Analyysi: Ruotsin kieli on perussuomalaisten isänmaallisuudessa vain toisinaan mukana
Perussuomalaisilla on vaikea suhtautua Suomen kaksikielisyyteen. Katse taaksepäin osoittaa, että kieliryhmien väliset ristiriidat kärjistyvät, kun puolue voi hyötyä siitä poliittisesti.
Ennen vuoden 2021 kunnallisvaaleja perussuomalaiset asetti ennätysmäärän ruotsinkielisiä ehdokkaita ja silloinen puoluejohtaja Jussi Halla-aho valitsi poikkeuksellisesti ruotsin puhumisen Youtubessa julkaistussa videossa.
- Hyvä suomenruotsalainen, oletko ajatellut, että sinulla on myös valinnanvapaus. Punavihreä ilmastopolitiikka lisää myös majoitus- ja matkakulujasi. Punavihreä maahanmuuttopolitiikka vähentää myös turvallisuuttasi ja se rahoitetaan verorahoillasi. Jos olet sitä mieltä, että valtion ja kuntien pitäisi asettaa oma väestönsä etusijalle, niin Sannfinländarna on myös sinun puolueesi, sanoi Halla-aho hyvänkuuloisella suomenruotsilla.
Kun haastattelin häntä asiasta, hän selitti, ettei kielikysymys ole enää puolueelle tärkeä.
Yhteiset viholliset olivat tärkeämpiä
Hän tosin piti kiinni aikaisemmasta näkemyksestä, jonka mukaan ruotsin asema kansalliskielenä pitäisi poistaa, mutta se ei ollut asia, jota hän halusi poliittisesti ajaa. Yhteiset viholliset olivat tärkeämpiä.
Näin ollen voisi uskoa, että puolue oli tehnyt pesäeron aiempaan itsepintaiseen taisteluun ruotsin kieltä vastaan kouluissa ja valtionhallinnossa.
Eniten asiaa ajoi Sampo Terho, joka oli aikonut ottaa Timo Soinin vallan. Puolueen hajottua vuonna 2017 hän katosi periferiaan kepihevosensa kanssa.
Arvoisa suomenruotsalainen... He imivät sitä karamellia hieman yli vuoden. Ilmeisesti se ei tuonut niin paljon ääniä kuin toivottiin
Ottavat käyttöön kaikkia mahdolliset yksinkertaiset viestit
Perussuomalaiset julkaisi maanantaina uuden "suomalaisuusohjelman", jossa puolue toistaa, että ruotsin pakollinen opetus on haitallista Suomelle.
Viime perjantaina puolueen valtiopäivien ryhmä teki korjausaloitteen, jossa vaadittiin kouluruotsin lakkauttamista.
Muodollisesti puolue ei ole koskaan ajatellut mitään muuta, joten miksi sinun täytyy herättää asia eloon juuri nyt? Johtuuko kielipolitiikan paluu puolueen uudesta puheenjohtajasta Riikka Purrasta?
Vaikuttaa epätodennäköiseltä. Kansan Uutiset on ansioituneesti kaivaa esiin Purran vanhoja tekstejä, joissa hän vielä vuonna 2015 puolustaa voimakkaasti ruotsin kieltä osana suomalaista isänmaallisuuttaan.
Ehkä kyse on pikemminkin siitä, että puolue turvautuu nyt epätoivoisesti kaikkiin viesteihin, joissa se tietää erottuvansa. Vaalit lähestyvät, eikä mikään viime aikoina ole varsinaisesti nostanut puoluetta tai herättänyt ihmisten tukahdutettua vihaa.
Vasabladetin artikkelissa Riikka Purra selittää, ettei hänellä ole mitään ruotsinkielisten oikeuksia vastaan, vaan hän haluaa kyseenalaistaa vain pakollisen kielenopetuksen kouluissa.Kun vähintään 74% kansasasta vastustaa pakkoruotsia, ei ole niinkään kummallista, että yksi puolue ottaa asian listoilleen, vaan se, että millä muiden suut on saatu tukittua.
