https://magma.fi/wp-content/uploads/202 ... inland.pdf
-vuoteen 2040 mennessä todellinen ruotsinkielisten palvelujen tarve on Etelä-Suomesta kadonnut lähes kokonaan.
Onkohan näille tutkijoille painotettu sitä, että ruotsinkielisiä leviää nimenomaan suomenkielisiin kuntiin lisäksi nykyiseen 0,4%:n vähemmistöön.
Kun keskimäärin 157 ruotsinkielistä jaetaan vuosittain 260 kuntaan, niin ei se paljon hetkauta.
Suomenkieliset kunnat ovat siis saaneet 10 vuodessa ruotsinkielisiä +1575, kaksikieliten suomienemmistöisten kuntien muutos samassa ajassa -462 ja ruotsienemmistöisten kuntien saldo -5210.
Ilmeisesti he olivat tietoisia siitä, että ruotsinkielisiä kannattaakin tutkia nimenomaan 5%:n surureunuksella kun 95%:n alueella ei ole paljon tutkimista.
Ei siis tarvitse odottaa tulevaisuutta että ruotsista tulisi yksi vähemmistökieli muiden vähemmistökielten joukkoon, koska se on sitä jo 95%:ssa maata neljänneksi puhutuimpana kielenä.
Tutkimuksen tekijä neuvoo, että koska ruotsi on puhujamäärään nähden yhä enemmän kieli muiden joukossa, niin se on "kaupiteltavava" hyötynä koko Suomelle, ei pelkkänä yksilön tai vähemmistön oikeutena.
(Tätä ei pakkoruotsittajat olisi itse hoksanneet koskaan. Ihmetellevät vaan, että mikä on kun ei pakkolahjaruotsi kelpaa. Tuosta tulee vielä pitkä sana ennen kuin tämä riihi on puituna HH)
Nyt vaan kielilähettiläätkin kouluihin keräämään kylvämäänsä satoa 74%:n vastustuksesta on hyvä aloittaa, vaikka tällä tutkimuskerralla on yritetty olla viisaampia kuin 2014 ja pitää suomenkieliset yliopistot tukimuksen ulkopuolella.
Koko 1900-luvun historiaa on luonnehdittu asteittaisena ruotsista luopumisena.
Lainattu kasvu vahvistaa ruotsia.
Monien vuosien ajan kaksikielisillä perheillä oli tapana rekisteröidä lapsensa suomenkielisiksi. Nykyään tilanne on päinvastainen ja noin kaksi kolmesta lapsesta on rekisteröity ruotsinkielisiksi. Tämä on vahvasti vaikuttanut tekijä siihen, että väheneminen on hidastunut ja tämän "lainatun" kasvun kautta ruotsinkielisillä on huomattavasti korkeampi syntyvyys kuin suomenkielisillä (Missähän se hidastuminen näkyy, kun luvuissa ei näy HH) Koska sekakieliset perheet ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus, on tämä lasten kielikuuluvuuden rekisteröinti yksi ratkaiseva tekijä ruotsin kielen asemalle pitkällä aikavälillä.
Päiväkodit ja koulut ovat ruotsinkielen tulevaisuus. Lapsille ja nuorille on yksi yhteinen ruotsinkielinen sosiaalinen todellisuus myös alueilla, joilla ruotsi ei ole paikallinen normi, nimittäin koulu. Koulu näyttää olevan myös tie ruotsin kieleen, sillä ruotsinkielisessä päiväkodissa aloittaneet jatkavat yleensä lopunkin koulunkäyntinsä ruotsalaisessa järjestelmässä. Ruotsinkielistä koulua on siis hyvin perustein kutsuttu ruotsin kielen takaajaksi Suomessa, ja huoli seurauksista kaksikielisille kouluille vaikuttavat erittäin perustelluilta. (Miten pesunkestävää tämä päälleliimattu ruotsinkielisyys on? Kun tämä oheneva ruotsinkielisyys ei riitä edes ruotsinkielisiin perheisiin syntyneille, niin miten hyvin se pysyy näiden muiden kotikielten pinnassa, sittenkään vaikka tarhaan mennessä olisi ensin ilmoittauduttu ruotsinkielisiksi? HH)
Huolimatta ruotsalaisten koulujen määrän vähenemisestä, ruotsalaiset koulut vahvistavat vähitellen omaa asemaansa suomalaisiin nähden. Viime vuosina useat kunnat ovat saaneet ensimmäiset ruotsalaiset koulunsa, ja yli-ilmoittautuminen jatkuu ja jopa kasvaa jonkin verran.Voidaan kuvitella, että monet vanhemmat, myös suomenkieliset, katsovat että hyvä ruotsin kieli lisää heidän lastensa elämän mahdollisuuksiaan. Tämä on sinänsä voimavara ruotsin kielelle tulevaisuudessa. (Täyttä sååpaa! HH)
