vapaakielivalinta.fi

http://lipponen.puheenvuoro.uusisuomi.f ... ia-ruotsia

Kuka haluaa oppia ruotsia?

Niin kauan kuin Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, en uskaltaisi suositella lapsille ruotsin opiskelun jättämistä pois lukujärjestyksestä. Lapsilla on valtavasti lahjakkuutta. Vieras kieli osana aineenopetusta olisi kätevä mahdollisuus oppia kahta ainetta samalla kertaa.

Helsingin kaupunginvaltuutettuna yritin saada suomea äidinkielenään puhuville lapsille ja nuorille mahdollisuuden hakeutua ruotsinkielisiin kouluihin. Kouluihin perustettaisiin suomenkielinen luokka, jonka opetus siirtyisi hiljalleen ruotsinkieliseksi. Näin suomenkielisistä lapsista tulisi aidosti kaksikielisiä. Suomenruotsalainen kieli ja kulttuuri saisivat lisää kannatusta.

Mikä parasta, kasvavilla oppilasmäärillä varmistettaisiin ruotsinkielisten koulujen säilyminen ja pätevät opettajat. Vaara on nimittäin siinä, että oppilasmäärien väheneminen tulevaisuudessa näivettää kouluja. Kun koulut ja oppitunnit vähenevät, ruotsia äidinkielenään puhuvat nuoret eivät hakeudu aineenopettajiksi. Miksi hakeutua alalle, jossa ei ole luvassa työtä ja oppitunnit pitää hakea erikouluista poimimalla.

Jos oppilailla ei ole opettajina matemaatikkoja, fyysikkoja ja biologeja, opetuksen laatu madaltuu, mikä heikentää puolestaan oppimistuloksia.

Ehdotukseni sai kaupunginvaltuustossa erittäin törkeän kohtelun suomenruotsalaisten taholta. He eivät moista halua! Ankaran haukkumisen jälkeen päätin, että en enää sekaannu kielikysymykseen.

Tuntuu vain surulliselta nähdä kuinka suomenruotsalaiset eivät ymmärrä, että heillä on mahdollisuus voittaa tämä taistelu, mutta se edellyttää avautumista. Lapset ovat järkeviä, he motivoituvat opiskelemaan vain asioita, joista on heille hyötyä.

Päivin lähtökohta oli kielipoliittinen. Hän on suomenkielisenä tottunut siihen, että koulujen kieliä lähestytään kielipolitiikan tavoitteiden eikä oppilaan ymmärryksen edistämiseksi. Ruotsi on suomenkielisille nimenomaan kielipoliittinen oppiaine, jossa tavoitteena on jakaa muutamille avaimet kaksikielisen yhteiskunnan eliittiin ja lopuille jonkinlaisen palveluruotsin perusteet, jotka nopeasti unohtuvat, mutta antavat muille oikeuden moittia yksilöä puutteellisesta kielitaidosta läpi elämän.

Ruotsinkielisten lähtökohta omiensa opetuksessa on pedagoginen. On selvää, että lapsen käsitteellinen ajattelu vahvistuu, jos hän saa käydä koulua omankielisessä ryhmässä. Käsitteiden hahmottaminen ei ole mikään pikkujuttu. Lapsi, jolle opetetaan aineita muulla kuin äidinkielellä, ei helposti saavuta syvällistä ymmärrystä ilmiöistä, nimityksistä ja käsitteistä. Samalla tällainen lapsi puolikielistää ympäristöään. Näin ruotsinkieliset koulut eivät voi ottaa kovin paljon suomenkielisiä oppilaita.

No niin. Siis ruotsinkieliset luonnollisesti kauhistuvat Päivin ehdotusta, joka kyllä on linjassa suomenkielisten koulujen pakkoruotsin ja siihen liittyvän kielipoliittisen ajattelun kanssa, muttei mitenkään sovi ruotsinkielisten pedagogiikkaa ja lasten oman kielen kehittymistä tukevaan näkemykseen.

Koska meillä ei asiasta ole voinut keskustella, jopa erittäin myönteisesti pakolliseen ruotsiin suhtautuva (kuten tässä PL) voi joutua ristiriitaan ruotsinkielisten kanssa hyvää tarkoittavalla ehdotuksella, jossa kaksikielisyysunelma ohittaa oman kielen vaalimisen tärkeyden.