vapaakielivalinta.fi

Karvi on huumorituulella kertoessaan: ’ruotsin osaamistaso ei vastaa jatko-opintojen tarpeita’. Aivan kuin Suomessa korkeakoulussa ei pärjäisi ilman ruotsia. Jopa Hankenissa nykyään kurssit opetetaan englanniksi.

9.-luokkalaisten ruotsin kielen taidot rohmahtaneet. Syynä asenne. Loistavaa! Hyvä nuoret. Tämä ajaa kohti järjettömän pakkoruotsin loppua.

-englanti on kaikilla ulottuvuuksilla aivan omaa luokkaansa oppilaiden käsityksissä. Erityisesti
ero A-englannin ja B1-ruotsin hyödyllisyydessä on silmiinpistävä ja auttaa osaltaan ymmärtämään,
miksi ruotsin opiskelu ei innosta kaikkia oppilaita siinä määrin kuin haluttaisiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että erityisesti oppilaiden asenteet ja käsitykset B1-ruotsista vaativat
laajempaa yhteiskunnallista ja (kieli)koulutuspoliittista keskustelua. Arvioinnin tulokset osoittavat
selkeästi, että koulutuksellinen ja työvoimapoliittinen puhe toisen kotimaisen kielen opiskelun
ja osaamisen tarpeesta ja hyödyistä ei ole vakuuttanut oppilaita, ei myöskään kansalliskielten
vaalimisen tärkeyden korostaminen. On myös syytä pohtia, missä määrin esimerkiksi englanti
on oppilaalle enää ”vieras” kieli, vai onko englannin kielen taito nykyisin ennemminkin sellaista
perusosaamista, joka jokaisella on oltava äidinkielen osaamisen rinnalla

Globaalissa maailmassa äidinkielen ja englannin lisäksi tarvitaan kuitenkin myös
muiden kielten osaamista. Tämä vieras kieli voi olla ruotsi, saksa, ranska, venäjä tai vaikkapa arabia.
Kun oppilaille annetaan enemmän vaihtoehtoja valita, niin vapaaehtoisuuden lisääntyminen voisi
jatkossa näkyä myös oppimistuloksissa. Nyt saatuja B1-ruotsin oppimistuloksia tulee tarkastella
myös suhteessa osaamisen saavuttamiseen käytettyihin resursseihin: miten koulutuspoliittisesti
kestävää on opettaa B1-ruotsia runsaat 200 tuntia, jos oppimistuloksena on, että valtaosa oppilaista
jää heikkoon tai enintään kohtalaisen osaamistasoon.
Onkin syytä pohtia, missä määrin oppilaiden opiskeluintoa saadaan lisättyä esimerkiksi pakollisten
tuntien määrää ja opiskelun pakollisuutta lisäämällä. Missä määrin entistä monipuolisemmat ja
digitaalisuutta hyödyntävät oppimateriaalit auttavat osaamisen parantamisessa, jos perimmäinen
syy huonoihin oppimistuloksiin on oppilaiden asenteissa? Tavoitetason laskeminen tuskin myös-
kään tuo ratkaisua ongelmaan, sillä aiempien arviointitulosten pohjalta tasoa on jo laskettu niin
perusopetuksessa kuin ylioppilastutkinnossakin. Muutoksen on näin ollen lähdettävä asenteista
ja niihin vaikuttamisesta. Tulee miettiä, mikä on se porkkana, miksi ruotsia kannattaa opiskella
alaluokilta korkea-asteelle saakka? Voisiko opiskeluintoa lisätä kielten (muiden kuin englannin)
osaamisesta annetut lisäpisteet korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa ja palkkalisä työmarkkinoilla?
Ratkaisuja etsittäessä myös koko B1-ruotsin opiskelun jatkumo on mietittävä uudelleen mukaan
lukien toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa edellytetty osaaminen. Osaamisvajeen korjaa-
misen aloittaminen korkea-asteelta on oppilaan kannalta liian myöhään. Jos oppilaiden kielen
perusrakenteet ja perussanasto ovat heikot, tai jopa olemattomat, niin miten heikon pohjan päälle
on mahdollista oppia koko ajan uutta.

asenteet ja käsitykset B1-ruotsista vaativat

laajempaa yhteiskunnallista ja (kieli)koulutuspoliittista keskustelua.

Arvioinnin tulokset osoittavat
selkeästi, että koulutuksellinen ja työvoimapoliittinen puhe toisen kotimaisen kielen opiskelun
ja osaamisen tarpeesta ja hyödyistä

ei ole vakuuttanut oppilaita, ei myöskään kansalliskielten
vaalimisen tärkeyden korostaminen.

On myös syytä pohtia, missä määrin esimerkiksi englanti
on oppilaalle enää ”vieras” kieli, vai onko englannin kielen taito nykyisin ennemminkin sellaista
perusosaamista, joka jokaisella on oltava äidinkielen osaamisen rinnalla

Globaalissa maailmassa äidinkielen ja englannin lisäksi tarvitaan kuitenkin myös
muiden kielten osaamista.

