Den socialdemokratiska rörelsen i Finland har en svensk stark tradition. Men den försvinner när Antti Rinne nu lämnar partiordförandeposten.
- Hon inser att det hade varit bra att öva upp svenskan tidigare, noterar de finlandssvenska socialdemokraterna om sin blivande partiordförande Sanna Marin.
Sosiaalidemokraattisella liikkeellä Suomessa on vahva ruotsalainen perinne. Mutta se katoaa kun Antti Rinne jättää puheenjohtajuuden.
-Hän tajuaa, että olisi ollut hyvä opetella ruotsi aikaisemmin, huomauttavat suomenruotsalaiset sosialidemokraatit tulevasta puolueenjohtajastaan Sanna Marinista
Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
-
- Viestit: 2832
- Liittynyt: 14.10.2013 20:18
Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
https://arenan.yle.fi/audio/1-50603094
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Pääasia että tajuaa ja katuu oppimattomuuttaan.
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Pakkohan sen on sanoa noin.
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Sosdem on vuosien saatossa taantunut aika vanhakantaiseksi puolueeksi. Mutta kuinka paljon demareiden johtopaikoilta vielä löytyy suruja tai surutaustaisia vaikuttajia?
Marinilla on mahdollisuus avata demarien linja uuteen aikakauteen. Pakkoruotsi pois ja kuusituntinen työpäivä! Löytyykö uskallusta ja kannatusta?
Marinilla on mahdollisuus avata demarien linja uuteen aikakauteen. Pakkoruotsi pois ja kuusituntinen työpäivä! Löytyykö uskallusta ja kannatusta?
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Äänestäjien taholta olisi varmasti hyvää tahtoa luvassa, mutta se ei riitä kun Marin olisi puolue-eliitin ympäröimänä ja demarit ovat kielipolitiikan reformin kannalta toivoton puolue äänestettäväksi. Jos nyt äänestäjiä kielipolitiikka kiinnostaiskin, niin heidän tahtonsa ei kyllä yllä puolueen huipulle asti vääristymättömänä.
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Marinin mukaan mitään mullistavia uudistuksia ei ole odotettavissa. Enpä mä demareita ole koskaan pitänytkään uudistavana puolueena. Uutislähetyksen perusteella ruotsin opettelu on jo päässyt vauhtiin, ainakin Sanna kiitti puoluetovereitaan kaksikielisesti.
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
"Sanna Marin kiitti puoluetovereitaan kaksikielisesti!" Mutta se riitti! Sitä ei Saana Marinille tulla antamaan anteeksi! Marin on todennut, että pakollinen ruotsi on muutettava valinnaiseksi.
Sasi jäi rannalle! Marin tulee myös saamaan rangaistuksen sanomisistaan!
Sasi jäi rannalle! Marin tulee myös saamaan rangaistuksen sanomisistaan!
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Kuinka kauan sitten tämä on tapahtunut? Ettei vain mielipiteet olisi vaimentuneet ja muuttuneet uuden aseman edellyttämällä tavalla. Marinkaan ei vaikuta oikein ihmiseltä, joka pitäisi päänsä paineiden alla ja jos omista mielipiteistä on haittaa urakehitykselle...
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Eduskuntavaalien alla Marin piti pakollista ruotsia tarpeettomana. Marin ei myöskään koskaan missään ole puhunut ruotsia, ei Ruotsin vierailulla tai Svenska Ylen haastatteluissa. Hän ei todennäköisesti osaa ruotsia riittävän hyvin, mutta pääministerin tehtävä on saanut mielen muuttumaan ja harjoittelemaan puhumista, koska osaa jo sanoa "tack"!
Toki tuo "tack" oli tärkeä myös puheenjohtajavalinnan kannalta. Edellisessä vaalissa Lintman sai ruotsinkielisten äänet, koska osasi sanoa yhden kokonaisen lauseen ruotsiksi!
Toki tuo "tack" oli tärkeä myös puheenjohtajavalinnan kannalta. Edellisessä vaalissa Lintman sai ruotsinkielisten äänet, koska osasi sanoa yhden kokonaisen lauseen ruotsiksi!
-
- Viestit: 2832
- Liittynyt: 14.10.2013 20:18
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Juuri näin. Siihen nähden tämä Marinin tilanne näyttää lupaavalta, että parhailta virkaportailla nousseilta on taitettu ruotsin kanssa niskat nurin jopa päivässä.
Se, että Marin nousi SDP:n johtoon ei tottavie ole RKP:n piirustuspöydältä kotoisin, se oli heille puhdas työtapaturma.
Enemmistön olemattomaan palveluvalmiuteen pakolla panostaminen ei myöskään nykytilanteessa oikein ole voittajan valinta kun ihan oikeitakin ongelmia maassa on riittämiin. Korona on siitä tasapuolinen, että siitä riittää kaikille tasapuolisesti. Ruotsin kielellä ei näytä ainakaan olevaan suojaavaa vaikutusta.
