Pohjoismainen kielijulistus pakkoruotsin turvaajana

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
Uusi kielipolitiikka
Viestit: 2183
Liittynyt: 08.12.2017 17:48
Paikkakunta: Global
Viesti:

Pohjoismainen kielijulistus pakkoruotsin turvaajana

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja Uusi kielipolitiikka » 10.04.2022 15:43

Pyydettynä kannanottona Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry vastaa uudistuksesta esitettyihin kysymyksiin.

Mitä kielipoliittisen julistuksen tulisi sisältää – pohjoismainen kieliyhteistyö vai kansallinen kieliyhteistyö vai molemmat?

Pohjoismainen kieliyhteistyö on ehdoton edellytys, mutta erityisesti Suomessa, jossa meillä on kaksi kansalliskieltä ja näiden lisäksi kansallisia vähemmistökieliä ja muita Pohjoismaissa puhuttuja kieliä, myös kansallisella kieliyhteistyöllä on erittäin keskeinen rooli (tästä esimerkkinä konkreettisena toimena usean kielen merkitseminen väestötietojärjestelmään, mikä tukee kielellisten ihmisoikeuksien toteutumista). Tällä on merkitystä myös siksi, että

skandinaavisten kielten osaamista pidetään julistuksessa keskeisenä ja kansalliskielistämme vain ruotsi kuuluu näihin kieliin.

Kielipoliittiseen julistukseen tulisi sisältyä sekä pohjoismainen kieliyhteistyö että kansallinen kieliyhteistyö. Kielitietoinen ote kasvatuksessa ja opetuksessa hyödyttää kaikkia; kielitietoisella ajattelutavalla teemme näkyviksi ja tasavertaisiksi kaikki kielet yhteiskunnassamme.


Mikä on kulttuurisektorin rooli kielipoliittisen julistuksen seurannassa? Kenellä tulee olla vastuu kielipoliittisesta julistuksesta: koulutussektorilla, kulttuurisektorilla vai yhteinen vastuu?

Yhteinen vastuu. Kielipoliittisen julistuksen seuraamisen vastuu tulee sen laajuuden vuoksi jakaa koulutus- ja kulttuurisektorin kesken.
Kulttuurisektorin merkitys julistuksen toteuttamisessa – ja siksi myös seurannassa – on merkittävä koulutussektorin rinnalla. Kielikasvatuksen ja -koulutuksen kehittämistä tehdään monella eri tavalla ja tasolla: valtakunnallisen opetussuunnitelmatyön ja (kieli)koulutuspoliittisten päätösten kautta, hankkeilla, verkostoissa, täydennyskouluttamalla, kehittämällä opettajankoulutusta ja monimuotoisen kulttuuritoiminnan kautta. Monikielisyyttä voisi edistää tarjoamalla opettajille monikielisyydestä ja kulttuurisesta osaamisesta enemmän koulutusta, joka keskittyisi erityisesti oppilaiden oman äidinkielen tukemiseen.
Lisäksi tulevien opettajien tulisi saada kokemusta kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisista ympäristöistä, ja heillä pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia saada käytännön kokemusta monikielisten oppilaiden kanssa toimimisesta. Yleensä kieltenopettajien kelpoisuustilanne on hyvä, ainoastaan oppilaan oman äidinkielen opettajien kelpoisuuksissa on korjattavaa.

Tuleeko kielipoliittisen julistuksen sisältää neljä painopistealuetta, kuten nykyisin? Vai tuleeko kielipoliittisen julistuksen olla yleisemmällä tasolla oleva julistus, johon liitetään 3–4 vuoden välein päivitettävä työskentelyohjelma?

Neljä pääasiaa

1. Kielten ymmärtäminen ja tuntemus

2. Rinnakkaiskielisyys (huom. erityisesti *Englannin ja Pohjoismaiden kielten rinnakkaiskielisyys*)

3. Kieliyhteisön ja yksilön monikielisyys (huom. erityisesti: Pohjoismainen kielipolitiikka on vastuussa maailmanyhteisölle siitä, että erityisesti kielet, jotka eivät ole minkään maan kansalliskieliä, säilyvät ja kehittyvät ja että kaikki vähemmistökielet säilyvät hengissä. On tärkeää, että myös viittomakielten asema säilytetään vahvana)

4. Pohjoismaat kielellisenä esikuvana

On tarpeellista päivittää julistusta muutaman vuoden välein, mutta nykyiset painopistealueet ovat juuri niitä ydinasioita, joiden esille tuomiseksi ja tueksi kielipoliittinen julistus on laadittu. Neljä pysyvää pääpainopistealuetta on hyvä, mutta näiden sisältöä avaavia työskentelyohjelmia tulee päivittää säännöllisin väliajoin, esimerkiksi ehdotetun 3–4 vuoden välein. Valtakunnallisen kattavuuden lisäksi olisi tärkeää varmistaa työn jatkuvuus. Monikielisyys vahvuudeksi -selvityksessä esitetty toive siitä, että in- ja nonformaalisti opitun osaamisen tunnustamiselle kehitettäisiin mallit, toteutuu kieliprofiiliajattelun kautta. Kieliprofiilissa on tarkoitus tuoda esiin myös muualla kuin oppilaitoksissa hankittu kielitaito. Lukion kieliprofiiliajattelu vastaa myös edellä mainitussa selvityksessä esille tuotuihin toiveisiin siitä, että osaamisen hankkimiseen ja osoittamiseen kehitettäisiin joustavia malleja yliopistojen, lukioiden ja vapaan sivistystyön yhteistyönä. Kieliprofiiliajattelussa on mukana myös Opetushallituksen hallinnoima Koski-tietovaranto, johon opiskelija saa näkyviin kaiken hankkimansa kielitaidon, kunhan järjestelmä kehittyy.

Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Pyykkö, Riitta. (2017-12-13) https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160374

Kielivaranto. Nyt! Monikielisyys vahvuudeksi -selvityksen (2017) seuranta. Heidi Vaarala, Sanna Riuttanen, Erja Kyckling & Susanne Karppinen. Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto. (2021) https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/so ... tain-1.pdf

Koulutuspoliittinen selonteko. Valtioneuvosto. (08.04.2021) https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162995

TK
Viestit: 2513
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

Re: Pohjoismainen kielijulistus pakkoruotsin turvaajana

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 11.04.2022 11:58

Tässä on taas malliesimerkki kylmän sodan aikaisesta toiminnasta. Pohjoismaita ja Skandinaviaa hehkutetaan suomalaisten pakkoyhteisönä. Englannin merkitystä yhteisenä kielenä ei pystytä enää kieltämään, mutta pakkoruotsitusta vaaditaan edelleen; vanhasta on vaikea luopua, varsinkin kun monien keski-ikäisten ura ja virkanimitykset ovat pakkoruotsituksen imussa syntyneitä.

Onneksi etenkin nuoret ovat laajentaneet viitekehyksiään. Pohjoismaat ovat takapiha, joka ei erityisemmin innosta eikä siitä olla kiinnostuneita.

Pakkoruotsituksesta on tullut ikäpolvikysymys.

Vastaa Viestiin