On kuitenkin olemassa riski, että ruotsalaisten koulujen verkosto laajenee liian harvaksi, sillä ruotsalaisten koulujen saavutettavuus ja läheisyys ovat tärkeitä erityisesti alueilla, joilla koulu on yksi harvoista ruotsinkielisistä julkisista tiloista. (Eivät sitten ole luetelleet näitä runsaita uusia ruotsinkielsiä kouluja, että pystyisi hiukan tsekkaamaan lasten koulumatkojen pituuksia! 100 km on lienee kuitenkin lyhtyt matka suurimmassa osassa Suomea. Miten olisi Kanadan malli? Yli-ilmoittautuminen on liian suuri sana tässä yhteydessä. Kun 1 lapsi ilmoittautuu, on yli-ilmoittautumien toteutunut jo moninkertaisesti lähes koko Suomen alueella jossa nk. ruotsinkielisiä on joka 250:s HH)
Kaksikielisyys on kaksiteräinen miekka
On monella tapaa positiivista olla riippumaton. Suomen ruotsalaisille itsenäisyys tarkoittaa muun muassa esteetöntä liikkumista enemmistökielellä, hyvää englannin taitoa ja Ruotsiin muuttamisen helppoutta. Politiikka, jonka tavoitteena on tukea Suomen ruotsalaisia, pitäisi siksi edistää kaikkea tätä. Mutta samaan aikaan tällainen politiikka johtaa myös ruotsinkielisten aseman mahdolliseen heikkenemiseen Suomessa, sillä se tarkoittaa myös sitä, että jokainen ihminen on yhä vähemmän riippuvainen ruotsin kielestä. (Suo siellä, vetelä täällä. HH)
Ruotsin- ja suomenkieliset sekoittuvat hitaasti paikallisesti, etenkin Etelä-Suomessa. Lyhyesti sanottuna tämä johtaa siihen, että suomenruotsalaiset, jotka ovat aina olleet pääsääntöisesti kansallisena vähemmistönä elävät enenevässä määrin myös paikallisina vähemmistöinä.
Pitkällä aikavälillä se tarkoittaa väestön sekoittumista kaksikielisyyden kautta ja ruotsalaisten instituutioiden tarve tulee yhä vähemmän ilmeiseksi.
Hankalaksi heittäytyminen voi joskus olla onnistunut strategia, mutta se onko se sitä myös suomenruotsalaisille? Kirjailija Nassim Taleb puhuu "pienen vähemmistön diktatuurista", jossa hyvin pienet ryhmät voivat muuttaa suuria enemmistöjä - nykyaikainen esimerkki on kuinka pieni ryhmä kasvissyöjiä voi saada suuren seurueen syömään kasvisruokaa päivälliseksi. Kysymys on kuitenkin siitä, onko tämä tapa "tehdä itsensä mahdottomaksi" onnistunut polku myös ruotsinkielisille Suomessa? Onko riski pikemminkin se, että asenne johtaa itsensä epäsuosituksi tekemiseen ja siten itsepäisyys tuottaa vastustusta?
(Tämä vaihtoehto virittää riemastuttavia mielikuvia päähäni! HH)
Mediaympäristö - julkisen tilan akilleen kantapää. Kulttuuri ja media ovat keskeisiä yhtenäisen yhteisön ylläpitämisessä jokaisessa yhteiskunnassa ja kaikillea sosiaaliryhmillä, mukaan lukien suomenruotsalaiset. On erityisen tärkeää ylläpitää aikuisten ruotsinkielisyys - yhteinen ruotsinkielinen julkinen toiminto alueella, joilla ruotsia muuten löytyy vain kodin ovien sisäpuolelta. Perinteinen media on kuitenkin ollut pitkään kriisissä ilman näkyviä merkkejä elpymisestä, ja kriisi iskee pahiten mediaan, jonka markkinointipotentiaali on rajallinen. Tässä on ehkä suurin haaste ruotsinkielisen foorumin ylläpitämisessä.
Ruotsin- ja suomenkieliset sekoittuvat hitaasti paikallisesti, etenkin Etelä-Suomessa. Lyhyesti sanottuna tämä johtaa siihen, että suomenruotsalaiset, jotka ovat aina olleet pääsääntöisesti kansallisena vähemmistönä elävät enenevässä määrin myös paikallisina vähemmistöinä.
