vapaakielivalinta.fi

http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/20 ... tml?ref=kn

Pääkirjoitus 18.9.2010:
Kielihysteriaa ankkalammikolla

Perjantai 17.9.2010 klo 23.15

Valtaosa suomalaisista ei koe yhteiskunnassa mitään kielikiistaa.

Entinen ulkoministeri Pär Stenbäck on rinnastanut Saksan juutalaisten ja suomenruotsalaisten aseman. RKP oli tiukkana Keski-Pohjanmaan hallinnosta.

Jos Hufvudstadsbladetia lukee, Suomessa on meneillään kieliriita. Se muistuttaa kuitenkin lapsen kiukuttelua hiekkalaatikolla. Tai ankkalammikolla. Suomenkielisten valtaosa ei koe mitään kieliongelmaa. Verkkointtäjien tai humalaisten purkauksista ei kannata provosoitua.

Hysterian lietsominen saattaa auttaa RKP:n vaalimenestystä tai Hbl:n levikkityötä. Se voi kuitenkin vaarantaa hyvätkin tavoitteet.

Kiihkoilu sai Pär Stenbäckin rinnastamaan suomenruotsalaiset Saksan juutalaisiin 1930-luvulla. Hänen selittelynsä ei poista sitä, että entiseltä ulkoministeriltä puuttui luetun ymmärtämisen taito. Suomen Kuvalehden kansi provosoi, mutta itse artikkelissa torjuttiin ennakkoluuloja.

Olisikin absurdia rinnastaa Kristalliyötä maahan, jossa arkkipiispa, puolustusvoimain komentaja tai pääyliopiston rehtori ovat viime vuosinakin kuuluneet "vainottuun" vähemmistöön. RKP:n ehdokas oli jopa lähellä voittaa presidentinvaalit 1994.

Keski-Pohjanmaan hallintokiistan ratkaisu saattoi puolestaan olla RKP:lle Pyrrhoksen voitto. Useimmat kansalaiset eivät koskaan asioi lääninhallituksessa, mikä sen kapulakielinen nimi onkaan. Jos vain äidinkielinen pystyy palvelemaan virastoasioissa, mitä järkeä on "pakkoruotsissa"?

Olisi tietenkin hyvä, jos esimerkiksi sairaaloissa saisi palvelua omalla kielellään. Yhä useampi suomenkielinenkin joutuu silti sopeutumaan siihen, ettei henkilökunta hallitse täysin kumpaakaan kansalliskieltä. Ongelmia voi helpottaa paikallisesti.

Ruotsin kieli kuuluu kansalliseen perinteeseen ja elämänmuotoon. Sitä on tuettava. On silti sopeuduttava realiteetteihin. Kuten

ruotsinkielisten väestöosuuden alentumiseen 20:stä viiteen prosenttiin vuoden 1809 jälkeen.

"Pakkoruotsi" ei edes kuulu perinteisiin, se tuli vasta peruskoulun myötä. Monilla seuduilla esimerkiksi venäjän alkeet olisivat ruotsin takertelua hyödyllisempiä. Pakko ei motivoi.

Ylioppilaan yleissivistykseen sen sijaan kuuluu jonkinlainen ruotsin taito. Erikoistumista olisi koulussa ylipäänsä hillittävä. Siitä ehtii nauttia yllin kyllin myöhemmin.

Monet suomenruotsalaisetkaan eivät syty kielisotaan. Siksi kai hysteriaa on lietsottukin. Nyt kannattaisi panna jäitä hattuun.

Muuten hyvä kirjoitus, mutta sitten, täysin puuntakaa ja perusteetta:

"Ylioppilaan yleissivistykseen sen sijaan kuuluu jonkinlainen ruotsin taito."

Monet vapaaehtoisen ruotsin kannattajatkin jämähtävät jostain syystä edelliseen lauseeseen. Tuotakin lausetta koskien voidaan hyvin perustein esittää kysymys "Miksi ihmeessä?"

Opiskelija kirjoitti:Muuten hyvä kirjoitus, mutta sitten, täysin puuntakaa ja perusteetta:

"Ylioppilaan yleissivistykseen sen sijaan kuuluu jonkinlainen ruotsin taito."

Monet vapaaehtoisen ruotsin kannattajatkin jämähtävät jostain syystä edelliseen lauseeseen. Tuotakin lausetta koskien voidaan hyvin perustein esittää kysymys "Miksi ihmeessä?"

Jostakin syystä tätä "opiskelkaa ruotsia edes vähän" käytetään usein näissä pakkokeskusteluissa vaikka jokainen tajuaa ettei tuolla vähän osaamisella ole mitään merkitystä kielitaidon ja kommunikoinnin kannalta. Yleissivistyksen kanssa ei ruotsin hyvälläkään osaamisella ole enempää merkitystä kuin vaikkapa eestin kielen hallitsemisella. Ehkä tällä vähättelyllä pyritään vain saamaan ihmiset myötämieliseksi ruotsin opiskelulle ja hyväksymään myös pakkokeinot tavoitteen saavuttamiseksi, mutta täyttä utopiaahan tuo vähättelu on.

Luulen ajatuskulun menevän suunnilleen näin: koska ruotsalaisuus on osa kokonaisvaltaista suomalaisuutta (hyvin heikko premissi), suomalaisuutta ei voi ymmärtää ymmärtämättä ruotsalaisuutta ja osaamatta edes vähän ruotsin kieltä.

Tuskinpa siinä takana mitään tietoista oveluutta on - hyvin hataralla pohjalla olevaa logiikkaa vain.

Niin, suomenkielisillä hataraa logiikkaa, joka taas ruotsinkielisellä puolella on muodostunut toisenlaiseksi todellisuuskäsitykseksi, sellaiseksi, jossa suomalaisuus ilman ruotsin kieltä on juurettomuutta, historiattomuutta, sivistymättömyyttä ja kovasydämisyyttä (kovasydämisyyttä, koska eihän se, joka ei halunnut oppia edes vähän ruotsia, ymmärrä, jos jossain huonokuntoinen ruotsinkielinen vanhus pyytää vettä, ja tuo vanhus on sentään omassa maassaan - näin minulle sanottiin).

Hatara logiikka korjaantuu ahkeralla ajattelulla, mutta toinen todellisuuskäsitys jatkaa - ellei sitä tehdä näkyväksi, tavallaan jopa hyväksyttäväksi mutta nostaen rinnalle yhtä hyväksyttävänä käsitystä suomenkielisen suomalaisuuden riittävyydestä. On kyse kahdesta erilaisesta identiteetistä, tunnekokemuksesta suomalaisuuden äärellä.