätynyt siihen, että

alamaisuus on ollut niin pitkäkestoista, että Venäjän uhka ei ole tärkein selittävä tekijä, vaan

eliitin alamaisuus Ruotsia ja ruotsin kieltä kohtaan on verrattavissa

yksilöiden kokemaan

ylisukupolviseen traumaan.

Sitä ei voi selittää suoraan genetiikalla, vaan se on tavallaan kansakunnan kulttuurisissa rakenteissa, kulttuurisessa DNAssa.

Ei yksinkertaisesti uskalleta olla itsenäisiä satojen vuosien konkreettisen
alamaisuuden jälkeen.

Tämä koskee siis maan poliittista eliittiä.

Poliittisen eliitin ylisukupolvinen trauma.

Toisen ja kolmannen sukupolven edustajilla ei ole mukanaan sodan taakkaa oman kokemuksensa kautta, mutta he ovat usein niitä, joiden oireilusta aletaan havahtumaan ylisukupolvisen trauman olemassaoloon ja seurauksiin. He voivat kokea oireita, joita on mahdoton ymmärtää heidän oman elämänsä kokemusten kautta. Oireet saattavat sen sijaan sopia erittäin hyvin jopa sekä ajallisesti että sisällöllisesti heidän vanhempansa kokemuksiin. Näiden oireilujen jäljittäminen edelliseen sukupolveen vaatii aina oman tutkimusmatkansa, toteaa Katajisto.  

– Ylisukupolvisen traumatisoitumisen yhteydessä puhutaan suorasta ja epäsuorasta siirtymästä. Yllä kuvattu on esimerkki epäsuorasta siirtymästä. Suoraa siirtymää voi tapahtua esim. sodan kokeneen perheenjäsenen käyttäytyessä väkivaltaisesti jälkeläisiään kohtaan.

Muistaakseni apinoilla on tehty eläinkokeita tästä käyttäytymismallista.

Ehkä joku aktiivi muistaa kyseisen koeasetelman...

Mutta miten poliittinen eliitti saadaan "hoitoon" ja parannettua tästä traumasta?

Ei näytä edes NATO-jäsenyys auttavan, vaan aina on oltava polvillaan Ruotsin ja suomenruotsalaisuuden edessä.

Toisaalta, RKP ja suomenruotsalainen eliitti on koko ajan poliittisen eliitin kimpussa estämässä parantumisprosessia...

Potilas ei pääse hoitoon..
Ja me "omaiset" sitten maksamme
laskun - pakkotyöllä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/1 ... lveen-asti

[NRR]

Minusta tuli aktiivi, kun näin, miten koulussa kohdeltiin lapsia ja nuoria, jotka olisivat tarvinneet vapautuksen ruotsista.

Mutta miten poliittinen eliitti saadaan "hoitoon" ja parannettua tästä traumasta?

Ei näytä edes NATO-jäsenyys auttavan, vaan aina on oltava polvillaan Ruotsin ja suomenruotsalaisuuden edessä.

Toisaalta, RKP ja suomenruotsalainen eliitti on koko ajan poliittisen eliitin kimpussa estämässä parantumisprosessia...

Poliittiseen eliittiin ei ehkä nouse kukaan ilman, että on tullut puolueen folktinget-portinvartijoiden hyväksymäksi.

Poliittinen eliitti on syyllinen pakkoruotsiin, mutta normiakateemiset (hallinnollinen porukka ja opetusduunarit) ovat vastuussa esimerkiksi vapautusten panttaamisesta ja oppilaiden/opiskelijoiden syyllistämisestä, jos ruotsi ei suju tai joku kyseenalaistaa sen pakollisuuden.