Tämä vieras kieli voi olla ruotsi, saksa, ranska, venäjä tai vaikkapa arabia.


Kun oppilaille annetaan enemmän vaihtoehtoja valita, niin vapaaehtoisuuden lisääntyminen voisi
jatkossa näkyä myös oppimistuloksissa.

Nyt saatuja B1-ruotsin oppimistuloksia tulee tarkastella
myös suhteessa osaamisen saavuttamiseen käytettyihin resursseihin: miten koulutuspoliittisesti
kestävää on opettaa B1-ruotsia runsaat 200 tuntia, jos oppimistuloksena on, että valtaosa oppilaista
jää heikkoon tai enintään kohtalaisen osaamistasoon.

Työelämässä
ruotsin kieltä tarvitaan vain tietyissä tehtävissä ja tietyillä alueilla ja sielläkin vain harvoin, sillä
myös englantia voi käyttää nykyisin lähes kaikilla. Yhdeksäsluokkalainen ei myöskään välttämättä
osaa ajatella ruotsin osaamisen hyötyjä jatko-opintojensa kannalta. Ja kun osaamisen hyötyjä ei
nähdä, ei ole halua opiskellakaan ja siksi ruotsin tunnit koetaan ikävystyttävinä. Lisäksi ruotsin
oppiminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja sitkeyttä, jota kaikilla ei välttämättä ole.

Ruotsin kielen epämieluisuus oppiaineena käy selkeästi ilmi

myös verrattaessa ruotsin asenne- ja
käsitysväittämien keskiarvoja A-englannin (Härmälä & Marjanen 2022), äidinkielen (Kauppinen
& Marjanen 2019) ja matematiikan (Metsämuuronen ym. 2019) vastaaviin (kuvio 32

pjl69 kirjoitti: ↑22.03.2023 11:13 Oho, Ylen juttua voi jopa kommentoida. Oliko pelkkää sattumaa, että tämä tutkimus julkaistiin vaalien alla? Ettei vain laukeais omille näpeille kun kielipolitiikan järjettömyys nousee framille näin vaalien alla. Eipä ollut uutisjutussa mitään sanaa nuorten englannin kielen taidosta. Siinäpä olisi hedelmällinen vertailukohde kun mietitään, että miksi juuri ruotsia kohtaan on asennevamma.

Pohjanmaa onkin sitten ainoa maakunta Suomessa jossa ruotsinkielisten määrä ylittää EU:n 20%:n kaksikielisyysrajan. Seuraavana on Keski-Pohjanmaa 9,04% eli ei enää lähelläkään tätä rajaa. Pohjanmaalla asuu 3,19% Suomen asukkaista.

Kun Pohjanmaallakin pullahti ruotsinkielisten osuus alle 50%, päästettiin pakkoliitetty Isokyrö lopultakin Etelä-Pohjanmaahan, ja ruotsinkielisiä oli taas yli 50%, ja alamäki jatkuu.

18 Manner-Suomen maakunnasta neljässätoista (14) on "ruotsinkielisiä" alle prosentti, Pohjois-Karjalassa jopa alle promille.

Kolmessa maakunnassa, Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa ruotsi on kahdeksanneksi (8) puhutuin kieli.

Kaksikielisyysraja on pudotettu Kymenlaakson terveydenhoitoalueen "kaksikielistämisen" myötä pudotettu jo 0,76 prosenttiin.

– Kaikissa viime vuosien kielten opetusta koskevissa päätöksissä on lisätty eikä vähennetty ruotsin pakollisuutta.

Politiikan lähtökohta on ollut vain ja ainoastaan kansalliskielten tasa-arvo, eikä koululaisten, perheiden, nuorten ja aikuisopiskelijoiden tarpeet ja kokemukset.

Ruotsin osaamista vaaditaan nykyään periaatteellisista syistä – ei siis käytännön tarpeiden vuoksi. Tästä periaatteesta olisi kuitenkin aika luopua, toteaa liiton toiminnanjohtaja Juuso-Ville Gustafsson.

NRR kirjoitti: ↑23.03.2023 17:09 Suomalaisuuden liitto otti kantaa

– Kaikissa viime vuosien kielten opetusta koskevissa päätöksissä on lisätty eikä vähennetty ruotsin pakollisuutta.

Politiikan lähtökohta on ollut vain ja ainoastaan kansalliskielten tasa-arvo, eikä koululaisten, perheiden, nuorten ja aikuisopiskelijoiden tarpeet ja kokemukset.

Ruotsin osaamista vaaditaan nykyään periaatteellisista syistä – ei siis käytännön tarpeiden vuoksi. Tästä periaatteesta olisi kuitenkin aika luopua, toteaa liiton toiminnanjohtaja Juuso-Ville Gustafsson.

https://mailchi.mp/d4876dc196e5/tiedote ... y-15750876