SJONS kirjoitti: ↑02.12.2022 12:13
Olen pyrkinyt selvittämään niiden ruotsinkielisten "vanhusten" määrän, jotka eivät ole saaneet koulutustaan peruskoulussa. Asia kiinnostaa siksi, että vain se osa ruotsinkielisistä ei ole saanut opiskella koulussa suomea ja heidän voidaan katsoa tarvitsevan virallisia palveluja ruotsin kielellä. Heitä varten koulutetaan valtaisa määrä palveluskuntaa! Tuosta määrästä, joka ei ole käynyt vielä peruskoulua, pitää tietysti vähentää ruotsinkielisen oppikoulun ( keskikoulu tai lukio) suorittaneiden määrä. Ymmärtääkseni ruotsinkielisissä lukioissa ja keskikouluissakin on opiskeltu suomea.
Pyysin tilastokeskukselta apua! Sain heiltä viitteet, mutta en tällä koulutuksellani pystynyt selvittämään heidän tilastoistaan tuota haluamaani ruotsinkielisten määrää, joille yhteiskunnan on edelleen välttämätöntä tarjota palveluja heidän omalla kielellään.
Em. ryhmää varten ei toki ole välttämätöntä kouluttaa suomenkielisiä palvelijota, vaan ruotsinkieliset pystyvät varmaan kouluttamaan nämä palvelijat omasta joukostaan! Em. vanhuksia varten ei pakko- ja virkamiesruotsin koulutusta kaikille suomenkielisille tarvita! (Vert. sivistysvaliokunnan puh. joht. Raija Vahasalon perustelu, miksi pakollisesta ruotsista ei voida luopua!)
SJONS!
Eihän ideologisessa kaksikielisyydessä ole merkitystä sillä, osaako ruotsinkieliseksi rekisteröitynyt suomea vai ei.
Ideologian mukaan jopa täydellistä suomea osaavaa ruotsinkielistä
pitää palvella ruotsiksi!
Muuten valtava koneisto alkaa jauhaa..
Tässä teille esimerkki
YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Syrjintäolettama, välitön syrjintä, äidinkieli, poliisiviranomainen, uhkasakko
Diaarinumero: 6xx/2018
Antopäivä: xx.xx.2020
Yhdenvertaisuusvaltuutettu pyysi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta arvioimaan, onko
poliisilaitos syrjinyt asianomistajaa hänen kieleensä liittyvän syyn perusteella.
Asianomistaja oli siirretty selviämishoitoasemalta poliisin säilytyssuojaan ja hän oli ollut
poliisilain perusteella kiinniotettuna. Tullessaan poliisilaitokselle asianomistaja oli puhunut
ruotsia. Selviämishoitoaseman hoitajat olivat todenneet asianomistajan puhuneen hyvin myös
suomen kieltä. Säilytyssuojan vartija oli kertonut asianomistajalle ruotsin kielellä, ettei hänen
kielitaitonsa ollut riittävä hakijan kiinnioton perusteiden sekä tämän oikeuksien ja
velvollisuuksien kertomiseksi. Muutoin poliisin virkamiehet olivat puhuneet hänen kanssaan
suomeksi. Asianomistaja oli pyytänyt, että hän saisi asioida ruotsiksi. Suomenruotsalainen
työntekijä oli ollut tapahtumahetkellä tauolla, mutta häntä ei pyydetty kommunikoimaan
asianomistajan kanssa.
Vastaaja totesi, että kyseessä oli ollut inhimillinen väärinymmärrys koskien asianomistajan
tarvetta vaihtaa kieltä. Selviämishoitoaseman hoitajat sekä asianomistajan äiti olivat todenneet
hänen ymmärtävän ja puhuvan suomea. Asianomistajan oikeusturva ei vaarantunut sen vuoksi,
että hänen kanssaan ei asioitu ruotsiksi. Asianomistaja ei kyseessä olevassa tilanteessa joutunut
epäedullisempaan asemaan kuin vertailukelpoisessa tilanteessa olevat henkilöt ja hänen
oikeutensa olivat tulleet turvatuiksi kielellisestä menettelyvirheestä huolimatta. Asianomistajaa ei
syrjitty sellaisella tavalla kuin yhdenvertaisuuslaki edellytti, eikä uhkasakon asettamiselle ollut
perusteita.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi asianomistajan kokeneen, ettei hän saanut
asiaansa hoidettua omalla äidinkielellään ja katsonut siitä johtuvan, että hänet oli siirretty myös
putkaan. Asianomistaja oli lisäksi ollut päihtynyt ja alaikäinen, jolloin oman äidinkielen käyttö
oli ollut erityisen tärkeää.
