Pakkoruotsi-kultti
Lähetetty: 04.02.2021 13:24
Olen aina ihmetellyt, miksi Suomessa on edelleen oppiaineena pakkoruotsi. En syytä pakkoruotsin olemassaolosta lainkaan ruotsinkielisiä, vaan ainoastaan suomenkielisiä, koska suomenkiliset muodostavat enemmistön Suomessa ja myös eduskunnassa.
Ruotsinkieliset ovat mielestäni ihan fiksua väkeä ja kielipolitiikassakin he ajavat vain omia etujaan. Omien etujen ajaminen on tietenkin sallittu ja se on sallittu myös suomenkielisille. Miksi sitten suomenkieliset eivät aja kieliasiassa omia etujaan, vaan tuntuvat suhtautuvan pakkoruotsiin jopa flegmaattisesti.
Pakkoruotsi on suomenkielisten keskuudessa saavuttanut jopa uskonnollisia piirteitä. Mikään järkisyy ei tunnu kääntävän suomenkielisten mielipiteitä vapaa kielivalinnan puolelle, vaan edelleenkin pakkoruotsi on vahvoilla suomenkielistenkin keskuudessa. Viimeksi pakkoruotsin vaatimuksia on lisätty Sipilän hallituksen aikana, vaikka RKP ei Sipilän hallituksessa ollutkaan.
Miten tämä kaikki on sitten mahdollista?
Suomeen on rakennettu tai muodostunut Pakkoruotsi-kultti. Tämä ei ole henkilökultti eikä se ole virallisesti organisoitunut järjestö. Kaikilla kulteilla on tehtävänsä ja siinä mukana olevat ihmiset.
Pakkoruotsi-kultilla on kolme päätoimintamenetelmää: uhkailu, vaientaminen ja harhaanjohtaminen. Jo tässä vaiheessa kannattaa huomioida, että pakkoruotsi-kultin toimijat eivät tee mitään lain vastaista, sillä siitä he jäisivät heti kiinni.
Pakkoruotsi-kultin kannattajat pyrkivät muodostamaan uhkakuvia pakkoruotsin poistamisen seurauksista Suomelle yhteisönä ja kansakuntana sekä kertomaan yksilöille aiheutuvia uhkakuvia. Esimerkkinä voidaan mainita ”Suomen kansainvälisten suhteiden heikkeneminen”. Kun kysytään mitä tämä voisi konkreettisesti olla, niin vastauksena voidaan saada ”esimerkiksi Suomen asema Pohjoismaiden neuvostossa”. Myös yksilöille pyritään luomaan uhkakuvia. Näistä uhkakuvista lienee tunnetuin lause ”henkilö ei voi hakeutua sellaisiin valtion ja kuntien virkoihin ja tehtäviin, joissa vaaditaan virkamiesruotsin osaamista”. Näitä työpaikkoja on alle 0,5% Suomen työpaikoista. Kylläpä nyt pelottaa!
Tärkeintä ei tässä ole se, ovatko seuraukset todellisuudessa pelottavia, vaan se, että ihmisille jää mielikuva pelottavuudesta. Erityisesti lapsille pyritään luomaan pelottava mielikuva, koska aikuisille se on huomattavasti vaikeampaa.
Pakkoruotsi-kultin toimijat pyrkivät määrätietoisesti vaientamaan keskustelun pakkoruotsista. Suomessa media on vaiennettu lähes täysin pakkoruotsin asioista ja henkilötasolla pakkoruotsikeskustelu pyritään tuomitsemaan sivistymättömäksi. Toinen vaientamisen muoto on henkilöiden vaientaminen. Jos kannatat pakkoruotsin poistoa, niin et etene urallasi ja saatatpa jopa menettää työpaikkasi. Tämän vuoksi erimerkiksi jotkut virkamiehet ovat uskaltaneet kertoa mielipiteensä pakkoruotsista vasta siirryttyään eläkkeelle.
Harhaanjohtaminen erilaisissa yhteyksissä on Pakkoruotsi-kultin toimijoille jokapäiväistä. Edellä esitetty esimerkki virkamiesruotsia vaativista työpaikoista on hyvä esimerkki myös harhaanjohtamisesta. Tämän väitteen mukaan virkamiesruotsin osaamisen voi saavuttaa vain pakkoruotsin avulla eli siihen ei vapaaehtoinen ruotsin opiskelu riitä. Pakkoruotsin toimijat pyrkivät iskostamaan tällaisia asioita ihmisten mieliin, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä pakon kanssa. Eräs tyypillinen harhaanjohtamisen tapa on siirtää pakkoruotsikeskustelu ruotsikielisten oikeudeksi puhua omaa äidinkieltään. Näin toimi mm. Anna-Maja Henriksson puhuessaan eduskunnassa.
