Voisiko englannin kieli olla osa yleissivistystä?
Lähetetty: 26.12.2021 18:09
Viime aikoina on niin mediassa kuin poliitikotkin kritisoineet englannin kielen osaamista. Esimerkiksi YLE uutisoi 8.11 ”Vieraalla kielellä työskentely pelottaa – työvoimapulasta huolimatta yritykset eivät uskalla palkata ulkomaalaisia, koska englantia ei osata, kertoo kysely” ja 22.11 ”Asenneongelmat pahentavat työvoimapulaa, pohtii työministeri Tuula Haatainen: Suhtautumista vieraskielisiin ja viisikymppisiin pitäisi muuttaa”. Myös muissa pää- ja mielipidekirjoituksissa on vahvasti kritisoitu suomalaisten englannin kielenosaamista.
Itse työnantajana rupesin miettimään, ovatko poliitikot oikeutettuja arvostelemaan osaamistamme, kun eivät edellytä englantia opiskeltavan koulutusjärjestelmässämme? Usein jopa kehottavat koululaisia valitsemaan valinnaisen englannin sijaan muita kieliä, oppiihan englannin myöhemminkin. Sitten kritisoivat, ettei osata englantia, on niillä otsaa.
Ruotsin kielen asemasta ei voida käydä asiallista keskustelua, kun siitä keskustelu on tukahdutettu täysin. Sotatermiä lainaten, ollaan ”asemasotavaiheessa”, eli kaikki ovat omissa poteroissaan, mitään ei tapahdu eikä asia tunnu suurta yleisöä liikuttavan. Hieman samanlainen tilanne kuin aikanaan Irakin ja Iranin sodassa -80 luvulla.
Mitä, jos tekisimme ”koukkauksen” ja siirtyisimme kannattamaan englannin perusteiden kuulumista ns. yleissivistykseen? Sana ”pakko” kuulostaa pahalta, joten sana yleissivistys, johon englannin osaaminen järjellisesti ajateltuna kuuluu, voisi toimia.
Vaikka politiikassa kaikki on mahdollista, en usko, että poliitikkomme olisivat niin sokeita, että velvoittaisivat opiskelemaan kahta pakollista vierasta kieltä. Näin poliitikkomme joutuisivat ottamaan kantaa, kumpi on tärkeämpi kieli osata, ”riemu ruotsi” vai ”yleissivistävä englanti”, molemmat eivät varmasti mahtuisi pakollisten oppiaineiden listalle.
Itse työnantajana rupesin miettimään, ovatko poliitikot oikeutettuja arvostelemaan osaamistamme, kun eivät edellytä englantia opiskeltavan koulutusjärjestelmässämme? Usein jopa kehottavat koululaisia valitsemaan valinnaisen englannin sijaan muita kieliä, oppiihan englannin myöhemminkin. Sitten kritisoivat, ettei osata englantia, on niillä otsaa.
Ruotsin kielen asemasta ei voida käydä asiallista keskustelua, kun siitä keskustelu on tukahdutettu täysin. Sotatermiä lainaten, ollaan ”asemasotavaiheessa”, eli kaikki ovat omissa poteroissaan, mitään ei tapahdu eikä asia tunnu suurta yleisöä liikuttavan. Hieman samanlainen tilanne kuin aikanaan Irakin ja Iranin sodassa -80 luvulla.
Mitä, jos tekisimme ”koukkauksen” ja siirtyisimme kannattamaan englannin perusteiden kuulumista ns. yleissivistykseen? Sana ”pakko” kuulostaa pahalta, joten sana yleissivistys, johon englannin osaaminen järjellisesti ajateltuna kuuluu, voisi toimia.
Vaikka politiikassa kaikki on mahdollista, en usko, että poliitikkomme olisivat niin sokeita, että velvoittaisivat opiskelemaan kahta pakollista vierasta kieltä. Näin poliitikkomme joutuisivat ottamaan kantaa, kumpi on tärkeämpi kieli osata, ”riemu ruotsi” vai ”yleissivistävä englanti”, molemmat eivät varmasti mahtuisi pakollisten oppiaineiden listalle.