vapaakielivalinta.fi

Aika veikeän suomalaisuusmosaiikin rakentaa itselleen se, joka joutuu puolustamaan pakkoruotsia, tämä malli twitteristä:

--- Pakkoruotsi on oppiaine siinä missä muutkin. Ruotsin opiskelu todennäköisesti vahvistaa muidenkin kielten oppimista.
---
Ruotsin kieli pitäisi meillä nähdä ihan oman identiteettimme opintoina. Ruotsin kieli on keskeinen osa Suomea, keskeinen osa suomalaista kulttuuria.
---
Ruotsin kieli ja läntinen kulttuuri ovat nykysen suomalaisuuden peruskiviä. Kielemmekin on käytännössä osittain ruotsia.

Huikeaa maalailua vailla todellisuuspohjaa.

Suomalaisuuden perusta on suomen kieli, joka kantaa kielellisten esivanhempiemme perintöä yli viiden tuhannen vuoden ajalta. Toki siinä on lainasanoja kaikista kohtaamisista, mutta ei se ole "osittain ruotsia".

Pakkoruotsi ei suinkaan ole oppiaine siinä missä muutkin. Muilla oppiaineilla on perusteensa ja vastineensa muitten maitten kouluissa. Meillä oli 1968 valmiiksi suunniteltu peruskoulu ilman pakkoruotsia, useimmista tutkinnoista pakkoruotsi oli jo hävinnyt, oli vain ajan kysynys, milloin lukioruotsi vaihtuisi valinnaiskieleen... Silloin RKP ryhtyi lehmänkaupoille ja syntyi umpipoliittinen oppiaine, 1970-luvulla peruskoulut ja yliopistot pakkoruotsitettiin.

Ja suomalaisia identiteettejä on monenlaisia. Tämä pakkoruotsitettu identiteetti lähinnä pakkoruotsiverkoston toimijoilla.

Myydäänkö poliittisissa pakkoruotsiverkostoissa tällaista "suomi osittain ruotsia" -liturgiaa?

Pakkoruotsiamme vastaavaa kaikille alakoulusta yliopistoon pakollista pientä vähemmistökieltä ei ole muualla maailmassa. Puhe, että suomalaisten pitäisi ymmärtää ruotsin muka kuuluvan heidän suomalaisuuteensa ja suomen muka olevan osittain ruotsia, on skandinationalismia. Ei ok.

Humanistit usein valittavat epäloogisesti:

Kiinnostavaa, että joka alalla on hyvä olla matematiikkaa, mutta esimerkiksi kielillä ei ole samanlaista asemaa.

Kieliosaamista vaaditaan eniten.
Osin syystä. Suurin osa tiedosta sidottu kieleen - opiskelu useimmilla aloilla lukemista ja kirjoittamista.
Osin syyttä. Valinnaisen englannin rinnalla alakoulusta yliopistoon pakollinen ruotsi, jota ani harva tarvitsee. Ja lisäkieliä vaaditaan...

Otetaan esimerkiksi kaksi nuorta, joista toisella haasteita kielessä ja toisella matikassa: Vaikka matikka olisi kymppi peruskoulun päättötodistuksessa, nuori valitsee amiksen, jos kielet vaikeita. Jos taas kielet kiitettäviä tai edes tyydyttäviä, nuori lähtee lukioon riippumatta vitosen matikasta.

Jos kielissä haasteita omaava valitsee lukion, hän tekee sen raskaimman savotan: suurin osa aineista teettää vähintään tuplatyön, arvosanat ei palkitse. Lisäksi tulee pitkät mafy, jotka vaativat työtä niiltäkin, joilta ne sujuvat. Ei mitään "lyhyttä". Reputettuja ruotsinkursseja pääsee uusimaan loputtomasti aikuislukioon tai kansalaisopistoon. Vielä korkeakoulussa virkaruotsi on nostanut monen tien pystyyn.

Perinteiset akateemiset on itse karsittu kielen/kielten osaamisella. Heistä tämä on jotenkin luonnollista - mutta se ei välttämättä ole.

Kielissä vahvalla ei mitään syytä uhriutua...

Tasajako matikan ja kielten välillä olisi se, että
- viiden (helpon) matikankurssin vastineena muilla olisi pakollisena vain viisi (helppoa) kurssia aineryhmästä, jossa äikkä ja vieraat kielet, ja
- reaaliaineissa olisi pakollisina kaksi fyke-kurssia ja kaksi muuta.
Muu olisi valittavissa.

Minusta lukio kaipaisi reilusti lisää valinnaisuutta. Ei haittaisi, vaikkei olisi kuin yksi helppo matikan kertaus tilastoista eikä yhtään pakollista fykeä. Koulusuorituksia yleissivistävinä yliarvioidaan. Uteliaan nuoren arki on aika yleissivistävää nykyisin.

Kun kielten ammattilaiselle muistuttaa, että

Kieltenopetuksen ongelma on pakkoruotsi, joka syö muut valinnat. Ja liturgia, jossa jokaisen koululaisen pitäisi satsata kolmeen vieraaseen kieleen, vaikka kieliä jo luetaan meillä enemmän kuin muualla. Tästä ei tohdita edes keskustella. Ruotsi on tabu.

Hän vastaa:

Ruotsin osaajista on tällä hetkellä Suomessa pulaa, nimenomaan siellä, missä tarvitaan ammattimaista kielen käyttöä, kuten käännösalalla. Tarve on siis suurempi sekä julkisella että yksityisellä sektorilla kuin on osaajia.

Siis 100% ruotsinlukijoita alakoulusta yliopistoon ei edes riitä.

Mikä ihmeellinen kieli! Missä ajattelun taidot?

Sitä ei kovin usein tapahdu, mutta tuon logiikan edessä minäkin jäin sanattomaksi.

Miten opetus- ja oikeusministeriö aikovat tutkia ylioppilaskirjoitusten ruotsin (suomen) kielen pakollisuuden? Senhän pitäisi tapahtua tämän kevään aikana? Onko jossakin näkynyt merkkejä tutkimuksesta?

Tällaisen löysin Iltalehdestä.

Korjattu 22.9.2021 kello 14.30. Aiemmin jutussa kerrottiin, että opetusministerin esikunnan mukaan ylioppilastutkinnon ja lukiokoulutuksen rakenteisiin tehtyjen uudistusten vuoksi myös tämä asia on syytä selvittää. Esikunnan mukaan selvitystä ei kuitenkaan tule tehdä juuri lukiokoulutuksen uudistuksen vuoksi.

Uudistuksesta saattaisi seurata heille itselleen suurempi haitta kuin suomenkielisille, jotka joka tapauksessa törmäävät ainakin toistaiseksi pakkoruotsiin aloittaessaan opiskelun yliopistossa tai korkeakoulussa.