Pakkoruotsin kriitikkojen tähtikommentteja vuosien varrelta
Lähetetty: 17.10.2020 21:47
Tähän ketjuun voi liittää tähtikommentteja vuosien varrelta.
Vapaa Kielivalinta ry
https://vapaakielivalinta.fi/forum/
https://vapaakielivalinta.fi/forum/viewtopic.php?f=13&t=3892
Koko Suomea koskeva kaksikielisyys on keinotekoista ja perustuu suomenkielisille asetettuihin ruotsin taidon vaatimuksiin. Luonnollinen kaksikielisyys rajoittuu Suomessa Uudenmaan, Turunmaan ja Pohjanmaan rannikkoseuduille.
Pakollinen ruotsin opiskelu estää valitsemasta muita tarpeellisia kieliä, koska oppijan resurssit ovat rajalliset.
Kieliopoliittiset vaatimukset valtion viroissa, joilla pakollista ruotsia myös perustellaan, muuttuvat.
Pakollinen ruotsin kielen opetus on ristiriidassa kansainvälistysmistavoitteiden ja yhä monikulttuurisemman yhteiskunnan toimivuuden kanssa.
Tänään Suomen eduskunta keskustelee kansalaisaloitteesta, joka tähtää pakollisen ruotsin kielen opiskelun poistamiseen maamme kouluissa. Minusta aloite tähtää oikeaan päämäärään.
--- Suomessa ruotsi tuli kaikille pakolliseksi 1968 --- ennen vain noin 20% ikäluokasta opiskeli ruotsia pakollisena.
Itse olen toiminut ruotsin ja englannin kielen opettajana Porin teknillisessä oppilaitoksessa, Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja Tampereen teknillisessä yliopistossa yhteensä 17 vuotta insinööreille ja diplomi-insinööreille. ---
Ehkä kuvaavaa ruotsin kielen osaamiselle oli puoluejohtajien suunniteltu keskustelu ruotsiksi joitakin päiviä sitten. --- Keskustelusta tuli todellinen farssi, kun pääministeri kysyy, mitä on “pakolainen” ruotsiksi ja --- vastaavasti, mitä “Itävalta” on meidän läntisellä naapurikielellä. Timo Soini taas alkoi kesken lauseen puhua suomea. ---
Oma ehdotukseni on, että suomalaiset keskittyisivät entistä parempaan äidinkielen ja englannin osaamiseen. Ruotsi olisi valinnainen aine siinä kuin venäjä, saksa ja ranskakin.
--- Yläkoulusta saakka olen kuullut viisailta opinto-ohjaajilta ja muilta aikuisilta, että kieliä ei voi koskaan opiskella liikaa. Työmarkkinat ja niin edelleen. Nämä ovat höpöpuheita kahdesta syystä.
Ensiksi: kielen opiskelu koulussa tuottaa vaatimattomia tuloksia, ja siksi se on hukattua aikaa. Tämän todistavat arkikokemus ja muutaman vuoden takainen Tilastokeskuksen tutkimus. Pakkoruotsista huolimatta vain neljä prosenttia suomalaisista katsoo käyttävänsä ruotsia sujuvasti. Saksaa, ranskaa ja italiaa suomalaiset osaavat mielestään käyttää lähes ainoastaan "tutuissa ja yksinkertaisissa tilanteissa". ---
Toiseksi: --- kieliin kuluva aika nimenomaan on muusta pois. Neljännes suomalaisista koululaisista – 15 000 lasta – valitsee vuosittain ylimääräisen A2-kielen peruskoulussa. Heistä kukin lukee kieltä noin 450 tuntia. Kuvitellaan, hyvä lukija, että saisit nyt aikuisena 450 tuntia aikaa kehittää itseäsi kuten haluat. Aloittaisitko subjunktiivista ja gerundista?
Vaikka päättäisit opiskella kieliä, voisiko nykyään olla syytä vilkaista esimerkiksi jotain ohjelmointikieltä? Tai panostaa talouden kieleen, kuten kansantaloustieteeseen? Ihan vaikka parikymmentä tuntia vain. Tähän huudetaan, että onhan kielen opiskelu aina myös kulttuurin opiskelua. Vastaan, että kyllä, 450 tuntia eri kulttuurien opiskelua olisi kenelle vain mittaamattoman arvokasta. Halu ymmärtää vaikkapa venäläistä itsetuntoa on yksi asia. Ja se on eri asia kuin oppitunnin aluksi kasetilta soitettu Kalinka, jonka jälkeen mennäänkin sitten yksikön prepositionaaliin.
