Loppuiko suomettuminen todella 1990 vai muuttiko se vain muotoaan?
Loppuiko suomettuminen todella 1990 vai muuttiko se vain muotoaan?
Katsoin Areenasta: Kylmän sodan Suomi, Suomettumisen aika maailmansodan lopusta 1990-luvulle. Sinänsä mielenkiintoinen dokumentti, koska itse on elänyt tuon ajan kaikkine kommunikeoineen, joissa kerrottiin ystävyydestä ja yhteistyöstä.
Katsoin sarjan nostalgisena koosteena, hieman hymyillen, millaisessa Suomessa me aikanaan elimme. Sitten jaksossa 8 ”Minä tunnustan” tuli tietynlainen déjà-vu elämys, että mehän olemme eläneet tämän aivan oikeasti MUTTA elämme tätä samaa liturgiaa edelleen, juuri 2020 luvulla, 30 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kohdassa 26:25 sanotaan, että ”Suomalainen kokemus yhteiseen vastuuseen sitoutumisesta on tähän asti perustunut pelkoon, pakkoon ja vaihtoehtojen puutteeseen”. Tämän jälkeen vielä Jari Tervo sanoo vielä ”Suomettumisen vuosikymmenet eivät ole kunniakkaimpia lukuja suomalaisten tarinassa ….kansan ei kannata valehdella itselleen”.
Tarkemmin kun katsoo dokumenttia, löytää useita analogioita nykypäivään. Ohjelmassa kehutaan nykypäivän lehdistön vapautta, jossa voidaan keskustella Venäjästä asiallisesti. Samaa ei tosin voi sanoa ruotsin kielen asemasta käytävästä keskustelusta lehdistössämme, koska se on kielletty.
Samoin dokumentissa kysytään, miksi opettajat taipuivat valheellisiin opetussuunnitelmiin (25:00)? Samaa voidaan varmasti kysyä tänäkin päivänä.
Jos aikaa on, niin kannattaa katsoa koko sarja, mutta erityisesti viimeinen osa ”Minä tunnustan”
Summa summarum, eikö juuri ruotsin kielen täysin epärealistinen ihannointi ole mitä suurimmassa määrin suomettumisen kaltaista itsepetosta? Poliitikot valehtelevat kansalle, mitä kaikkea hyvää siitä seuraa, kun meillä on elävä, kaksikielinen Suomi? Yksikään, ei siis yksikään puolue uskalla asettaa ”ruotsittamista” kyseenalaiseksi.
Muistaakseni Kokoomuksen puoluekokouksessa (2008?) riviedustajat äänestivät pakollisuuden poistamisen puolesta, puheenjohtaja Katainen totesi että väärin äänestetty ja pyyhki tuloksella pöytää. Näin toimii demokratia. Jos vaikutusvaltainen kansalainen, poliitikko tai muu merkkihenkilö, erehtyy sanomaan jotain kriittistä ruotsin kielen asemasta, seurauksena on julkinen häpeäpaalu. Tästä on hyvä esimerkki Osmo Soininvaara.
Olen miettinyt, miksi Suomi on maailman onnellisin kansakunta? Ehkäpä itsepetoksen seurauksena, mitä suomettuminen oli, olemme valmiit valehtelemaan edelleen itsellemme ja hyväksymään ruotsittumisen, kun poliitikot niin haluavat. Jotain meidän on aina pelättävä, jos ei Neuvostoliittoa niin ainakin ruotsinkielisten säätiöiden rahan jakamisen loppumista ja siksi ”hys hys…”.
Milloinkahan voisimme olla selkä suorassa tasavertaisia ja itsenäisiä kaikkien muiden kansakuntien rinnalla, vaikkakin ehkä hieman vähemmän onnellisia?
Katsoin sarjan nostalgisena koosteena, hieman hymyillen, millaisessa Suomessa me aikanaan elimme. Sitten jaksossa 8 ”Minä tunnustan” tuli tietynlainen déjà-vu elämys, että mehän olemme eläneet tämän aivan oikeasti MUTTA elämme tätä samaa liturgiaa edelleen, juuri 2020 luvulla, 30 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kohdassa 26:25 sanotaan, että ”Suomalainen kokemus yhteiseen vastuuseen sitoutumisesta on tähän asti perustunut pelkoon, pakkoon ja vaihtoehtojen puutteeseen”. Tämän jälkeen vielä Jari Tervo sanoo vielä ”Suomettumisen vuosikymmenet eivät ole kunniakkaimpia lukuja suomalaisten tarinassa ….kansan ei kannata valehdella itselleen”.