Lautakunta totesi, että asiaa arvioitaessa oli otettava huomioon perustuslain ja kielilain
vaatimukset koskien oman äidinkielen käyttöä, perustuslain 22 §:n mukainen julkisen vallan
velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä se, että vastaajan toiminnassa
on kyse julkisen vallan käytöstä.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi asiassa saadun selvityksen perusteella, että
asianomistajan perustuslaissa taattua oikeutta käyttää omaa äidinkieltään oli rajoitettu.
Lautakunta katsoi, että asiassa oli tällä perusteella syntynyt objektiivisesti arvioiden olettama,
että vastaaja oli kohdellut asianomistajaa tämän kieleen liittyvän syyn perusteella
epäsuotuisammin kuin sellaista henkilöä, joka oli käyttänyt äidinkielenään suomea ja voinut
asioida suomeksi.
Asiassa oli näin ollen syntynyt syrjintäolettama yhdenvertaisuuslain
10 §:ssä
tarkoitetusta välittömästä syrjinnästä.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että se, että vastaaja ei asioinut asianomistajan
kanssa ruotsiksi, ei perustunut lakiin. Koska vastaajan menettely asianomistajan asiassa ei
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja kyennyt kumoamaan asiassa
syntynyttä syrjintäolettamaa. Lautakunta katsoi, että vastaaja oli syrjinyt asianomistajaa hänen
kieleensä liittyvän syyn perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti ja että vastaajan
menettely oli ollut yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitettua asianomistajan välitöntä syrjintää.
Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjivää menettelyään ja asetti päätöksen
tehosteeksi 5 000,- euron uhkasakon.
(ei lainvoimainen)
Asian tausta
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on tehnyt asianomistajan suostumuksella hakemuksen.
Asianomistaja on äidinkieleltään ruotsinkielinen ja ollut tapahtumahetkellä alaikäinen.
Asianomistaja on siirretty Helsingin selviämishoitoasemalta Helsingin poliisin säilytyssuojaan
ja ollut poliisilain perusteella kiinniotettuna 22.9.2017. Tullessaan poliisilaitokselle
asianomistaja on puhunut ruotsia. Selviämishoitoaseman hoitajat ovat todenneet
asianomistajan puhuvan hyvin myös suomen kieltä. Hänet on siirretty säilytyssuojassa
putkaan. Säilytyssuojan vartija on kertonut asianomistajalle ruotsin kielellä, ettei hänen
kielitaitonsa ole riittävä hakijan kiinnioton perusteiden sekä tämän oikeuksien ja
velvollisuuksien kertomiseksi. Muutoin poliisin virkamiehet ovat puhuneet hänen kanssaan
suomeksi. Asianomistaja on pyytänyt, että hän saisi asioida ruotsiksi. Suomenruotsalainen
työntekijä on ollut tapahtumahetkellä tauolla, mutta häntä ei ole pyydetty kommunikoimaan
asianomistajan kanssa.
Hakijan vaatimukset
Yhdenvertaisuusvaltuutettu pyytää, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta arvioi, onko
Helsingin poliisilaitos syrjinyt asianomistajaa hänen kieleensä liittyvän syyn perusteella. Jos
lautakunta katsoo, että syrjintäkieltoa on rikottu, yhdenvertaisuusvaltuutettu pyytää, että
lautakunta kieltää vastaajaa uusimasta tai jatkamasta syrjintää toiminnassaan.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu vaatii päätöksen tehosteeksi uhkasakon asettamista.
Hakijan perustelut
Asianomistajan oikeutta käyttää ruotsin kieltä on rajoitettu vastoin perustuslakia sekä
kielilakia, mikä samalla merkitsee sitä, että vastaaja on kohdellut asianomistajaa
yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla epäsuotuisammin kuin suomenkielisiä, kun
vastaaja ei asioinut asianomistajan kanssa hänen äidinkielellään hänen pyynnöstään
huolimatta.
