Siellä on aivoriihissä heitelty ufoja ilmaan ja pantu paperille toinen toistaan toteuttamiskelvottomampia viritelmiä.
Kovasti näyttää ystävälliseltä tuo ajatus, mutta miten tämä toteutettaisiin käytännössä.https://www.hbl.fi/artikel/fortsatt-utb ... -en-liten/
Hur ska man förändra attityder till språken?
– I den färska nationalspråksstrategin som tangerar samma fråga heter det att man i allt från småbarnspedagogiken och den grundläggande utbildningen genom vänklasser och skolbesök ges möjlighet att bekanta sig med barn och unga som lever sitt liv på det andra nationalspråket.
Henriksson noterar årets myndighetskampanj som betonar vikten av att alla får tala sitt eget språk och att det är okej att göra det.
– Men visst har det också en betydelse hur man i det politiska, vardagliga livet talar om språkfrågor. Där tycker jag väl att vi ser en lite mer positiv regering just nu än under förra regeringsperioden.
Kuinka muuttaa asenteita kieliin?
- Tuoreessa, samaa asiaa käsittelevässä kansallisessa kielistrategiassa todetaan, että kaikessa varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta ystäväluokkien ja kouluvierailujen kautta annetaan mahdollisuus tutustua lapsiin ja nuoriin, jotka elävät elämäänsä toisella kansalliskielellä.
Henriksson panee merkille tämän vuoden hallituksen kampanjan, jossa korostetaan, että on tärkeää, että jokainen saa puhua omaa kieltään ja että niin on hyvä tehdä.
(Hallituksella kun ei ole mitään oikeasti tärkeää tekemistä, niin kai sitä aikaansa voi sitten käyttää tällaiseenkin kampanjointiin.)
– Mutta tietysti sillä on myös väliä, miten puhutaan kieliasioista poliittisessa, arkielämässä. Siellä nähdään mielestäni hieman positiivisempi hallitus tällä hetkellä kuin edellisellä kaudella.
Annetaanko jokaiselle ruotsinkieliselle luokalle hoideltavaksi 20 ystäväluokkaa yksikieliseltä puolelta? On kuolleena syntynyt ajatus että ruotsinkieliset matkustaisivat ystäväluokkia tapaamaan, koska vaikka yhdestä luokasta selviäisi päivässä, olisi 20 vieralua vuodessa vähintään 2-3 päivää/kk poissa omasta koulutyöstä. Voisihan niitä koulutunteja tietenkin pitää busseissa tai junissakin) Jaa-a.
Todennäköisesti kuitenkin suomenkielisille luokille säädettäisiin matkustuspakko vähintään kerran vuodessa ruotsinkielisen ystäväluokan luokse. Voisi olla jo suruilla kahdennenkymmenennen ystäväluokan jälkeen vaikea muistaa kuka ja mistä on ollut käymässä, mutta koska oikeusministeri uskoo tähän ja on valmis uhraamaan oman kieliryhmänsä lasten opiskelun vierailujen alttarille, niin kai sitten minäkin. Näin siis saisimme suomenkieliset lapsukaiset innostumaan pakkoruotsista.