Tarkemmin kun katsoo dokumenttia, löytää useita analogioita nykypäivään. Ohjelmassa kehutaan nykypäivän lehdistön vapautta, jossa voidaan keskustella Venäjästä asiallisesti. Samaa ei tosin voi sanoa ruotsin kielen asemasta käytävästä keskustelusta lehdistössämme, koska se on kielletty.
Samoin dokumentissa kysytään, miksi opettajat taipuivat valheellisiin opetussuunnitelmiin (25:00)? Samaa voidaan varmasti kysyä tänäkin päivänä.
Jos aikaa on, niin kannattaa katsoa koko sarja, mutta erityisesti viimeinen osa ”Minä tunnustan”
Summa summarum, eikö juuri ruotsin kielen täysin epärealistinen ihannointi ole mitä suurimmassa määrin suomettumisen kaltaista itsepetosta? Poliitikot valehtelevat kansalle, mitä kaikkea hyvää siitä seuraa, kun meillä on elävä, kaksikielinen Suomi? Yksikään, ei siis yksikään puolue uskalla asettaa ”ruotsittamista” kyseenalaiseksi.
Muistaakseni Kokoomuksen puoluekokouksessa (2008?) riviedustajat äänestivät pakollisuuden poistamisen puolesta, puheenjohtaja Katainen totesi että väärin äänestetty ja pyyhki tuloksella pöytää. Näin toimii demokratia. Jos vaikutusvaltainen kansalainen, poliitikko tai muu merkkihenkilö, erehtyy sanomaan jotain kriittistä ruotsin kielen asemasta, seurauksena on julkinen häpeäpaalu. Tästä on hyvä esimerkki Osmo Soininvaara.
Olen miettinyt, miksi Suomi on maailman onnellisin kansakunta? Ehkäpä itsepetoksen seurauksena, mitä suomettuminen oli, olemme valmiit valehtelemaan edelleen itsellemme ja hyväksymään ruotsittumisen, kun poliitikot niin haluavat. Jotain meidän on aina pelättävä, jos ei Neuvostoliittoa niin ainakin ruotsinkielisten säätiöiden rahan jakamisen loppumista ja siksi ”hys hys…”.
Milloinkahan voisimme olla selkä suorassa tasavertaisia ja itsenäisiä kaikkien muiden kansakuntien rinnalla, vaikkakin ehkä hieman vähemmän onnellisia?
Re: Loppuiko suomettuminen todella 1990 vai muuttiko se vain muotoaan?
YYA-aikaa
Kansaa sitoutettiin.
Media toisteli tiettyjä näkemyksiä, koodikieltä, liturgiaa.
Poliitikkoja sitoutettiin.
Suomi-Neuvostoliittoseuralaisuus välttämätöntä etenemiselle.
Nuorisopoliitikkoihin otettiin yhteyttä.
Neuvostomielisyys trendikästä.
Neuvostovaikutus oli vahvasti kulttuuripolitiikkaa.
YLEn noudatettava virallista (ulko)politiikkaa.
Puolueettomuus oli oikeutta olla ottamatta kantaa.
"Suomettuninen" muka lisäsi avoimuutta ja suvaitsevaisuutta.
Tieteessä "ystävää" ei voitu tutkia rehellisesti.
Hyödylliset idiootit uskoivat toimivansa oikein...
Jos puhui siitä, mistä pitää vaieta, ei saanut virkoja, joutui naureskelun kohteeksi...
Kun suomettuminen oli kaikkialla, silmä ja korva tottui. Siihen ei kukaan reagoinut.
Jälkeenpäin vastuullisiksi vääristyneeseen tilanteeseen mainitaan "kaikkien suurten puolueitten johtoryhmät".
Onhan tässä mallia.
Aika hurjahan poliitikkojen, toimittajien, virkamiesten ja tutkijoiden tilanne oli - todellisuuden sijaan oli hyväksytty eräällä politiikan alueella täydellinen valhemaailma ja itsesensuuri. Ei sellainen asenne helposti murene, se vaihtaa kohdetta...
Ohjelmassa haastateltu tutkija arvioi, ettei suomettumista, sen psykologisia puolia, kansakunnan mentaliteettiin liittyviä puolia ja sitä, miten se vaikuttaa meihin tänä päivänä, ole tutkittu riittävästi - ja että voi mennä jopa 80 vuotta ennen kuin aihetta voidaan tutkia järkevästi. Rehellisyys kenties mahdollista vasta kun kaikki osalliset ja heidän lapsensakin ovat poissa...
Antaahan tämä hyvän vertailukohdan kielipoliittiselle valhemaailmallemme.