Perustuslain ja kielilain sekä näiden esityöt huomioon ottaen on selvää, että vastaajalla on
ollut velvollisuus asioida ruotsiksi asianomistajan kanssa. Vastaaja ei ole myöskään kieltänyt
tätä velvollisuutta. Yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukainen epäsuotuisa kohtelu on aiheutunut,
kun asianomistajan yksiselitteisesti lakisääteisiä ja perustuslaissa taattuja oikeuksia on
rikottu. Epäsuotuisa kohtelu ei edellytä sitä, että asianomistaja todistaa, että muita kuin hänen
kielellisiä oikeuksiaan olisi vaarannettu kiinnioton aikana. Asiassa on selvää, ettei kohtelulle
ole myöskään yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaisia oikeuttamisperusteita.
Kun poliisi rajoittaa henkilön vapautta, on erittäin tärkeää, että henkilöä ei kohdella syrjivästi
ja, että kohtelussa otetaan huomioon kielilain edellytykset. Tilanteessa, jossa henkilö on
alaikäinen ja päihtynyt, on erityisen tärkeää, että asia hoidetaan henkilön äidinkielellä kuten
lainsäädäntö edellyttää.
Vastaajalla on asianomistajan tilanteessa ollut myös mahdollisuus kohdella häntä syrjimättä
ja kunnioittaa hänen perusoikeuttaan käyttää omaa äidinkieltään hakemalla tauolla oleva
ruotsinkielentaitoinen työntekijä kommunikoimaan asianomistajan kanssa. Asianomistaja on
kokenut, ettei ole saanut asiaansa hoidettua ruotsiksi ja asialla on ollut myös negatiivinen
vaikutus hänen luottamukseensa poliisia kohtaan tulevaisuudessa. Jos asianomistaja olisi
saanut asioida ruotsiksi, ei olisi ollut välttämättä tarpeen laittaa häntä putkaan.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu viittaa myös syrjintälautakunnan (Dnro 2008-3xx/Pe-2, antopäivä
xx.xx.2008) ratkaisuun, jossa lautakunta katsoi, että saamenkielisiä oli kohdeltu
epäsuotuisammin kuin suomenkielisiä, kun he eivät olleet saaneet palveluja saamen kielellä.
Lisäksi oikeusasiamiehen ratkaisun (Dnro 4xx/4/10, antopäivä xx.xx.2011) mukaan johtuen
poliisin oikeudesta merkittävällä tavalla puuttua yksilön perusoikeuksiin, on tärkeää, että
poliisilla on riittävät kyvyt käyttää molempia kansalliskieliä ja kansalaisilla on mahdollisuudet
käyttää äidinkieltään kommunikoidessaan poliisin kanssa.
Vastaajan vastaus
Vastaaja kiistää syrjineensä hakijaa ja vastustaa uhkasakon asettamista.
Vastaajan perustelut
Vastaaja toteaa, että kyseessä on ollut inhimillinen väärinymmärrys koskien asianomistajan
tarvetta vaihtaa kieltä. Selviämishoitoaseman hoitajat sekä asianomistajan äiti ovat todenneet
hänen ymmärtävän ja puhuvan suomea. Asianomistajan oikeusturva ei ole vaarantunut sen
vuoksi, että hänen kanssaan ei ole asioitu ruotsiksi. Asianomistaja ei ole kyseessä olevassa
tilanteessa joutunut epäedullisempaan asemaan kuin vertailukelpoisessa tilanteessa olevat
henkilöt ja hänen oikeutensa ovat tulleet turvatuiksi kielellisestä menettelyvirheestä
huolimatta. Asianomistajaa ei ole syrjitty sellaisella tavalla kuin yhdenvertaisuuslaki edellyttää,
eikä uhkasakon asettamiselle ole perusteita.
Esittelijän esitys
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoo vastaajan syrjineen asianomistajaa hänen
kieleensä liittyvän syyn perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti. Lautakunta kieltää
vastaaja jatkamasta syrjintää ja asettaa päätöksensä tehosteeksi 5 000 euron uhkasakon.
