Hesarin kommentointi nimivaatimuksineen muodostuu varsin vääristyneeksi.
Heikki Talan kommentti selkein:
2000-lukua on kulunut vasta 21 vuotta. Sinä aikana kokoomuksen nuoret, keskustanuoret, vihreät nuoret ja perussuomalaiset nuoret ovat vaatineet emopuolueiltaan pakkoruotsista luopumista.
Suomalaisille lapsille ruotsin kieli on ainoa pakollinen oppiaine alakoulusta yliopistoon. Siitä huolimatta sen oppimistulokset ovat surkeat. Opetusviranomaisten lukuisissa kieltenopiskelua koskevissa selvityksissä 1990-luvulta alkaen todetaan nuorilta puuttuvan motivaatio nimenomaan ruotsin opiskeluun.
Åbo Akademin sekä Turun ja Tampereen laajassa tutkimuksessa 2014 todettiin, että 74 % suomalaisista haluaa luopumista ruotsin opiskelun pakollisuudesta. Tästä huolimatta rkp ajaa parhaillaan härkäpäisesti ruotsin kielen pakollisuutta takaisin ylioppilastutkintoon, jonka se vaati hallitusohjelmaan.
Mielenkiintoista nähdä, mitä siitä seuraa, jos se toteutetaan.
Vihreiden suuri viisas Osmo Soininvaara ennusti 2009: ”Nouseva sukupolvi, joka jossain vaiheessa astuu valtaan, inhoaa pakkoruotsia niin paljon, että lakkauttaa sen aivan varmasti.” Sitä kannattaisi miettiä ihan jokaisessa puolueessa.
Realismia toki löytyi muiltakin:
Suomen "kaksikielisyys" on lähinnä maailman kallein vitsi., eikä sitä voi perustella millään. Yhteinen historia Ruotsin kanssa ei ole perustelu, eikä 5% kielivähemmistö riitä koko valtakunnan ruotsittamiseen, varsinkaan kun hintalappu alkaa miljardilla.
Jos ihmisillä olisi pienintäkään käsitystä paljon kaksikielisen valtion pyörittäminen maksaa, se poistettaisiin jo kuluvalla viikolla. Jopa ökyrikas Ruotsi totesi aikoinaan, ettei heillä olisi koskaan varaa samanlaiseen järjestelmään.
Ja ne hyödyt kulutettuihin euroihin? Niin, no.... kukin voi itse sitä miettiä.
Masentavin oli äidinkielen open vastaus - ja kuvaa sitä, miten opettajat on vieraannutettu realismista ja saatu tuntemaan ylemmyyttä siwistyksestään, joka kääntyy sivistymättömyydeksi:
Kommentista, johon tässä vastaan, löytyisi äidinkielen opettajan silmin melko paljon huomautettavaa. Siinä mielessä se tuntuu sopivan hyvin kaavaan, jossa äänekkäimmät pakkoruotsin vastustajat vaikuttavat usein olevan henkilöitä, joiden suomikaan ei ole kovin sujuvaa. Miksiköhän näin?
Tällä on ainakin itseni kohdalla sellainen sivuvaikutus, että vaikken oikeastaan kannata ruotsin pakollista kouluopetusta, en juuri viitsi huudella asiasta, kun siitä suurinta meteliä pitävät vaikuttavat suhtautuvan myös äidinkieleensä välinpitämättömästi ja siten väheksyvän kielitaidon merkitystä ylipäätään.
Nykyinen julkinen keskustelu asiasta ruokkii mielestäni oppilaiden asennevammaa sen osalta, miten ruotsin oppitunteihin pitäisi suhtautua. Niin kauan kuin ruotsi pysyy pakollisena kouluaineena Suomessa, oppilaiden kannattaisi joka tapauksessa suhtautua sen opiskeluun samoin kuin muihinkin nykyisen opetussuunnitelman mukaan pakollisiin kouluaineisiin: tosissaan.
Toisaalta puolustajien kommenteissa näkyy usein se harha, että ruotsia pitäisi opiskella ensisijaisesti suomenruotsalaisten vuoksi: ruotsi on toisinaan varsin hyödyllinen kieli yksinkertaisesti siksi, koska aivan tuossa naapurissa on väkiluvultaan kaksi kertaa meitä suurempi valtio, jossa sitä puhuvat kaikki siinä, missä suomea puhutaan täällä. Se ei mielestäni tarkoita, että aivan kaikkien tulisi osata sitä, mutta olisi hyvä, jos monet osaisivat, mielellään mahdollisimman hyvin.
Jos ruotsin pakollisuudesta joskus luovutaan, sen tilalla pitäisi joka tapauksessa olla jokin muu kieli. Koululaisten työmäärä ei siitä vähenisi: Euroopan muut isot kielet eivät ole sen helpompia opiskella, jokaisessa on kommervenkkinsä. Pelkkä englanti ei kuitenkaan todellakaan riitä! Lisäksi moni suomalainen vaikuttaa luulevan englannintaidoistaan liikoja: vahva englannin taito vaatii paljon töitä.
Eikä siellä äidinkielen tunneillakaan oikeasti kannattaisi nukkua. Ei edes silloin, kun opetellaan oikeinkirjoitusta.
Nevalainen sivalsi osuvasti opettajan asenneongelmia:
Sekä äidinkielestä että ruotsista laudaturit kirjoittaneena ja pakkoruotsia aina vastustaneena on aina ollut harmittavaa, että keskustelu viedään substanssin sijasta pakkoruotsin vastustajan väitettyihin ominaisuuksiin. Tämän takia pidän itse ääntä kannastani, jotta tulee täysin selväksi, että moiset parjaukset kohdistuvat juuri siis minun henkilööni. Jos haluaa olla väleissä, kannattaa siis kitkeä tuommoinen argumentointi ja keskittyä asiaan.
Itsehän pidän pakkoruotsin kannattajia joko hyödyllisinä hölmöinä tai kaikessa laskelmoivassa autoritaarisuudessaan aika luotaantyöntävinä ihmisinä. Tästäkin näkemyksestä olen avoin.
Mitä itse pääkirjoituksen sisältöön tulee, RKP on aina kutsunut kaikkia kriitikoitaan "kielisodan" lietsojiksi. Tällä tavalla kielipolitiikka -- esimerkiksi nyt kansalliskielistrategia -- saadaan omittua vain ideologisesti myötäkarvaisten tahojen muotoiltavaksi. Mieleen ei tule mitään muuta poliittista kysymystä, jossa (hyvin tarkoitushakuisesti latautuneet) näkemykset tulisivat näin valmiiksi annettuina usein sanamuotoja myöten, ja niitäpä sitten toistat ettet ole "ruotsin vihaaja".
Voinet korjata kielivirheeni, kuulisin niistä mielelläni.