Ruotsinkielisten paikallinen vähemmistöasema vahvistaa suomenkielisten asemaa. Harvoissa paikoissa Suomessa selviää pelkästään ruotsilla. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen yksilön, joka ei aio asua näillä alueilla ikuisesti, on myös hallittava suomen kieli. Positiivinen asenne kaksikielisyyttä kohtaan on siis perusedellytys sille, että kelluva (hyvin pienen vähemmistön) ruotsinkielisyys olisi edes mahdollista.
Monikielistyminen muuttaa tilanteen. Kaksi suurinta epävarmuustekijää tulevaisuudessa ovat ensinnäkin kasvava ryhmä suomenmaalaisia joilla on joku muu kotikieli kuin suomi tai ruotsi ja toisekseen yhä yleistyvä englannin käyttö arkikielenä internetissä.
Jo nykyäänkin on niin, että ruotsalainen ei menetä väkilukua suomalaisille, vaan että ruotsi, mutta ennen kaikkea suomi, häviää muille kielivähemmistöille. Miten kohtaavat nämä uudet suomalaiset äidinkielensä? Aikovatko he sulautua suomen- ja ruotsinkielisiin yhteisöihin, tai perustavatko omia pysyviä kieliyhteisöjä suomen ja ruotsin rinnalle Poliittiset päätökset ja poliittinen ilmapiiri ovat tässä ratkaisevassa roolissa sekä kehittymiseen sinänsä että vaikutuksille ruotsin kielen oikeuksiin.
Viimeisten 10 vuoden aikana suomenkielisten määrä Manner-Suomessa on vähentynyt 46867 henkilöä eli -0,9%, kun taas ruotsinkielisten määrä on vähentynyt 4367 henkilöä eli -1,6%. Tottamooses, suomenkielisiä on vähentynyt yli kymmenkertainen määrä ruotsinkielisiin nähden! Ymmärrän myös miksi maahanmuuttajista ei haluta puhua. Heidän määränsä on noussut 10 vuodessa 225810 kpl, eli lähes saman verran kuin suruja on Manner-Suomessa kaiken kaikkiaan. Posenteissa siiis +100,6%.
Ehkä epämuodollisemmat toiminnot ovat joskus jopa tärkeämpiä kuin muodolliset oikeudet. Englannin eteneminen on vaikuttaa yhdessä lisääntyneiden äidinkielten monimuotoisuuden kanssa tavalla, joka mahdollistaa normien muutoksen nopeasti. Kehitys on hyvin epävarmaa, mutta jos Internetissä käyttäytyminen vaikuttaa käyttäytymiseen fyysisessä ympäristössä, ruotsin käyttämisestä voi tulevaisuudessa tulla entistä epätavallisempaa ja siten vaikeampaa ylipäätään liikkua ruotsiksi muullakin kuin puhtaasti ruotsinkielisissä ympäristöissä.
Yhdistävän hyödyn etsintä Tulevaisuudessa, kun ruotsinkieliset pysähtyvät noin 5 %:iin väestöstä ja käytännössä ruotsinkieliset ovat yksi vähemmistö muiden joukossa samaan aikaan kun yhä harvemmilla alueilla on ruotsinkielinen enemmistö, voi olla vaikeaa vaatia kansalliskielistatusta historiallisin perustein. (Eivät selvästi ole sisäistäneet mihin meidän surut pystyy! HH)
Siinä tapauksessa tarvitaan uusia argumentteja ruotsin asemalle ja myydä ruotsin kieltä ja kelluvan ruotsin ylläpitoon tarvittavat laitokset ruotsin sekä suomenruotsalaiselle väestölle - joka ei ole enää riippuvainen kummastakaan kielestä tai instituutioista - että muulle Suomelle.
Yksilön oikeuksiin perustuvilla väitteillä on heikkoutensa ja kieliyhteisön kollektiivisiin oikeuksiin perustuvien argumenttien haasteena on se, että muut kieliryhmät voivat vaatia samoja kollektiivisia oikeuksia. Jos ruotsilla tulee ylipäätään olemaan tilaa julkisessa tilassa Suomessa yhden tai kahden sukupolven kuluttua, se riippuu luultavasti siitä pystytäänkö se osoittamaan hyödyksi maalle - että se on voimavara koko Suomelle.Vapaa käännös: Myykää koko p.... kalliilla vielä tyhmemmille, koska ruotsinne on muuttunut tarpeettomaksi. Käännösedotuksia otetaan vastaan.
80 vuotta sitten sota lopetti 1930-luvun kielitaistelut. Nykyään on monia merkkejä siitä, että olemme samanlaisessa polarisaation ja ristiriitojen jaksossa. Kysymys on mikä tänä aikanä voi käynnistää yhdistävän hyödyn joka myös hyödyttäisi Suomen ruotsia?