Kansaa sitoutettiin.
Media toisteli tiettyjä näkemyksiä, koodikieltä, liturgiaa.
Poliitikkoja sitoutettiin.
Suomi-Neuvostoliittoseuralaisuus välttämätöntä etenemiselle.
Nuorisopoliitikkoihin otettiin yhteyttä.
Neuvostomielisyys trendikästä.
Neuvostovaikutus oli vahvasti kulttuuripolitiikkaa.
YLEn noudatettava virallista (ulko)politiikkaa.
Puolueettomuus oli oikeutta olla ottamatta kantaa.
"Suomettuninen" muka lisäsi avoimuutta ja suvaitsevaisuutta.
Tieteessä "ystävää" ei voitu tutkia rehellisesti.
Hyödylliset idiootit uskoivat toimivansa oikein...
Jos puhui siitä, mistä pitää vaieta, ei saanut virkoja, joutui naureskelun kohteeksi...
Kun suomettuminen oli kaikkialla, silmä ja korva tottui. Siihen ei kukaan reagoinut.
Jälkeenpäin vastuullisiksi vääristyneeseen tilanteeseen mainitaan "kaikkien suurten puolueitten johtoryhmät".
Onhan tässä mallia.
Aika hurjahan poliitikkojen, toimittajien, virkamiesten ja tutkijoiden tilanne oli - todellisuuden sijaan oli hyväksytty eräällä politiikan alueella täydellinen valhemaailma ja itsesensuuri. Ei sellainen asenne helposti murene, se vaihtaa kohdetta...
Ohjelmassa haastateltu tutkija arvioi, ettei suomettumista, sen psykologisia puolia, kansakunnan mentaliteettiin liittyviä puolia ja sitä, miten se vaikuttaa meihin tänä päivänä, ole tutkittu riittävästi - ja että voi mennä jopa 80 vuotta ennen kuin aihetta voidaan tutkia järkevästi. Rehellisyys kenties mahdollista vasta kun kaikki osalliset ja heidän lapsensakin ovat poissa...
Antaahan tämä hyvän vertailukohdan kielipoliittiselle valhemaailmallemme.
Re: Loppuiko suomettuminen todella 1990 vai muuttiko se vain muotoaan?
Vesa Vihriälä pohtii teemaa blogissaan:
https://www.vesavihriala.fi/2021/12/rah ... realismia/
https://www.vesavihriala.fi/2021/12/rah ... realismia/
--- kuinka pitkälle nöyristelyssä oli tarpeen mennä panssarien pitämiseksi rajan oikealla puolella? --- Mitä todellista tarvetta palveli jopa eduskuntaan edennyt ajatus neuvostovastaisuuden kriminalisoimisesta tai Yleisradion kritiikitön ”Naapurineljännes”? Kaiken kaikkiaan: oliko useimpien valehteluksi tietämä vääristely Suomen historiasta ja Neuvostoliiton todellisuudesta tarpeen? Ehkäpä ei.
Lähtien tästä arviosta seuraava kysymys tietysti on, miksi niin pitkälle mentiin kuin mentiin.
--- Kekkonen ei kuitenkaan ollut ainoa toimija. Kommunistinen puolue ja erityisesti sen vähemmistösiipi käytti täysimittaisesti hyväksi ”pääkonttorin” tukea. Neuvostovastaisuus ja antikommunismi olivat yleisesti käytettyjä syytteitä, joilla muita toimijoita (puolueita, järjestöjä, tiedotusvälineitä, yksittäisiä ihmisiä kuten opettajia) painostettiin luopumaan Neuvostoliittoon ja kommunismiin kriittisesti suhtautuvien mielipiteiden julkituomisesta.
Eikä painostus kohdistunut vain pidättyväisyyden vaatimukseen vaan myös vaatimukseen aktiivisesta tuesta Neuvostoliiton ”rauhanpolitiikalle” ja länsimaiden toimien ja siinä sivussa kapitalismin kritisoimiselle. Kommunistien ideologinen vastustaminen oli vaikeaa, kun se leimatiin neuvostovastaisuudeksi.
Vierasta neuvostokortin käyttö ei ollut muissakaan puolueissa.
On itseymmärryksemme takia tärkeää tietää mahdollisimman totuudenmukaisesti, mitä kylmän sodan aikana Suomessa ja sen politiikassa tapahtui. ---
-
- Viestit: 2186
- Liittynyt: 08.12.2017 17:48
- Paikkakunta: Global
- Viesti:
Re: Loppuiko suomettuminen todella 1990 vai muuttiko se vain muotoaan?