Marinia en tunne, mutta harkitsisin kyllä toisenkin kerran hänen haastamistaan turhanpäiväisyyksillä.
Tottahan surut käärmekeittoa kokaavat meille muille tälläkin hetkellä paremman päivän varalle, mutta saa sitten nähdä tuleeko se meille muille syötäväksi vai palaako soppa pohjaan.
Viimeksi muokannut Hillevi Henanen, 24.08.2020 22:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Viestit: 2297
- Liittynyt: 08.12.2017 17:48
- Paikkakunta: Global
- Viesti:
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Kyllä pääministerin olisi
pitänyt keväällä osata laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen:
Joutavanpäiväisen koronakriisin hoitamisen olisi voinut jättää huomattavasti vähemmälle huomiolle ja keskittyä kokopäiväisesti
hyvin alkaneisiin ruotsin
kielen opintoihin..
Nyt hän on luvannut parantaa tapansa..
Koronan torjunta saa jäädä,
kun ruotsin tunnit alkavat.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7 ... 74bd18fb21
pitänyt keväällä osata laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen:
Joutavanpäiväisen koronakriisin hoitamisen olisi voinut jättää huomattavasti vähemmälle huomiolle ja keskittyä kokopäiväisesti
hyvin alkaneisiin ruotsin
kielen opintoihin..
Nyt hän on luvannut parantaa tapansa..
Koronan torjunta saa jäädä,
kun ruotsin tunnit alkavat.
Pääministerinä olen ottanut kielitunteja ruotsin kielessä, mutta kun koronatilanne keväällä iski päälle, niin tämäkin jäi. Mutta tarkoitus on jatkaa, ja nyt tässäkin tehtävässä sen vuoksi, että Suomi on kaksikielinen maa.
Marin viittasi siihen, että SDP:ssä kaksikielisyys on aina ollut vahvasti läsnä puolueen toiminnassa.
– Meille kaksikielisyys on rikkaus. Sen eteen me teemme töitä ja puolueen linjausten mukaan tietenkin edetään
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7 ... 74bd18fb21
-
- Viestit: 2832
- Liittynyt: 14.10.2013 20:18
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
HUOHHH! Näkyy kumminkin liturgia olevan jo hanskassa.
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Demari ei pääse karvoistaan.
-
- Viestit: 2832
- Liittynyt: 14.10.2013 20:18
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Varmaan palkitsevaa istua opiskelemassa tuikiturhaa kieltä paremman tekemisen puutteessa.
Arvokas päänahka suruille.
Arvokas päänahka suruille.
-
- Viestit: 2297
- Liittynyt: 08.12.2017 17:48
- Paikkakunta: Global
- Viesti:
Re: Sanna Marinin ykkösprioriteetti ei ole ruotsi
Rividemarin kannanotto puoluekokousväelle
Yksinoikeudella Uusi kielipolitiikka -verkostolle
Arvoisat sosialidemokraatit
Suloisessa Suomenmaassa ja sen koululaitoksessa: peruskoulut, ammattikoulut, ammattikorkeakoulut, lukiot ja yliopistot, vallitsee ja hallitsee pakollisena aineena ruotsin kieli, ns. pakkoruotsi. SDP kerää kannatuksensa ja äänensä pääosin suomenkieliseltä väestöltä. Mutta niin ihmeellistä kuin onkin, SDP on Suomen suurin pakkoruotsittava puolue. Se on hyvin häpeällistä. Työväentaloilla Suomen kielipolitiikasta ei puhuta. Se näyttää olevan tarkoituksellisesti varjeltu ja ohitettava tabu.
Sana pakkoruotsi ei ole ollut alkujaankaan haukkumasana, jollaiseksi riidanhaastajat sen haluavat leimata. Alkuperäisen 1968 peruskoululakia suunnitelleen asiantuntijakomitean jäsen opetusneuvos, päätoimittaja Asseri Joutsimäki selvitti ko. käsitteen syntyhistorian. Hänen mukaansa sana pakkoruotsi tulee suoraan alkuperäisestä peruskoululaista, jonka sanamuoto oli suunnilleen seuraava: "Oppilaalle pakollisia aineita ovat: X,Y, Z, Å, Ä, Ö ja ruotsi." Vuodesta 1968 alkaen sana on ollut käytössä ja aina siitä asti sitä on myös vastustettu, lausuu Joutsimäki. Uskontosi saat Suomessa valita, asevelvollisuuden suorittamisessa sinulla on vaihtoehtoja jne., pakkoruotsilta yksikään sielu ei välty.