Kertauksena: vierasta kieltä ei kannata opiskella kevein perustein, sillä tulokset ovat todennäköisesti heikot ja aika on pois muun oppimiselta. ---
Ilmiselvä poikkeus numero yksi on englanti. Jos minun pitäisi valita, osaanko kuutta kieltä kohtalaisesti vai englantia erinomaisesti, valitsisin jälkimmäisen. ---
Toinen poikkeus on mikä tahansa muukin kieli, jota oikeasti osaa lukea ja puhua. Koulussa kelpaa oppia kielen teoriaa, mutta lopulta on pyrittävä kielialueelle vaikka työntekijäksi tai vaihto-oppilaaksi. ---
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005116136.htmlToimittaja Marjukka Liiten kirjoitti Helsingin Sanomissa (19.2.), että kielitaito kaipaa uutta loikkaa. Olemme samaa mieltä. Suomen kielipolitiikan perusrakenne luotiin lähes 50 vuotta sitten peruskoulujärjestelmään siirryttäessä.
Useimmat suomenkieliset oppilaat alkoivat opiskella äidinkielen jälkeen ensin englantia ja myöhemmin ruotsia. Neljäs kieli oli mahdollista aloittaa peruskoulussa tai lukiossa, mutta neljännen kielen opinnot jäävät herkästi kesken.
Suomen kielitaitovaranto alkaa kuitenkin monipuolistua vasta opiskelijan neljännestä kielestä lähtien. Toivomme lukijan pohtivan, miten moni hänen lähipiirissään on saavuttanut neljännessä kielessään niin hyvän kielitaidon, että sillä voi oikeasti tehdä vaativaa työtä.
Kielitaitovarannon monipuolistuminen jo kolmannesta kielestä lähtien on Suomen ja suomalaisten etu. Nyt olemme lukinneet kielitaitovarannon kahteen vähän puhuttuun kieleen ja yhteen maailmankieleen. Pohjoismaiden ulkopuolella suomella ja ruotsilla on vähän käyttöä. Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista.
Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin. Ruotsin kieli, pohjoismaiset arvot ja pohjoismainen yhteistyö ovat arvokkaita asioita Suomelle. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kaikkien suomalaisten pitäisi opiskella ruotsia pakollisena kielenä.
Kansainvälisen yhteistyön edellyttämät kielitaitotarpeet ovat muuttuneet 50 vuodessa radikaalisti. Myös tietämys kielenoppimisesta on mullistunut. Nyt tiedämme, että kielen opiskelu kannattaa aloittaa varhain.
Suomessa tarvitaan myös saksan, venäjän, ranskan ja espanjan osaajia. Osa väestöstä voisi hankkia kohtuullisen kielitaidon kiinassa, japanissa tai arabiassa. Jokaista suomenkielistä ei tule enää pakottaa lähes identtiseen kielitaitoprofiiliin.
Anna-Kaisa Mustaparta
Liisa Jääskeläinen
opetusneuvoksia, eläkkeellä, Helsinki
HALLITUKSEN suunnitelma ruotsin kielen valinnaisuuden kokeilemisesta on oikeansuuntainen. Muiden oppilaalle vieraiden kielten kuin englannin ja ruotsin opiskelu on ollut laskusuunnassa jo pitkään, mikä on johtanut maamme kielivarannon supistumiseen.
Kahden vuosikymmenen kuluessa toteutetut kieltenopiskelun monipuolistamisohjelmat ovat tuottaneet vain lyhytkestoisia tuloksia.
Jotta perheet uskaltaisivat valita ruotsin sijaan muita kieliä, korkeakoulujen opinto-ohjelmia ja virkamiesten kielitaitovaatimuksia on muutettava kokeiluun osallistuvien oppilaiden osalta.