Lehden ruotsinkielisille lukijoille hän kuvailee ruotsin kieltä tärkeäksi osaksi Suomen kansallista identiteettiä.
Ruotsinkieliset ovat ne muut
Joten miksi suomalaisuusohjelma ohjelma puhuu täysin eri kieltä samaan aikaan? Siellä todetaan, että Suomen kaksikielisyyden ihanne aiheuttaa häiriöitä suomenkielisten minäkuvassa. Ohjelman mukaan Suomen kansa koostuu "tavallisista" suomalaisista, jotka puhuvat samaa kieltä, suomea.
Kyse ei siis ole koulutuspolitiikasta, vaan sen määrittelemisestä, keitä puolue pitää tosisuomalaisina. Keitä me olemme ja keitä he ovat.
Ajatus ei ole puolueen sisällä uusi.
Sen ilmaisi kansanedustaja Teuvo Hakkarainen Ilta Sanomien haastattelussa vuonna 2011, kun hän uskoi, että kaikki homot, lesbot ja somalit voidaan lähettää Ahvenanmaalle. Siellä SFP:llä voisi olla malliyhteiskuntansa vähemmistöille.
Tavoitteena oli sitten kritisoida SFP:n maahanmuuttopolitiikkaa yhdistämällä ruotsinkieliset muut puolueen vastustamat vähemmistöt.
Hakkaraisen aisapari Pentti Oinonen lainasi valtiopäivissä hämärää sodanajan rasistista ruotsinkielistä tekstiä osoittaakseen, että ruotsinkieliset eivät osallistuneet karjalaisten pakolaisten vastaanottamiseen sodan aikana.
Siksi he olisivat hiljaa yleensä ja erityisesti maahanmuuttopolitiikasta.
Mutta juuri silloin puolueen maahanmuuttopoliittiset tavoitteet saivat kaikki suomenruotsalaiset epäluulon alaisiksi.
Väite on tietysti täysin väärä - sen ovat perusteellisesti todistaneet Aapo Roselius ja Tuomas Tepora kirjassa Kampen om den Swedish jorden.
Juuri silloin puolueen maahanmuuttopoliitiikan tavoitteena oli saattaa kaikki suomenruotsalaiset epäluulon alaisiksi.
Tuplaviesti ruotsinkielisistä
Puolueen johto ei nostanut sormeakaan korjatakseen suomenruotsalaista vähemmistöä koskevia syytöksiä.
Puolueenjohtaja Timo Soini antoi itsensä ruotsiksi haastateltavaksi, kertoi pitävänsä suomenruotsalaisista ja että
puolue kyseenalaistaa vain ruotsin oppivelvollisuuden.
Kuulostavatko ristiriitaiset signaalit tutulta?Tekiköhän kipeää kirjoittaa tuo asia edes kerran ilman minkään valtakunnan vääristelyä?
Koomisesti Soini perusteli kouluruotsin vastustusta sanomalla, että venäjän oppiminen olisi järkevämpää. Se sopii huonommin puolueen tämän päivän isänmaallisuuden näkemykseen. Nyt he puhuvat mieluummin espanjaa, saksaa ja japania.
Perussuomalaisille ruotsinkieliset ovat aina olleet me tai he tilanteen ja tarpeiden mukaan.
Uudessa ohjelmassa puheita ruotsin kielen historiallisesta merkityksestä ja vähemmistöjen oikeuksista sekoittuvat "oikeiden" suomalaisten määritelmät. Voit valita mitä haluat, kun tarvitset sitä.Suuri ero suruihin, joille muita ei ole olemassakaan, vaan on aina kyseessä vain ME, ME ja ME.
Puolueen kannalta on oikeutettu tavoite halu muuttaa maan koulutuspolitiikkaa. On jopa täysin oikeutettua haluta muuttaa perustuslakia.
Mutta ehkä äänestäjät voisivat odottaa enemmän kuin epämääräisiä viestejä, joiden tarkoituksena on luoda foorumittain vaihtelevia ristiriitoja.
Perustuslaki ilman pakkoruotsia oli ennen pakkoruotsia ja jää vielä sen jälkeenkin.