Onko odotukset realistiset Perussuomalaisten voiton jälkeen?
Lähetetty: 11.04.2023 10:21
Mielestäni nyt on olisi aika miettiä loogisesti, miten päästään ns. pakkoruotsista eroon. Jotenkin tuntuu, että odotukset ovat hieman liian optimistiset mahdollisuuksiin nähden.
Vanha viisaus on, että norsukin syödään pala kerrallaan. Samaa periaatetta pitäisi käyttää myös ns. pakkoruotsin purkamisessa. Nykyinen ruotsin kielen opetusjärjestelmä perustuu kahteen toisiaan tukevaan poliittiseen päätökseen, eli kouluruotsiin ja virkamiesruotsiin. Kyse on kuin talosta, jossa kivijalka on kouluruotsi ja seinät + katto on virkamiesruotsi. Jos tämä rakenne halutaan purkaa, niin loogisesti ajatellen ensin puretaan katto ja seinät, sitten vasta kivijalka. Samaa ajatusta tulisi pyrkiä vaalimaan ruotsin kielen aseman purkamisesta, sillä saman aikaisesti ei molempia kannata edes yrittää purkaa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että ensi vaiheessa olisi panostettava erityisesti virkamiesruotsin poistamiseen. Keskustelin vaalien alla usean kansanedustajan kanssa, jotka olivat nytkin ehdokkaina. Yksikään heistä ei tunnustanut tietävänsä, että virkamiesruotsi on pakollinen ainoastaan suomalaisille, ei vastaavan tutkinnon suorittaneelle ulkomaalaiselle henkilölle. Kaikki haastattelemani ehdokkaat pitivät tätä vaatimusta jopa epäreiluna ja lupasivat puuttua asiaan, jos tulisivat valituiksi. Tämähän ei vielä takaa mitään, mutta antaa mahdollisuuden vaalikauden aikana ottaa asia esille, kun tapaan heitä eri tilaisuuksissa.
Uskon, että puuttuminen virkamiesruotsiin onnisuisi, vaikka RKP olisi hallituksessa, sen puolustamiseksi kun ei löydy yhtään järkevää argumenttia. Koko järjestelmän purkaminen ei varmasti onnistu yhdellä kertaa ja yhdessä vaalikaudessa. Tämähän nähtiin jo Sipilän hallituksen aikana, kun Perussuomalaiset olivat hallituksessa. Ainut merkittävä kielipoliittinen asia tuolta ajalta on, kun silloinen työministeri Jari Lindström lupasi opetella puhumaan paremmin ruotsia jollakin maakunta matkalla.
Vanha viisaus on, että norsukin syödään pala kerrallaan. Samaa periaatetta pitäisi käyttää myös ns. pakkoruotsin purkamisessa. Nykyinen ruotsin kielen opetusjärjestelmä perustuu kahteen toisiaan tukevaan poliittiseen päätökseen, eli kouluruotsiin ja virkamiesruotsiin. Kyse on kuin talosta, jossa kivijalka on kouluruotsi ja seinät + katto on virkamiesruotsi. Jos tämä rakenne halutaan purkaa, niin loogisesti ajatellen ensin puretaan katto ja seinät, sitten vasta kivijalka. Samaa ajatusta tulisi pyrkiä vaalimaan ruotsin kielen aseman purkamisesta, sillä saman aikaisesti ei molempia kannata edes yrittää purkaa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että ensi vaiheessa olisi panostettava erityisesti virkamiesruotsin poistamiseen. Keskustelin vaalien alla usean kansanedustajan kanssa, jotka olivat nytkin ehdokkaina. Yksikään heistä ei tunnustanut tietävänsä, että virkamiesruotsi on pakollinen ainoastaan suomalaisille, ei vastaavan tutkinnon suorittaneelle ulkomaalaiselle henkilölle. Kaikki haastattelemani ehdokkaat pitivät tätä vaatimusta jopa epäreiluna ja lupasivat puuttua asiaan, jos tulisivat valituiksi. Tämähän ei vielä takaa mitään, mutta antaa mahdollisuuden vaalikauden aikana ottaa asia esille, kun tapaan heitä eri tilaisuuksissa.
Uskon, että puuttuminen virkamiesruotsiin onnisuisi, vaikka RKP olisi hallituksessa, sen puolustamiseksi kun ei löydy yhtään järkevää argumenttia. Koko järjestelmän purkaminen ei varmasti onnistu yhdellä kertaa ja yhdessä vaalikaudessa. Tämähän nähtiin jo Sipilän hallituksen aikana, kun Perussuomalaiset olivat hallituksessa. Ainut merkittävä kielipoliittinen asia tuolta ajalta on, kun silloinen työministeri Jari Lindström lupasi opetella puhumaan paremmin ruotsia jollakin maakunta matkalla.