Samalla on aika alkaa miettiä kieliohjelman radikaalimpaa muutosta. Seuraavassa teesimme kieliohjelman muuttamiseksi:
1. Englannin tulee olla kaikille pakollinen kieli. Ilman englannin taitoa ei nykymaailmassa selviä.
2. Ruotsin kieli tulee muuttaa valinnaiseksi suomenkielisille. Pakollisuutta perustellaan viime kädessä sillä, että maamme ruotsinkieliset ovat oikeutettuja omakielisiin viranomaispalveluihin. Tämän perusteella ruotsin osaamista edellytetään kaikilta korkeakoulutetuilta riippumatta siitä, missä päin maata he työtään tekevät.
Kaikissa peruskouluissa on tarjottava ruotsille vaihtoehdoksi vähintään yksi kieli. Samalla on korjattava lainsäädäntöä niin, että ruotsin osaamista ei enää edellytetä kaikissa viroissa eikä ruotsin tule olla pakollisena korkeakouluopinnoissa.
3. Sekä peruskoululaisia että lukiolaisia tulee rohkaista monipuolisiin kieliopintoihin. Työelämässä on matalampi kynnys jatkaa jo kouluaikana opiskeltuja kieliä kuin aloittaa kokonaan uusia. Nykyinen keskipitkän ruotsin oppimäärä ei riitä tuottamaan akateemisissa ammateissa tarvittavaa kielitaitoa. Tästä kertoo Vaasan ja Seinäjoen sairaaloiden päivystyksestä käyty keskustelu.
On määriteltävä tehtävittäin ja paikkakunnittain virat, joissa ruotsin taitoa tarvitaan ja edellytetään.
Samalla, kun ruotsi muutetaan valinnaiseksi, on keskipitkän kielen tuntimäärää korotettava niin, että tuntien vähimmäismäärä peruskoulussa ja lukiossa olisi noin 600 nykyisen 418 sijaan. Se nostaisi osaamisen uudelle tasolle.
Pär Stenbäck tv:ssä: Elämme muutosvaihetta, luovutaan siitä, että kaikki toimii ruotsiksi
Ruotsi on jo jäämässä kotikieleksi pääkaupunkiseudulla, sanoo Stenbäck ja jatkaa, ettei se tarkoita mitään katastrofaalista, kunhan ruotsinkielisiin kouluihin löytyy riittävästi ruotsinkielisiä ja kaksikielisiä oppilaita.
Stenbäck: "Elämme sopeutumisvaihetta matkalla johonkin uuteen, missä joudutaan luopumaan siitä, että kaikki toimii myös ruotsiksi."
Hän puhuu omasta perheestään, lastenlapsesta maailmalla, ja arvelee, että suomenruotsalaiset ovat jatkossa yhä enemmän hajallaan maailmalla, aivan kuin libanonilaiset, juutalaiset ja armenialaiset, eivätkä palaa Suomeen.
https://areena.yle.fi/1-50158008
Kohta 25:40
Professori Esa Itkonen, Turun yliopiston yleisen kielitieteen professori (Tyrvään Sanomat 4.8.2001)Tavallinen ihminen oppii elämänsä aikana puhumaan äidinkielensä lisäksi yhtä tai korkeintaan kahta vierasta kieltä. Kysymys ei ole kyvyn vaan ajan puutteesta. Kuka tahansa pystyisi puhumaan useampiakin kieliä, jos olosuhteet luotaisiin sellaisiksi, että kielten oppiminen olisi hänen ensisijainen tehtävänsä. Mutta tällaisia olosuhteita ei tavallisella ihmisellä ole. Ei sellaisia ole kielentutkijallakaan. Itse olen ammatiltani kielen tutkija.
Nuoruudessani puhuin ruotsia sujuvasti, koska seurustelin ruotsinkielisen neitokaisen kanssa. Sittemmin tämä taito on unohtunut, ja käydessäni Ruotsissa esitelmöintimatkoilla puhun nykyään pelkästään englantia.
Kielentutkijalle ruotsi on siis hyödytön, mutta ei toki haitallinen kieli. Tavalliselle suomalaiselle se sitä vastoin ei ole vain hyödytön vaan suorastaa haitallinen kieli. Miksi? Siksi että se vie aikaa muiden, hyödyllisten kielten opiskelulta. Tämä argumentti on esitetty yhä uudestaan ja uudestaan. Ja aivan yhtä monta kertaa se on haluttu ymmärtää väärin. Ruotsin kielen opetuksen puolustajat tuovat aina esiin sen, että ruotsin oppiminen ei sinänsä rajoita kykyä oppia muita kieliä. Tämä on totta, mutta menee asian ohi. Kuten jo edellä sanoin, kyseessä ei ole kyvyn vaan ajan puute.
