Tarvitseeko Suomi ruotsin kielen ylimitoitettua privilegioasemaa, 'kaksikielisyyttä'?
Lähetetty: 18.07.2022 06:41
Pakkoruotsin ja RKP:n suomenkielinen kannattaja muotoili somessa vielä jokin aika sitten vaatimuksensa näin kauniisti:
"En kannata pakkoja, mutten ole varma, että kaksikielisyytemme säilyisi, jos ruotsi olisi valinnainen."
Nyt hän on jo rehellisempi:
"Haluan, että koululaitoksemme tukee kaksikielisyyttä ja molemmat kieliryhmät pistetään lukemaan molempia kotimaisia."
Hän aluksi väänsi pitkään nostaen ruotsinkieliset palvelut pakon perusteeksi, mutta luopui sitten tästä ja siirtyi toiseen äänilajiin:
"En ole huolissani ruotsinkielisistä lapsista ja heidän mahdollisuuksistaan, vaan kansansivistyksestä ja kaksikielisen kulttuurin vaalimisesta."
Siis mikään ei uhkaa hänen, suomenkielisen äidin ruotsinkielisiä lapsia, joiden vahvimmat kielet ovat hänen mukaansa ruotsi ja englanti. Hänestä muka meidän suomenkieliset lapsemme jäävät vaille siwistystä ja kylttyyrin rikkautta (siis ruotsia painottavan kulttuurin), jos "pakollinen kouluruotsi" antaa periksi ja vaihtuu itse valittuun kieleen.
Ja tietysti hän vetoaa suomalaisuuteen ja Nordeniin:
- "Suomi on kaksikielinen maa ja sillä on kaksikielinen identiteetti"
- Su&ru "kaksikielisyys on entistä arvokkaampi asia pohjoismaisen yhteistyön tiivistyessä".
Hänelle vastattiin:
"Kaksikielisyys = kiertoilmaus ruotsin kielen ylimitoitetulle privilegioasemalle. Siihen ruotsinkieliset pakkoruotsia tietysti tarvitsevat. Mutta tarvitseeko Suomi ruotsin kielen ylimitoitettua privilegioasemaa, 'kaksikielisyyttä'?"
Ovatko lapsemme ikuisesti siwistymättömiä ilman ruotsia?
Onko suomalaisuus ilman ruotsia köyhää?
Eikö 1800-luku mennyt jo?
Ei näköjään, kolonialistiset asenteet elävät.
"En kannata pakkoja, mutten ole varma, että kaksikielisyytemme säilyisi, jos ruotsi olisi valinnainen."
Nyt hän on jo rehellisempi:
"Haluan, että koululaitoksemme tukee kaksikielisyyttä ja molemmat kieliryhmät pistetään lukemaan molempia kotimaisia."
Hän aluksi väänsi pitkään nostaen ruotsinkieliset palvelut pakon perusteeksi, mutta luopui sitten tästä ja siirtyi toiseen äänilajiin:
"En ole huolissani ruotsinkielisistä lapsista ja heidän mahdollisuuksistaan, vaan kansansivistyksestä ja kaksikielisen kulttuurin vaalimisesta."
Siis mikään ei uhkaa hänen, suomenkielisen äidin ruotsinkielisiä lapsia, joiden vahvimmat kielet ovat hänen mukaansa ruotsi ja englanti. Hänestä muka meidän suomenkieliset lapsemme jäävät vaille siwistystä ja kylttyyrin rikkautta (siis ruotsia painottavan kulttuurin), jos "pakollinen kouluruotsi" antaa periksi ja vaihtuu itse valittuun kieleen.
Ja tietysti hän vetoaa suomalaisuuteen ja Nordeniin:
- "Suomi on kaksikielinen maa ja sillä on kaksikielinen identiteetti"
- Su&ru "kaksikielisyys on entistä arvokkaampi asia pohjoismaisen yhteistyön tiivistyessä".
Hänelle vastattiin:
"Kaksikielisyys = kiertoilmaus ruotsin kielen ylimitoitetulle privilegioasemalle. Siihen ruotsinkieliset pakkoruotsia tietysti tarvitsevat. Mutta tarvitseeko Suomi ruotsin kielen ylimitoitettua privilegioasemaa, 'kaksikielisyyttä'?"
Ovatko lapsemme ikuisesti siwistymättömiä ilman ruotsia?
Onko suomalaisuus ilman ruotsia köyhää?
Eikö 1800-luku mennyt jo?
Ei näköjään, kolonialistiset asenteet elävät.