Taustana tämä lukijakommentti hesarista:
Vaimoni on Yhdysvalloista. Hänellä on lääketieteen alan huippututkinto kotimaastaan - alalta, jolla on huutava osaajapula Suomessa. Töitä hän ei ole saanut, juuri sen kielitaidon vuoksi.
Jos Suomi tosissaan haluaisi hyödyntää tällaisen ihmisen osaamista, voisi hänet alkuunsa pistää tekemään töitä alan suomalaisen osaajan kanssa, tämän hoitaessa kommunikaation potilaiden kanssa. Nämä kaksi saisivat yhdessä hoidettua enemmän potilaita kuin kaksi suomalaista osaajaa erikseen (vaimoni amerikkalainen tutkintohan oli siis huomattavasti parempi kuin suomalainen). Samalla vieraskielinen oppisi työtä tehdessään suomea. Mutta ei.
Järjestelmä itsessään on niin tehoton ja mielikuvitukseton, että tällainen järjestely ei tule kuuloonkaan. Tai ehkä virkamiehet pelkäävät, että jostakin löytyy joku sääntö, jota järjestely rikkoisi. Niinpä on parempi, että kyseinen huippuosaaja istuu kotona ammattitaidon ruostuessa ja nostaa työttömyyskorvausta. Paljon mieluummin hän tekisi mielekästä työtä ja maksaisi työstään veroja.
Vaimoni tapauksessa palkka (parhaimmillaankin neljännes siitä, mitä alalla saa Yhdysvalloissa) ei ole ongelma, sillä hän vain haluaisi tehdä töitä. Mikä on siis ainoa ratkaisu? Tietenkin lähteä maasta.