vapaakielivalinta.fi

--- sivistysvaliokunta --- tarkoituksena on tehdä ruotsin kieli valinnaiseksi suomenkielisten
koulujen yläasteella, koska valiokunnalta näyttää jääneen huomaamatta, että pakkosuomi otetaan opetukseen jo aikaisemmin ruotsinkielisissä kouluissa ja tuskin voidaan pitää mielekkäänä tauon pitämistä suomen kielen opetuksessa yläasteella. Tällä haluan vain osoittaa puutteellista logiikkaa valiokunnan enemmistön ajattelussa, mikä on johtanut siihen, että ruotsalainen eduskuntaryhmä yhdessä sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton kanssa on laatinut yhteisesti allekirjoitetun rinnakkaismietinnön.
Huomattavasti tyylikkäämpää sivistysvaliokunnan olisi ollut ehdottaa koulun kielivaatimusten tiukentamista. Tämä olisi merkinnyt opetusta kahdessa kotimaisessa kielessä sekä yhdessä Pohjoismaiden ulkopuolella puhuttavassa kielessä.

Samassa yhteydessä voin todeta, että jos jotkut ryhmät ja kansanedustajat ovat saavuttaneet krapulan asteen suhteessa siihen, minkä he ovat allekirjoittaneet sivistysvaliokunnassa, niin nämä yritykset muuttaa mietintöä, tehdä uusia ehdotuksia, ovat vaillinaisia ja osoittavat vain huonoa omaatuntoa.

Siteeraan samassa yhteydessä tänään opettajilta saamaani kirjettä Hämeenlinnasta, joka on aika lailla suomenkielinen paikkakunta siitäkin huolimatta, että kaksikielinen säveltäjä Jean Sibelius opiskeli siellä: "Olemme kauhistuneina katselleet sitä tyhmyyden tiivistymistä, joka tässä kielivalintakeskustelussa näyttää vallitsevan. Jos ruotsin kieli tehdään sivistysvaliokunnan ehdotuksen mukaisesti vapaaehtoiseksi, valitaan täällä Hämeessä ehkä vain 30-prosenttisesti ruotsia valitsijoiden omaksi tappioksi."

Herra puhemies!

Kokoomus haluaa kehittää ammattiopetusta ja lukiota yksilön näkökulmasta. Lukion ja ammatillisten oppilaitosten kehittämisellä sekä niiden välisen yhteistyön lisäämisellä voidaan toteuttaa yksilöllisten valintojen mahdollisuus, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen yhteensovittaminen sekä - mikä eroaa opetusministeriön visioista - myös koulutuksen laatu.

Yksilön omien halujen ja edellytyksien mukaan ammatillinen tutkinto tulee voida suorittaa jatko-opintokelpoisuuden suhteen erilaajuisena. Tutkintojärjestelmän on oltava sellainen, että jatko-opintokelpoisuus riippuu yksilön omista edellytyksistä ja valinnoista. Jatkuvan koulutuksen periaatteen mukaisesti koulutusta voi sittemmin täydentää. Vähimmilläänkin ammatillisen tutkinnon on tuotettava ammattitaito. Tiettyjen vähimmäissisältöjen jälkeen sen on tuotettava ammattitaidon ohella kelpoisuus ammattikorkeakouluihin sekä laajimmillaan tiede- ja taidekorkeakouluihin.

Lukiota ja siihen olennaisesti liittyvää ylioppilastutkintoa on kehitettävä nykyistä selvästi valinnaisemmaksi ja joustavammaksi. Peruslähtökohtana on kuitenkin oltava, että ylioppilastutkinto antaa paitsi muodollisesti myös asiallisesti yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin.

Vaikka sekä ammattiopetusta että lukiota on kehitettävä omista lähtökohdistaan, opiskelijana on oltava valinnaisuuden puitteissa mahdollisuus suorittaa opintoja oman oppilaitoksen ohella myös muissa ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa. Tämän yhteistyön kokeiluja tulee jatkaa.

Opetusministeriössä on valmistettu rinnakkain nuorisoasteen koulutuskokeilujen kanssa myös ammattikorkeakoulukokeiluja. Ammattikorkeakoulujen kokeileminen on perusteltua, jotta ammatillisen koulutuksen tasoa voidaan nostaa ja samalla parantaa suomalaisten asemaa yhdentyvillä työmarkkinoilla. Taas on kyse yksilöllisyydestä ja laadusta.

Weeku kirjoitti: ↑28.09.2020 20:20 Olen ennenkin todennut ja totean vielä kerran, että Riitta Uosukainen on ollut ainut poliitkko kolmeenkymmeneen vuoteen, joka on laittanut arvovaltansa peliin kielivapauden puolesta, mutta sekään ei riittänyt, kiitos Esko Ahon.

Mielenkiintoisin on vuoden 1990 yritys.

Sen torpedoi viime kädessä RKPn härski ulkopolitiikan käyttö sisäpolitiikan tekemiseen 1992, kun Suomi oli ajettu ensin talouslamaan ja Ruotsista täysin riippuvaiseksi.

Mutta oliko itseasiassa myös talouslaman taustalla suomenruotsalaisten toiminta? Suomi ajettiin tahallaan lamaan, jotta pakkoruotsi voitiin säilyttää.

Suomenruotsalaiset pankkiirit olivat johdossa sekä Suomen Pankissa että säästöpankeissa. Myös eräs Wahlroos loi varallisuutensa perustan talousmyllerryksen keskellä.

Suomenruotsalaiset pankkiirit siis aiheuttivat laman, koska suomalaiset olisivat halunneet eroon pakkoruotsista. Ruotsin avulla Suomen kansan nöyryyttäminen onnistui jälleen kerran.

Silti 1990 yrityksen tuloksena meidät onneksi vapautettiin edes yo-pakkoruotsista, mutta siihenkin meni yli 10 vuotta.

Koko maan ajaminen konkurssiin oli kuitenkin sen verran raaka toimenpide, että poliitikot eivät uskalla enää uhmata suomenruotsalaisten valtaa ja siksi alistuvat suomenruotsalaisten sanelupolitiikkaan.