HBL:n pääkirjoitus 1.10.2022 ajettuna googlen kääntäjän läpi.
Uusia ideoita kouluruotsin opetukseen - pitäisikö ruotsia ylipäätään arvostella?
Suomenkieliset ovat yleensä positiivisia ruotsin suhteen, mutta nykyinen koulujärjestelmä hyödyntää sitä liian vähän, kirjoittaa päätoimittaja Erja Yläjärvi.
Kuten odotettiin, tosisuomalaisten uusi suomalaisuusohjelma herätti voimakkaita reaktioita, kun aiemmin tällä viikolla vaadittiin ruotsin oppivelvollisuuden poistamista.
Ruotsinkielisen puolen reaktiot ehdotukseen olivat välttämättömiä. Väite, että kouluruotsi uhkaa suomenkielisten itsekuvaa, on niin outo väite, ettei sitä voisi jättää kiistämättä. Kyse on yksinkertaisesti populismista, vaikka Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra muuta väittää.
Samalla on selvää, että kouluruotsin kieli nykymuodossaan ei johda erityisen hyviin taitoihin suomenkielisillä opiskelijoilla - eikä johda jatkossakaan, vaikka opetusbudjettia hieman korotetaan.
Täysin suomenkielisillä alueilla teini-ikäisten keskuudessa ei myöskään ole suurta motivaatiota opiskella ruotsia.
Ruotsalaisten tulevaisuus Suomessa ei näytä erityisen positiiviselta, eikä ruotsin oppivelvollisuus ole onnistunut muuttamaan sitä. Siksi kouluruotsin kielen keskustelun, myös ruotsinkielisen Suomen sisällä, pitäisi nopeasti kehittyä pelkästä pakollisten kurssien puolustamisesta siihen, miten ruotsi tulisi pitää hengissä maassamme yleisesti. Tuossa keskustelussa ruotsinkielisten itsensä tulisi olla mahdollisimman aktiivisia.
Toistaiseksi koulun uudet ideat ovat olleet silmiinpistäviä niiden puuttumisesta. Pelkkä keskustelu resurssien lisäämisestä ei riitä innovatiiviseksi ajatukseksi, vaikka rahaa tietysti tarvitaan.
Suurelle osalle suomenkielisiä ruotsi ei ole poliittisesti tärkeä asia, joten uudet ideat tulisi ihanteellisesti tulla ruotsinkielisestä Suomesta.
Toinen tärkeä näkökohta kielikeskustelussa, jota ei pidä unohtaa, on se, että suomenkieliset eivät välttämättä koe ruotsia uhanalaisena vähemmistökielenä, mitä se sinänsä on, kun suomen kieltäkin heikentää Youtube Englanti.
Samaan aikaan suuri osa suomenkielisestä yleisöstä suhtautuu ruotsiin myönteisesti, vaikka he eivät itse tarvitsisi tai osaa puhua kieltä. Tätä lähestymistapaa tulisi hyödyntää paljon enemmän myös kouluissa.
Kun Hufvudstadsbladet kysyi suomenkieliseltä yleisöltä aiemmin tällä viikolla, kuinka he muistavat kouluruotsalaisen, saimme heti useita tuhansia vastauksia. Sitoutuminen oli valtava, huomattavasti suurempi kuin odotimme ja lähes yksinomaan positiivinen.
Monet muistivat vain yksittäisiä ilmaisuja, joskus erittäin hauskoja, toisinaan suorastaan outoja. Kuten "20 kiloa turskaa on paljon turskaa". Vastausten sävyt olivat hyväntahtoisia ja iloisia, jopa niiden keskuudessa, jotka eivät olleet oppineet ruotsia ollenkaan. Oli mahdotonta saada vaikutelmaa, että jonkun minäkuva olisi vahingoittunut, jos hänelle opetettiin lauseita, kuten "menemme bussilla Slusseniin".
Monet lukijat valittivat myös, etteivät he itse osaa paremmin ruotsia. Miksei kouluruotsin tarkoitus ole olla hauskaa ja helppo oppia? Se ei sinänsä johtaisi konkreettisesti parempaan palveluun ruotsinkielisille, mutta ei myöskään nykyinen järjestelmä. Muuten ruotsin kielen osaajista ei olisi jatkuvaa pulaa.
On erittäin tärkeää, että ruotsinkieliset saavat palveluja äidinkielellään. Mutta se on ratkaistava kestävällä tavalla. Se, että 100 prosenttia suomenkielisistä joutuu opettelemaan ruotsin alkeet pelkästään tästä pääasiallisesta syystä, ei kelpaa monilla alueilla, joilla ruotsinkielisiä ei ole ollenkaan. Siksi pakolliset kielikurssit tulisi motivoida opiskelijoita täysin eri tavalla.
Ruotsi on olennainen osa kulttuuriamme ja kielen ymmärtäminen, edes vähän, tarkoittaa oman maan ymmärtämistä. Jotta nuoret tutustuisivat kieleen, syynä pitäisi olla ensisijaisesti sen kiinnostavuus.
Kulttuuri ei voi pohjimmiltaan olla velvollisuus, samoin kuin taide ei voi olla. Ja sillä ei ole väliä, jos et osaa kieltä täydellisesti.
Muodollisia akateemisia taitoja ja arvosanoja painottava koulujärjestelmä ei välttämättä suosi ruotsin asemaa tulevaisuudessa. Kouluruotsin tarkoituksen tulisi siksi olla kulttuurisempi ja jotain, mikä voi myöhemmin johtaa siihen, että todella motivoituneet jatkavat oppimista.
Sitten tullaan myös kysymykseen, miksi pakollista ruotsia pitäisi ylipäätään arvostella? Mitä haittaa siitä olisi, jos pakollisilla ruotsin kursseilla olisi kyse ruotsin kielen tuntemisesta jollakin tavalla, sarjakuvien, mainonnan, julkkisten, ruoan, kyllä, kaiken, mikä nuoria kiinnostaa. Opiskelijat eivät välttämättä oppisi vähemmän ja kurssit voitaisiin yksinkertaisesti arvioida "hyväksytty" tai "hylätty". Ne, jotka haluavat hallita kielen sujuvasti ja hyötyä siitä työelämässä, voivat valita sen myöhemmin lukiossa.
Riippumatta siitä, onko tämä paras ajatus edetä, olisi joka tapauksessa erittäin tervetullutta avautua ajattelulle täysin uusilla tavoilla - vaikka ruotsi pysyy myös jatkossa pakollisena.