Propaganda tarvitsee aina juoksupoikansa, niin myös Pakkoruotsi-kultti. Pakkoruotsi-kultin kannattajat voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: ideologit, inkvisiittorit, aktivistit, tukijat, myötäilijät ja myöntyjät. Näitä henkilöitä ei ole kukaan virallisesti nimittänyt näihin tehtäviin tai rooleihin, vaan he ovat itse ottaneet kyseiset tehtävät ja roolit itselleen.
Ideologit ovat ottaneet tehtäväkseen pitää Pakkoruotsi-kultti puhtaana ja kehittää keinoja sen laajentamiseen. Inkvisiittorit katsovat tehtäväkseen eliminoida julkisuudesta ja tärkeistä tehtävistä kaikki pakkoruotsin vastustajat. Aktivistit ovat ottaneet tehtäväkseen levittää pakkoruotsin ”ilosanomaa” niin kouluissa kuin muuallakin yhteiskunnassa. Ideologit ja inkvisiittorit ovat pääasiassa ruotsinkielisiä, mutta aktivisteista huomattava osa on suomenkielisiä.
Selvästi passiivisemman osan Pakkoruotsi-kultin kannattajista muodostavat tukijat, myötäilijät ja myöntyjät. Lisäksi suurin osa heistä on suomenkielisiä. Esimerkiksi kansanedustajista suurin osa on Pakkoruotsi-kultin tukijoita, sillä muutenhan nykyinen tilanne ei olisi mahdollista. Pakkoruotsi-kultin tukijat joko ajavat tällä tavalla omaa etuaan tai ovat vahvasti harhaanjohdettu tai sitten heidät on pahasti peloteltu toimimaan Pakkoruotsi-kultin mukaisesti.
Myötäilijöiden tehtävänä on toimia joo-henkilöinä silloin, kun kieliasioista keskustellaan. Esimerkiksi osa kansanedustajista ja puolueaktiiveista on myötäilijöitä. Heidän tukensa Pakkoruotsi-kultille on tärkeä, koska he vaimentavat tehokkaasti keskustelua pakkoruotsista. Keskusteluissa ja vaaleissa he asettuvat tukemaan Pakkoruotsi-kultin näkemyksiä ja kulttia kannattavia henkilöitä.
Myöntyjillä ei varsinaisesti ole omaa mielipidettä pakkoruotsista tai se on hyvin hatara suuntaan tai toiseen. He pyrkivät välttämään tai pääsemään eroon hankalaksi katsomastaan pakkoruotsikeskustelusta olemalla ”yleisen käsityksen” puolella.
Kuten edeltä käy ilmi, pakkoruotsi on monilonkeroisesti ujutettu suomalaisten keskuuteen. Siksi siitä eroon pääseminen ei ole aivan helppoa, mutta ei se myöskään mahdotonta ole.
Ruotsinkieliset ovat mielestäni ihan fiksua väkeä ja kielipolitiikassakin he ajavat vain omia etujaan. Omien etujen ajaminen on tietenkin sallittu ja se on sallittu myös suomenkielisille. Miksi sitten suomenkieliset eivät aja kieliasiassa omia etujaan, vaan tuntuvat suhtautuvan pakkoruotsiin jopa flegmaattisesti.
Pakkoruotsi on suomenkielisten keskuudessa saavuttanut jopa uskonnollisia piirteitä. Mikään järkisyy ei tunnu kääntävän suomenkielisten mielipiteitä vapaa kielivalinnan puolelle, vaan edelleenkin pakkoruotsi on vahvoilla suomenkielistenkin keskuudessa. Viimeksi pakkoruotsin vaatimuksia on lisätty Sipilän hallituksen aikana, vaikka RKP ei Sipilän hallituksessa ollutkaan.
Miten tämä kaikki on sitten mahdollista?
Suomeen on rakennettu tai muodostunut Pakkoruotsi-kultti. Tämä ei ole henkilökultti eikä se ole virallisesti organisoitunut järjestö. Kaikilla kulteilla on tehtävänsä ja siinä mukana olevat ihmiset.
Pakkoruotsi-kultilla on kolme päätoimintamenetelmää: uhkailu, vaientaminen ja harhaanjohtaminen. Jo tässä vaiheessa kannattaa huomioida, että pakkoruotsi-kultin toimijat eivät tee mitään lain vastaista, sillä siitä he jäisivät heti kiinni.
Pakkoruotsi-kultin kannattajat pyrkivät muodostamaan uhkakuvia pakkoruotsin poistamisen seurauksista Suomelle yhteisönä ja kansakuntana sekä kertomaan yksilöille aiheutuvia uhkakuvia. Esimerkkinä voidaan mainita ”Suomen kansainvälisten suhteiden heikkeneminen”. Kun kysytään mitä tämä voisi konkreettisesti olla, niin vastauksena voidaan saada ”esimerkiksi Suomen asema Pohjoismaiden neuvostossa”. Myös yksilöille pyritään luomaan uhkakuvia. Näistä uhkakuvista lienee tunnetuin lause ”henkilö ei voi hakeutua sellaisiin valtion ja kuntien virkoihin ja tehtäviin, joissa vaaditaan virkamiesruotsin osaamista”. Näitä työpaikkoja on alle 0,5% Suomen työpaikoista. Kylläpä nyt pelottaa!