Jos ruotsi on suomalaisille hyödytön kieli, niin miksi sitä sitten opetetaan pakollisesti? Mitään todellista syytä tähän ei ole. Syyksi ei nimittäin riitä se, että ennen vanhaan Ruotsin kuningaskunta hallitsi Suomea. Se oli silloin, mutta nyt on toisin. Ketkä sitten ovat syypäitä siihen, että pakkoruotsista ei vieläkään ole päästy eroon? Kierot poliitikot, ketkäpä muutkaan. RKP riippuu mukana hallituksessa kuin hallituksessa ainoana päämääränään ruotsin kielen nykyisen aseman säilyttäminen. Ja jokaiselle pääministerille RKP:n mukanaolo hallituksessa on tärkeämpi kuin suomenkielisten etu.
Mistä hän puhui? Mitä hän pelkäsi?Meillä on tuhat vuotta vanha ilmentymä, josta ei ikään kuin pääsis eroon, sen takia että se on esim. tabu, siitä ei uskalla kukaan poliitikko uskalla sanoa mitään, koska se saa leiman siitä ja se olisi poliittinen itsemurha ---
Miten tabu on luotu?Fiksut suomenruotsalaiset eivät ole kiinnostuneita, mutta ns. vasallit pyrkivät leimaamaan --- perussuomalaiseksi, nationalistiksi, rasistiksi. --- Se on todella paha juttu, se on koko meidän kulttuurille paha, koska se estää keskustelua --- Edustuksellisessa demokratiassa keskustelu on ainoa keino, jolla mennään eteenpäin ---
Miten eteenpäin?Suomenruotsalaiset haluavat eriytyä suomalaisista --- suomenruotsalaisessa koulujärjestelmässä historiassa opetetaan eri tavalla kuin mikä on totta tai mitä suomenkielisessä koulussa opetetaan --- suomenruotsalaisnationalismi näkyy --- sen vuoksi he eivät ymmärrä, he luulevat että he ovat tuoneet tänne kaiken hyvän --- heidät ehdollistetaan tähän --- ne kaikki fiksut suomenruotsalaiset sanoo, että emmä rupee riitelemään sukulaisten kanssa, mutta mä ihmettelen koska te heräätte ---
Samoja sävyjä kielten opetusneuvoksilta 2017, toki hillitymmin ja akateemisin sanakääntein:Meidän on pakko politisoitua tässä asiassa -- HS ja osittain Yle on RKP:läinen media --- Ongelma on rakenteellinen ja se on hyvin syvällä --- politikointia peloilla --- Tässä täytyy uskaltaa sanoa --- Poliittisen kulttuurin pitäis muuttua --- demokraattisessa valtiossa eletään demokraattisesti, uskon hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen ---
Samat viittaukset sensuuriin, kostoon, mustamaalaamiseen, poliittiseen tabuun...--- "Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista. Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin."
---
Puhuessaan aiheesta televisiossa toinen näistä opetusneuvoksista muistutti, että nykyinen kieliohjelma on rakennettu taannoin 70-luvulla: ruotsi on pakollinen ja englanti ei, ruotsin pakollisuus johtaa siihen, että meillä luetaan vähemmän muita kieliä.
Opetusneuvos nosti esiin toisenkin ajankohtaisen haasteen: myös maahanmuuttajien kielitaidon hyödyntämisessä on ongelmia, kun heidänkin tulee opiskella ruotsia.
Opetusneuvos puhui varsin suoraan: ruotsin pakollisuus on tabu, josta on vaikea puhua – vasta eläkkeelle jäätyään heilläkin oli mahdollisuus sanoa asiasta jotain, sillä ruotsin asema on poliittinen kysymys ja virkamiehen on oltava samaa mieltä hallinnon linjan kanssa tai oltava hiljaa!!!
--- kolme pakollista vierasta kieltä kaikille ei ole realismia
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... itaitotasoHyvät ruotsinkieliset, teitä on huijattu!
