https://vapaakielivalinta.fi/ajankohtaista.php?id=148
Tässä poimintoja
Tutut teemat ”englannin ylivalta”, ”kielten opiskelun väheneminen” ja ”matemaattisen osaamisen epäreilu yliarvostus” olivat kesän aikana esillä eri medioissa. ---
Piristävä poikkeus valtamedian varsin yksipuoliseen viestintään edellämainituista teemoista oli Helsingin Sanomien tiedetoimittajan kolumni ”eurooppalaisesta kaksikielisyydestä”, jossa eurooppalaisten toiminnallinen kaksikielisyys on oma äidinkieli-englanti.
HS uutisoi myös Suomen Yrittäjien tutkimuksesta, jossa suomi ja englanti olivat suomalaisten yritysten selvästi käytetyimmät kielet.
Suomessa eletään kahdessa eri kielitodellisuudessa: Virallinen kielipolitiikka, poliittinen todellisuus, yrittää luoda vaikka väkisin jokaisen kansalaisen identiteetiksi ruotsi-suomi -kaksikielisyyden. Suomalainen ei voi valmistua yhdestäkään oppilaitoksesta ilman poliittisen ruotsin todistusta. Arkitodellisuus on suomi-englanti -kaksikielisyys.
Kuilu todellisuuden ja virallisuuden välillä kasvaa päivä päivältä.
---
Jopa Helsingin uusi pormestari toivottaa pelkkää englantia puhuvat ulkomaalaiset osaajat tervetulleiksi ”englanninkieliseen Helsinkiin”. Juhana Vartiaisen mukaan ulkomaalaisilta osaajilta ei pidä vaatia ruotsin osaamista. Tämä todistaa, että Suomessa on julkisellakin sektorilla valtava määrä työpaikkoja, joissa ruotsin kieltä ei todellisuudessa tarvita.
---
Miksi Suomen koulutusjärjestelmän lähtökohtana kuitenkin on, että suomalainen ei ole pätevä mihinkään ammattiin eikä valmistu yhdestäkään koulutusohjelmasta, eli ei ole osaaja ensinkään, ilman vuosikausia kestävää ruotsinopiskelua ja ruotsin kielen todistusta?
---
Kansalaisten arkitodellisuus on kaikesta ruotsin kieleen tehdystä panostuksesta ja poliittisesta painostuksesta huolimatta uusi eurooppalainen kaksikielisyys, suomi-englanti, ja vieläpä aivan vapaaehtoisesti. Englanti ei Suomessa ole pakollinen aine ---
---
Ruotsin kielen ankara velvoittavuus sen sijaan on kirjattu kymmeniin yksityiskohtaisiin sekä opetuksenjärjestäjiä että meitä kansalaisia velvoittaviin lakipykäliin.Niitä voi ainoastaan poliittinen järjestelmä muuttaa.
--- ruotsin kielen pakollisuus on siinä määrin ylipolitisoitunut asia, että pragmaattinen ratkaisu ei tule kysymykseen. ---
--- pakollisesta ruotsin kielestä voidaan perustellusti käyttää ilmaisua ”poliittinen aine”. Sen syntyhistoriaan liittyy valtapolitiikkaa, ulkopolitiikkaa, identiteettipolitiikkaa ja jopa ulkovaltojen poliittista sekaantumista Suomen sisäisiin asioihin. Ruotsin pakollisuus on siis poliittista pakollisuutta, ei tarvepohjaista pakollisuutta, kuten esim. matematiikan yleismaailmallinen, politiikasta riippumaton pakollisuus.
Muutamia kysymyksiä sekä aktiivien että muutosta vastustavien pohdittavaksi:
Miksi PAKKO on ns. kieliammattilaisten mielestä ainoa keino lisätä kieliin kohdistuvaa kiinnostusta? Missä on positiivinen valistaminen ja kannustaminen?
Ruotsin valitsematta jättäminen ei ole ruotsin kielen asemaa ajavilta millään tavalla pois, koska heille itselleen on edelleen tarjolla mahdollisuus valita ruotsi.
Miksi muiden pakottaminen on heille niin tärkeä kysymys?
---
Tervetuloa foorumillemme väittelemään ja vastaamaan myös kysymykseen:
"Miksi muiden pakottaminen ruotsin kieleen on joillekin niin tärkeä kysymys?"
Näennäisperusteluita olemme kuulleet jo yli 50 vuotta, joten rehellisiä vastauksia kaivataan.