Tärkeintä ei tässä ole se, ovatko seuraukset todellisuudessa pelottavia, vaan se, että ihmisille jää mielikuva pelottavuudesta. Erityisesti lapsille pyritään luomaan pelottava mielikuva, koska aikuisille se on huomattavasti vaikeampaa.
Pakkoruotsi-kultin toimijat pyrkivät määrätietoisesti vaientamaan keskustelun pakkoruotsista. Suomessa media on vaiennettu lähes täysin pakkoruotsin asioista ja henkilötasolla pakkoruotsikeskustelu pyritään tuomitsemaan sivistymättömäksi. Toinen vaientamisen muoto on henkilöiden vaientaminen. Jos kannatat pakkoruotsin poistoa, niin et etene urallasi ja saatatpa jopa menettää työpaikkasi. Tämän vuoksi erimerkiksi jotkut virkamiehet ovat uskaltaneet kertoa mielipiteensä pakkoruotsista vasta siirryttyään eläkkeelle.
Harhaanjohtaminen erilaisissa yhteyksissä on Pakkoruotsi-kultin toimijoille jokapäiväistä. Edellä esitetty esimerkki virkamiesruotsia vaativista työpaikoista on hyvä esimerkki myös harhaanjohtamisesta. Tämän väitteen mukaan virkamiesruotsin osaamisen voi saavuttaa vain pakkoruotsin avulla eli siihen ei vapaaehtoinen ruotsin opiskelu riitä. Pakkoruotsin toimijat pyrkivät iskostamaan tällaisia asioita ihmisten mieliin, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä pakon kanssa. Eräs tyypillinen harhaanjohtamisen tapa on siirtää pakkoruotsikeskustelu ruotsikielisten oikeudeksi puhua omaa äidinkieltään. Näin toimi mm. Anna-Maja Henriksson puhuessaan eduskunnassa.
Propaganda tarvitsee aina juoksupoikansa, niin myös Pakkoruotsi-kultti. Pakkoruotsi-kultin kannattajat voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: ideologit, inkvisiittorit, aktivistit, tukijat, myötäilijät ja myöntyjät. Näitä henkilöitä ei ole kukaan virallisesti nimittänyt näihin tehtäviin tai rooleihin, vaan he ovat itse ottaneet kyseiset tehtävät ja roolit itselleen.
Ideologit ovat ottaneet tehtäväkseen pitää Pakkoruotsi-kultti puhtaana ja kehittää keinoja sen laajentamiseen. Inkvisiittorit katsovat tehtäväkseen eliminoida julkisuudesta ja tärkeistä tehtävistä kaikki pakkoruotsin vastustajat. Aktivistit ovat ottaneet tehtäväkseen levittää pakkoruotsin ”ilosanomaa” niin kouluissa kuin muuallakin yhteiskunnassa. Ideologit ja inkvisiittorit ovat pääasiassa ruotsinkielisiä, mutta aktivisteista huomattava osa on suomenkielisiä.
Selvästi passiivisemman osan Pakkoruotsi-kultin kannattajista muodostavat tukijat, myötäilijät ja myöntyjät. Lisäksi suurin osa heistä on suomenkielisiä. Esimerkiksi kansanedustajista suurin osa on Pakkoruotsi-kultin tukijoita, sillä muutenhan nykyinen tilanne ei olisi mahdollista. Pakkoruotsi-kultin tukijat joko ajavat tällä tavalla omaa etuaan tai ovat vahvasti harhaanjohdettu tai sitten heidät on pahasti peloteltu toimimaan Pakkoruotsi-kultin mukaisesti.
Myötäilijöiden tehtävänä on toimia joo-henkilöinä silloin, kun kieliasioista keskustellaan. Esimerkiksi osa kansanedustajista ja puolueaktiiveista on myötäilijöitä. Heidän tukensa Pakkoruotsi-kultille on tärkeä, koska he vaimentavat tehokkaasti keskustelua pakkoruotsista. Keskusteluissa ja vaaleissa he asettuvat tukemaan Pakkoruotsi-kultin näkemyksiä ja kulttia kannattavia henkilöitä.
Myöntyjillä ei varsinaisesti ole omaa mielipidettä pakkoruotsista tai se on hyvin hatara suuntaan tai toiseen. He pyrkivät välttämään tai pääsemään eroon hankalaksi katsomastaan pakkoruotsikeskustelusta olemalla ”yleisen käsityksen” puolella.
Kuten edeltä käy ilmi, pakkoruotsi on monilonkeroisesti ujutettu suomalaisten keskuuteen. Siksi siitä eroon pääseminen ei ole aivan helppoa, mutta ei se myöskään mahdotonta ole.