Teille uskotellaan, että pakkoruotsin avulla suomenkieliset saavuttavat viranomaistehtäviin ja muihin palvelutehtäviin riittävän kielitaidon ruotsin kielessä. Tämä ei pidä paikkaansa. Tyydyttävän ruotsin kielen tason, joka oikeuttaa toimimaan viranomaistehtävissä kunnissa, joissa suomi on enemmistökieli, saavuttaa vain yksi suomenkielinen sadastayhdeksästätoista (1/119 = 0,84 %).
Erinomaisen ruotsin kielen tason, joka oikeuttaa toimimaan viranomaistehtävissä kunnissa, joissa ruotsi on enemmistökieli, saavuttaa enää aivan mitätön murto-osa. Ja sekin edellyttää oma-aloitteista, jatkuvaa ruotsin kielen käyttämistä.
Mutta RKP on tietysti kaiken tämän koko ajan tiennytkin. Kun vuonna 2010 Kokkolan seudun palveluja haluttiin yhdistää Oulun suuntaan, RKP esti tämän vedoten siihen, etteivät ruotsinkieliset palvelut toteudu siellä. Keskustan Mari Kiviniemi ehdotti, että Oulun viranomaiset kurssitettaisiin riittävälle taitotasolle ruotsin kielessä, mutta RKP tyrmäsi idean – se tiesi, ettei riittävän kielitaidon hankkiminen onnistu yhdessä vuodessa edes intensiivikurssein. Eihän ylioppilaskirjoituksissa edes kuuden vuoden säännöllisen opiskelun jälkeenkään kuin aivan mitätön prosentti saavuta ruotsin kielessä tyydyttävää taitotasoa! Niinpä Kokkolan seutu suuntautui Vaasaan, missä on riittävästi ruotsinkielisiä viranomaistehtävissä.
Miksi kansa pakkoruotsitetaan?
Usein nähdään väite, että pakkoruotsilla turvataan ruotsinkieliset viranomaispalvelut. Aiemmin olen jo osoittanut, ettei pakkoruotsi ole yli 40 vuoden aikanakaan onnistunut merkittävästi nostamaan ruotsinkielisten palvelujen tasoa suomenkielis-enemmistöisissä kunnissa. Nyt syykin on selvä: pakkoruotsitetuista suomenkielisistä alle prosentti saavuttaa edes tyydyttävän taitotason ruotsin kielessä.
RKP ja hallitus tietävät, ettei pakkoruotsitetun suomenkielisen ruotsin taito riitä – silti ne jatkavat valheen ylläpitoa. Käytännössä suomenkielisiä pakkoruotsitetaan täysin turhaan, koska he eivät edes kelpaa ruotsinkielisten palvelijoiksi. Senkin ajan olisi voinut käyttää jonkin sellaisen kielen opiskeluun, jota ihminen itse olisi kokenut tarvitsevansa enemmän.
Ruotsinkielisille puolestaan luodaan valheellinen illuusio siitä, että pakkoruotsitettujen suomenkielisten avulla saadaan ylläpidettyä ruotsinkielisiä palveluja. Ruotsinkielisiä pidetään todellisuuspakoisessa uskomuskuplassa sen sijaan, että heille kerrottaisiin totuus: ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen on täysin ruotsinkielisten omalla vastuulla.
Pakkoruotsissa häviävät kaikki: suomenkieliset opiskelevat turhaan kieltä, jota 2/3 heistä ei laske kahden tärkeimmän vieraan kielen joukkoon. Ruotsinkielisille valehdellaan päin naamaa, vaikka olisi ehdottoman tärkeää kertoa heille, että heidän täytyy itse palvella toisiaan. Jokainen valheessa eletty vuosi tuo vääjäämättä lähemmäksi sen hetken, jonka jälkeen on tunnustettava, ettei ruotsinkielisiä palveluja voida todellisuudessa enää ylläpitää.
Ruotsinkieliset saavat kiittää RKP:tä siitä, että sen sijaan, että tärkeälle ongelmalle olisi tehty jotain, heille onkin valehdeltu, ettei mitään ongelmaa ole. Tämä on taas uusi peruste sille, miksi ruotsinkielisten ei kannata äänestää RKP:tä; aiemmin olen jo esittänyt muita perusteita.
Tämä ei hyödytä ketään.
Tässä ei ole mitään järkeä.