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko vastaaja syrjinyt asianomistajaa hänen kieleensä liittyvän
syyn perusteella, kun vastaaja ei ole palvellut hakijaa ruotsiksi
Perustelut
Sovellettavat oikeusohjeet
Perustuslain 6 §:n (731/1999) mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa
eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen,
terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Perustuslain 17 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus käyttää tuomioistuimessa ja
muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada
toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen-
ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten
perusteiden mukaan.
Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien
toteutuminen.
Yhdenvertaisuuslakia (1325/2014) sovelletaan sen 2 §:n 1 momentin mukaan julkisessa ja
yksityisessä toiminnassa. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaan syrjintä muun ohella kielen
perusteella on kielletty.
Välittömänä syrjintänä pidetään yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan sitä, että jotakuta
kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on
kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.
Yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu
perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi
ovat oikeasuhtaisia. Pykälän 2 momentin mukaan erilainen kohtelu on kuitenkin oikeutettua
siinäkin tapauksessa, että kohtelun oikeuttamisperusteista ei ole säädetty, jos kohtelulla on
perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi
ovat oikeasuhtaisia. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, kun kyse on 1) julkisen vallan
käytöstä tai julkisen hallintotehtävän hoidosta.
Yhdenvertaisuuslain 21 §:n 2 momentin mukaan se, joka katsoo joutuneensa syrjityksi tai
vastatoimien kohteeksi, voi saattaa syrjintää tai vastatoimia koskevan asian yhdenvertaisuus-
ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi 20 §:n 3 momentissa säädettyjä toimenpiteitä varten.
Tällaisen asian voi edellä tarkoitetun asianomistajan suostumuksella saattaa lautakunnan
käsiteltäväksi myös yhdenvertaisuusvaltuutettu tai yhdenvertaisuutta edistävä yhteisö.
Yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaan vireillepanijan on syrjintää tai vastatoimia koskevaa asiaa
tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa käsiteltäessä esitettävä selvitystä seikoista,
joihin vaatimus perustuu. Jos asiaa käsiteltäessä esitettyjen selvitysten perusteella voidaan
olettaa syrjinnän tai vastatoimien kieltoa rikotun, vastapuolen on kumotakseen oletuksen
osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu.
Kielilain (423/2003) 2 §:n 1 momentin mukaan lain tarkoituksena on turvata perustuslaissa
säädetty jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa omaa kieltään,
joko suomea tai ruotsia. Kielilain 2 §:n 2 momentin tavoitteena on, että jokaisen oikeus
oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon taataan kielestä riippumatta sekä
että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota
Kielilain 10 §:n mukaan valtion viranomaisessa ja kaksikielisessä kunnallisessa
viranomaisessa jokaisella on oikeus käyttää suomea tai ruotsia. Viranomaisen on lisäksi
järjestettävä asiassa kuultavalle mahdollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään, suomeksi tai
ruotsiksi.
Kielilain 23 §:n mukaan viranomaisen tulee toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä,
että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Kaksikielisen viranomaisen
tulee palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi. Viranomaisen tulee sekä palvelussaan että
muussa toiminnassaan osoittaa yleisölle käyttävänsä molempia kieliä. Kaksikielisen
viranomaisen tulee yhteydenotoissaan yksityishenkilöihin ja oikeushenkilöihin käyttää näiden
kieltä, suomea tai ruotsia, jos se on tiedossa tai kohtuudella selvitettävissä, taikka molempia.
Poliisilain (872/2011) 1 luvun 2 §:n mukaan poliisin on kunnioitettava perusoikeuksia ja
ihmisoikeuksia sekä toimivaltuuksia käyttäessään valittava perusteltavissa olevista
vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista.
Poliisilain 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan poliisin on toimittava asiallisesti ja
puolueettomasti sekä yhdenvertaista kohtelua ja sovinnollisuutta edistäen. Poliisin tulee
ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja
turvallisuutta.
