vapaakielivalinta.fi

Mielipide: Keskustelu kielten opetuksesta käy asian vierestä

Kielten opetuksesta ja vieraiden kielten osaamattomuudesta kantavat huolta niin Suomi-Saksa-yhdistyksen edustajat (LS 19.4.) kuin OAJ:n erityisasiantuntija Pauliina Viitamieskin (LS 22.4.).

Näissäkin kirjoituksissa, ydinongelman sijasta, keskustellaan asian vierestä.

Asiantuntijat pitävät kielten opiskelun näivettymisen pääsyynä englantia, mutta ”unohtavat” ongelman todellisen aiheuttajan, ruotsin pakollisuuden.

Todellinen syy kielten opiskelun alennustilaan juontaa itsenäisyyden aikana tehdyistä kahdesta käsittämättömästä päätöksestä, jotka ovat johtaneet ruotsin kielen vääristyneeseen ylivaltaan.

Ensimmäinen syy on ruotsin asema virallisena kielenä perustuslaissa.

Alkuaan yleinen mielipide oli, että suomesta pitää tehdä itsenäisen Suomen ainoa virallinen kieli.

Sitä mieltä oli myös Suomen ensimmäistä hallitusmuotoa valmistellut perustuslakikomitea (1917–1919), joka kirjoitti kolmeen hallitusmuotoluonnokseensa suomen maan ainoaksi viralliseksi kieleksi.

Lopulliseen hallitusmuotoon tuli kuitenkin suomen rinnalle ruotsi maan toiseksi viralliseksi kieleksi.

Tämä tapahtui Ruotsalaisen kansanpuolueen, muiden ruotsinkielisten tahojen, Ahvenanmaan ja Ruotsin valtion painostuksen ja uhkailujen seurauksena.

Toinen virhe tehtiin peruskoulu-uudistuksessa 1960-luvun lopulla. Alun perin opetusalan asiantuntijat ja puolueet sopivat, että englannista tulee pakollinen kieli peruskouluun.

Tämä ei Rkp:lle sopinut. Puheenjohtaja Jan-Magnus Jansson marssi Helsingissä Ruotsin suurlähetystöön ja pyysi Ruotsin valtiota ja ruotsalaista lehdistöä painostamaan Suomea. (Janne Väistön väitöskirja 1.9.2017, Åbo Akademi).

Asiaa on pimitetty lähes 50 vuotta. Aiemmin on uskoteltu, että ruotsin pakollisuus olisi tullut peruskouluun puheenjohtajien Johannes Virolaisen ja Janssonin keskinäisillä lehmänkaupoilla.

Monet haluaisivat ruotsin kielen aseman olevan toinen, mutta tuskin mitään on odotettavissa nopeasti.

Kielipolitiikassa Suomi-laivan kipparina suunnan määrää ”yksinoikeudella” Rkp ja perämiehinä toimivat puolueet sekä opetusalan viranomaiset kuuliaisesti noudattavat annettua kurssia.

Kärsijöinä ovat suomenkieliset nuoret ja opiskelijat, joilta on viety aito mahdollisuus itse päättää kielivalinnoistaan.

Leo Havukainen
valt. maist.
Mikkeli

---
Leo Havukainen (LS 30.4.) kirjoitti, että ruotsin kielen opiskelu haittaa muiden kielten opiskelua.

Näin ei tutkimusten (esim. Sajavaara 2006) tai kokemusteni mukaan ole, sillä kun oppii yhden kielen, on seuraavan oppiminen helpompaa.

---

Oppilaille tai huoltajille ei usein ole suurta merkitystä mitä kieltä opiskellaan, tärkeämpää on kielen opiskelu ylipäänsä.

---

NRR kirjoitti: ↑05.05.2021 20:47 Logiikan puute on käsittämätön.

pjl69 kirjoitti: ↑05.05.2021 22:56

NRR kirjoitti: ↑05.05.2021 20:47 Logiikan puute on käsittämätön.

Pakkomatematiikalle olisi selvästi lisätarvetta ruotsin opettajienkin parissa...

Jos joku ei viitsi/jaksa/kykene/halua suorittaa yhtä ruotsin kurssia, niin miten hänellä on edellytyksiä selvitä vaativista korkeakouluopinnoista?

Eihän sinne korkeakouluun ole pakko pyrkiä jos se opiskelu koetaan noin hankalaksi. Ainahan voi pyrkiä Amikseen vaikkapa levyseppähitsaajaksi, kielitaitovaatimukset ovat paljon lievemmät.

Sehän voi olla hyvä asia että vaaditaan myös ns virkaruotsitutkinto, se karsii laiskat opiskelijat valmiiksi ja jäljelle jää ahkerampi. motivoidumpi opiskelija-aines, hieno homma!

Jos alkaisin laskea kursseja, jotka yliopistossa suoritin ja joista ei ollut varsinaista hyötyä, niin enemmistö olisi juuri näitä. Mutta korkeakoulutus ei olekaan sitä, että lasketaan "hyötyjä" ja "haittoja" yhteen. Siinä tähdätään valmistumiseen ja se kysyy sitkeyttä.

Ruotsin pakollisuus on nuorille haitta silloin, kun he eivät voi valita haluamaansa kieltä pakkokielen tilalle. Suurelle osalle nuorista jo yhden tai kahden kielen opiskelu on suuri ponnistus. Näissä tapauksissa ruotsin pakollisuus on selkeä haitta. 

Oman kirjoitukseni (30.4.) ydin oli se, että ruotsi ei ansaitse virallisen kielen asemaa maassamme eikä siten myöskään pakollisen kielen asemaa. Nämä molemmat asiat toteutuivat hyvin kyseenalaisin ja vastenmielisin keinoin lähinnä Ruotsalaisen kansanpuolueen toimesta.

Joka tapauksessa Suomelle olisi maana tärkeää, että meillä olisi riittävä määrä eri kielten osaajia. Maan kielivarantoa latistaa se, että jokaisen on pakolla luettava pientä kieltä, jonka hyöty pohjoismaiden ulkopuolella on mitätön.