Aivan vastaavasti Suomen kielipolitiikka nöyristelee Ruotsia.
Jo Paasikivi aikoinaan kehotti suostumaan suomenruotsalaisten kaikkiin vaatimuksiin, jotta Ruotsi ei suutu Suomelle.
Tämä kielipoliittinen suomettuminen on siis jäänyt vallitsevaksi, vaikka turvallisuuspolitiikassa tärkein
kumppani on NATO ja
länsi-integraatiossa EU.
Meitä kriitikoita syytetään ruotsivastaisiksi ja nuorisoa asenneongelmaiseksi, kun emne toista liturgiaa "elävästä kaksikielisyydestä", kuten lähes koko poliittinen tekee.
Suomettuminen ja itsepetos siis jatkuvat -kielipolitiikassa.
Suorastaan hätkähdyttävää tämä kaikenkattava samankaltaisuus.
Pitääkö meidän sitten odottaa 50 vuotta, että kielipoliittinenkin valhe tunnustetaan?
Eikö olisi itsetutkistelun aika jo nyt?
Kielipoliittinen itsepetos ja itselle valehtelu tulisi lopettaa heti, ei 50 vuoden päästä.
Jo Paasikivi aikoinaan kehotti suostumaan suomenruotsalaisten kaikkiin vaatimuksiin, jotta Ruotsi ei suutu Suomelle.
Tämä kielipoliittinen suomettuminen on siis jäänyt vallitsevaksi, vaikka turvallisuuspolitiikassa tärkein
kumppani on NATO ja
länsi-integraatiossa EU.
Meitä kriitikoita syytetään ruotsivastaisiksi ja nuorisoa asenneongelmaiseksi, kun emne toista liturgiaa "elävästä kaksikielisyydestä", kuten lähes koko poliittinen tekee.
Suomettuminen ja itsepetos siis jatkuvat -kielipolitiikassa.
Suorastaan hätkähdyttävää tämä kaikenkattava samankaltaisuus.
Pitääkö meidän sitten odottaa 50 vuotta, että kielipoliittinenkin valhe tunnustetaan?
Eikö olisi itsetutkistelun aika jo nyt?
Kielipoliittinen itsepetos ja itselle valehtelu tulisi lopettaa heti, ei 50 vuoden päästä.
-
- Viestit: 2186
- Liittynyt: 08.12.2017 17:48
- Paikkakunta: Global
- Viesti:
Re: Loppuiko suomettuminen todella 1990 vai muuttiko se vain muotoaan?
Kielipoliittisessa suomettumisessa pääroolissa on RKP, joka tilaa nootteja Ruotsista, joka painostaa Suomen poliittista eliittiä jatkamaan pakkoruotsia.Kommunistien ideologinen vastustaminen oli vaikeaa, kun se leimatiin neuvostovastaisuudeksi.
Ruotsilla on aivan vastaava "romanttinen" herrakansan asenne Suomeen menetettynä alueena kuin Venäjällä on nykyään Ukrainaan ja muihin menetettyihin alueisiin tai Neuvostoliitolla oli Unkariin 1956 tai Tsekkoslovakiaan 1968 jne.
RKP =kommunistit
-
- Viestit: 2186
- Liittynyt: 08.12.2017 17:48
- Paikkakunta: Global
- Viesti:
Re: Loppuiko suomettuminen todella 1990 vai muuttiko se vain muotoaan?
Kuinka pitkälle suomenruotsalaisten ja Ruotsin nöyristelyssä on tarpeen mennä kielipolitiikassa?kuinka pitkälle nöyristelyssä oli tarpeen mennä panssarien pitämiseksi rajan oikealla puolella?
Milloin aletaan harjoittaa itsenäisen maan kielipolitiikkaa kielipoliittisen suomettumisen sijasta?
Re: Loppuiko suomettuminen todella 1990 vai muuttiko se vain muotoaan?
Nimimerkki "Weeku"!
Jari Tervon sähköpostiosoite löytyy varmasti netistä ja ellei löydy, niin Ylen kautta hänelle voi lähettää sähköpostia. Tuo kirjoituksesi, kuten tässä ketjussa muutkin kommentit, sisältää asiaa, joka olisi (on) syytä vietittää itselleen Jari Tervolle ja Ylelle.
Jari Tervon sähköpostiosoite löytyy varmasti netistä ja ellei löydy, niin Ylen kautta hänelle voi lähettää sähköpostia. Tuo kirjoituksesi, kuten tässä ketjussa muutkin kommentit, sisältää asiaa, joka olisi (on) syytä vietittää itselleen Jari Tervolle ja Ylelle.