Syrjintäolettaman syntyminen
Yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaan pelkkä väite tai epäily syrjinnän tai vastatoimien kiellon
rikkomisesta ei riitä olettaman syntymiseen. Täyttä näyttöä syrjinnästä tai vastatoimista ei
kuitenkaan edellytetä, vaan riittävää on, että tuomioistuimelle tai muulle asiaa käsittelevälle
toimivaltaiselle viranomaiselle syntyy esille tulleiden seikkojen valossa perustellusti olettama
syrjinnän tai vastatoimien kiellon vastaisesta menettelystä. Olettama syrjinnän tai
vastatoimien kiellon rikkomisesta voi perustua paitsi vireillepanijan, myös vastapuolen esille
tuomiin seikkoihin taikka mahdolliseen muuhun asiaa käsiteltäessä saatuun selvitykseen. (HE
19/2014 vp, s. 93)
Yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaan epäsuotuisalla kohtelulla viitattaisiin sellaiseen
menettelyyn, joko tekoon tai laiminlyöntiin, jolla menettelyn kohde asetetaan muihin nähden
huonompaan asemaan. Kyse voi siten olla esimerkiksi rajoitusten, vaatimusten, rasitteiden tai
velvoitteiden asettamisesta vain tietylle henkilölle tai henkilöryhmälle samoin kuin esimerkiksi
jonkin yleisesti saatavilla olevan etuuden, palvelun tai oikeuden epäämisestä tai
rajoittamisesta. (HE 19/2014 vp, s. 70)
Yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaan välittömästä syrjinnästä voi olla kyse, vaikka tekijä ei
ole mieltänyt toimivansa lain tarkoittamalla tavalla syrjivästi, jos menettelyä on objektiivisin
perustein arvioituna pidettävä syrjintänä. (HE 19/2014 vp s. 71)
Kielilain esitöiden mukaan viranomaisen on huolehdittava, että yksilöllä on tosiasialliset
mahdollisuudet valita mitä kieltä (suomi tai ruotsi) hän haluaa käyttää ja että henkilö luopuu
oikeudestaan käyttää valitsemaansa kieltä vain vapaasta tahdosta. Viranomainen ei voi
myöskään pyytää ketään käyttämään muuta kieltä kuin henkilön omaa kieltä. Päämääränä on
myös, ettei yksilön tarvitse vaatia kielellisten oikeuksiensa toteutumista. Viranomaisen tulee
tarpeen vaatiessa kysyä, kumpaa kieltä yksilö haluaa käyttää. Lisäksi viranomaisen on
huolehdittava siitä, että yksilön kielelliset oikeudet jokaisessa yksittäistapauksessa voivat
toteutua esimerkiksi sopivilla työvuorojärjestelyillä tai varmistamalla, että henkilöstössä on
kielitaitoisia henkilöitä. (HE 92/2002 vp s. 75-76, 91.)
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta toteaa, että kielilakia sovelletaan Helsingin
poliisilaitokseen, jonka on käytettävä kaksikielisenä viranomaisena sekä ruotsia että suomea.
Asianomistajalla on oikeus käyttää ruotsin kieltä asioidessaan vastaajan kanssa. Saadun
selvityksen mukaan asianomistaja on tullessaan poliisiasemalle puhunut ruotsia sekä
pyytänyt ruotsiksi palvelua vastaajalta.
Vastaaja on kuitenkin katsonut, että asianomistaja ymmärtäisi myös suomea riittävästi, eikä
ole pyytänyt ruotsin kieltä osaavaa henkilöä paikalle. Vastaaja on todennut, ettei
asianomistaja ole joutunut epäedullisempaan asemaan kielellisestä menettelyvirheestä
huolimatta. Vastaaja on myös katsonut, että kyseessä olisi ollut väärinymmärrys.
Asianomistaja on kokenut, ettei ole saanut asiaansa hoidettua omalla äidinkielellään ja
katsonut siitä johtuvan, että hänet on siirretty myös putkaan. Asianomistaja on lisäksi ollut
päihtynyt ja alaikäinen, jolloin oman äidinkielen käyttö on ollut erityisen tärkeää.
Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon perustuslain ja kielilain vaatimukset koskien oman
äidinkielen käyttöä, perustuslain 22 §:n mukainen julkisen vallan velvollisuus turvata perus- ja
ihmisoikeuksien toteutuminen sekä se, että vastaajan toiminnassa on kyse julkisen vallan
käytöstä.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella, että
asianomistajan perustuslaissa taattua oikeutta käyttää omaa äidinkieltään on rajoitettu.
Lautakunta katsoo, että asiassa on tällä perusteella syntynyt objektiivisesti arvioiden
olettama, että vastaaja on kohdellut asianomistajaa tämän kieleen liittyvän syyn perusteella
epäsuotuisammin kuin sellaista henkilöä, joka on käyttänyt äidinkielenään suomea ja voinut
asioida suomeksi. Asiassa on näin ollen syntynyt syrjintäolettama yhdenvertaisuuslain 10
§:ssä tarkoitetusta välittömästä syrjinnästä.
Syrjintäolettaman kumoaminen
Vastaajan on syrjintäolettaman kumotakseen osoitettava, ettei syrjinnän kieltoa ole rikottu.
Yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu
perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi
ovat oikeasuhtaisia.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta toteaa, että se, että vastaaja ei ole asioinut
asianomistajan kanssa ruotsiksi, ei perustu lakiin. Koska vastaajan menettely asianomistajan
asiassa ei ole perustunut lakiin, menettelylle ei ole yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentissa
tarkoitettua oikeuttamisperustetta.
Yhdenvertaisuuslain 11 §:n 2 momentin mukaan erilainen kohtelu on oikeutettua siinäkin
tapauksessa, että kohtelun oikeuttamisperusteista ei ole säädetty, jos kohtelulla on perus- ja
ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat
oikeasuhtaisia.
Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, kun kyse on julkisen vallan käytöstä
tai julkisen hallintotehtävän hoidosta.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta toteaa, että vastaajan toiminnassa on kyse julkisen
vallan käytöstä viranomaisena, joten vastaajan menettelylle ei ole myöskään
yhdenvertaisuuslain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeuttamisperustetta.
Edellä todetuin perustein yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoo, ettei vastaaja ole
kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa. Lautakunta katsoo, että vastaaja
on syrjinyt asianomistajaa hänen kieleensä liittyvän syyn perusteella yhdenvertaisuuslain 8
§:n vastaisesti. Lautakunta kieltää vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjivää menettelyään.
Johtopäätös
Edellä todetuin perustein yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoo, että vastaajan
menettely on ollut yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitettua asianomistajan välitöntä syrjintää
hänen kieleensä liittyvän syyn perusteella. Lautakunta kieltää vastaajaa jatkamasta tai
uusimasta syrjivää menettelyään.
Uhkasakko
Yhdenvertaisuuslain 20 §:n 3 momentin mukaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voi
asettaa antamansa kiellon tai määräyksen tehosteeksi uhkasakon.
Hakija on vaatinut uhkasakon asettamista yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan
päätöksen tehosteeksi.
Uhkasakon määräämiseen ja tuomitsemiseen sovelletaan, mitä uhkasakkolaissa säädetään.
Uhkasakkolain (1113/1990) 4 §:n mukaan viranomainen voi asettaa uhkasakon, jos niin on
laissa säädetty. Uhkasakkolain 8 §:n mukaan uhkasakon suuruutta harkittaessa on otettava
huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun mahdollisuus noudattaa sitä sekä muut
asiaan vaikuttavat seikat.
Uhkasakkolain 6 §:n 3 momentin mukaan määräajan pituutta harkittaessa on otettava
huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun mahdollisuus noudattaa sitä sekä muut
asiaan vaikuttavat seikat.
Asianomistaja on pyytänyt saada asioida ruotsiksi ja vastaajan olisi ollut helppo toteuttaa
pyyntö pyytämällä ruotsin kieltä osaava työntekijä paikalle. Ottaen lisäksi huomioon
perustuslain ja kielilain asettamat vaatimukset kansalliskielien käytöstä sekä vastaajan
tehtävä julkisen vallan käyttäjänä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoo aiheelliseksi
asettaa kieltopäätöksensä tehosteeksi 5 000 euron uhkasakon.
Lautakunnan päätöstä on noudatettava välittömästi tämän päätöksen tiedoksisaamisesta
lukien. Päätöstä on noudatettava yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annetun lain 13
§:n 4 momentin mukaan muutoksenhausta huolimatta, ellei hallinto-oikeus toisin määrää.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta päätti hyväksyä esittelijän esityksen.
Lainkohdat
Perustuslaki (731/1999) 6, 17 ja 22 §
Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 2, 8, 10, 11, 20, 21 ja 28 §
Kielilaki (423/2003) 2, 10 ja 23 §
Poliisilaki (872/2011) 1 luvun 2 ja 6 §
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annettu laki (1327/2014) 13 §
Uhkasakkolaki (1113/1990) 4, 6, 8 §
Ideologia sumentaa järjen.