Yksikään suomalaisnuori ei valmistu ammattiin ilman ruotsin lehtorin hyväksyntää. Ruotsin lehtori on ammattiaineiden lehtoria tärkeämpi. Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori (emeritus) Erkki A. Niskanen, kertoo tästä kuvaavan esimerkin Jämsän ammattikoulusta. Oli ko. oppilaitoksessa opiskelevat kaksospojat. Toinen heistä opiskeli muurariksi ja toinen kirvesmieheksi. Molemmat olivat erittäin taitavia omissa ammattiaineissaan, mutta kielellisesti hieman hitaampia. Tuli koulun kevät- ja päätösjuhlapäivä. Pojat olettivat valmistuvansa ammatteihinsa ja olevansa päteviä myös alojensa jatko-opiskeluun. Näin ei käynyt. Ruotsin lehtori oli sitä mieltä, että pojat ovat epäkelpoja ammatteihinsa. Niin jäi pojilta todistus saamatta ja myös jatko-opinnot katkesivat. He eivät ilmeisesti osanneet "muurata ja tehdä kirvestöitä" ruåtsiksi. Näin torvet soivat Suomenmaassa. Myös SDP, tasa-arvon puolue, RKP:n kilttinä nöyränä vasallina, valitettavasti siunaa sen.
Suomessa on erityisesti peruskoulunsa päättävissä pojissa toistakymmentä prosenttia nuppiluvusta nuoria suomalaisia, joitten luku-, kirjoitus- ja laskutaito on puutteellinen. Em. perustaitojen puute luo pohjan noitten nuorten syrjäytymiselle. Kuvitelkaa noita onnettomia pakkoruotsin tunneille. He tarvitsisivat pakkoruotsin tuntien tilalle kipeästi suomen kielen ja matematiikan tunteja.
Suomi on maa, jossa, kuten muissakin Pohjoismaissa, on yksi pääkieli. Virallinen valehtelu uskottelee päivästä päivään Suomen olevan "kaksikielinen maa". Mutta yksikään "maa" ei puhu mitään kieltä, vain kansat ja ihmiset puhuvat. Suomi on joko yksikielinen tai monikielinen, mutta ei missään tapauksessa "kaksikielinen". Voi sanoa, että Suomi on "leikkikaksikielinen" kyllä. Maahanmuuttajien mukana Suomeen on tullut lähes parisataa uutta kieltä. Vain Suomen valtio on kaksikielinen, ei kansa. Ei pidä tahallaan hämäävästi sotkea Suomen valtiota ja Suomen kansaa. Yhdessäkään Itämeren rantavaltiossa ei kielipolitiikassa ole menetelty Suomen lailla. Kaikissa niissä on pääkieli ja vähemmistökieli määritelty valtion suojelussa erikseen.
Mitä Suomessa maan pääväestöön ja enemmistön pääkieleen tulee, nykyinen kielipolitiikka on häpeällisen alistavaa. Itse asiassa Suomen kielipolitiikkaa on täysin suvereenisti vuosikymmeniä dominoinut RKP. Suomen kielipolitiikka on valtapolitiikkaa, ei kielipolitiikkaa. Puolueet yleensä, ja myös SDP erityisesti, näyttävät seuraavan kielipolitiikkaa statistina vain sivusta ja sallivan RKP:lle mitä tahansa. Ruotsinkielisen rahavallan ja lukuisten korruptiorahoja jakavien säätiöiden (esimerkiksi Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland) tuella RKP on kyllä osannut olla suomenkielisen enemmistön alistamisessa kiitettävän aktiivinen. RKP on ottanut Suomen kielipolitiikassa isännän roolin. Kirjaimiin RKP näyttää aina liittyvän alistaminen.
Muistatte sosialidemokraatteina hyvin vuoden 1966? SDP sai silloin komean rökälevoiton, 55 kansanedustajaa. Suomeen muodostettiin Rafael Paasion (sd.) vahvasti vasemmistolainen hallitus vuosiksi 1966-1968. Muistatte varmaan senkin, että opetusministeriksi saatiin laajalti sivistynyt filosofian tohtori Reino Oittinen (sd.). Peruskoulun synty ja peruskoulu olivat Oittisen silmäterä. Hän kysyi peruskoululakia suunnittelevalta asiantuntijakomitealta, mikä vieras kieli tulisi laittaa pakolliseksi alkavaan peruskouluun. Yksimielinen asiantuntijakomitea vastasi: englanti. Oittinen jatkoi lain suunnittelua niiltä pohjilta ja hänen lakiehdotuksensa läpäisi valmistelussa jo eduskunnan sivistysvaliokunnankin.
Hallitus vaihtui 1968 Mauno Koiviston (sd.) hallitukseksi. Siinä vaiheessa RKP:n ja kepun "ratsuväki" ehti uudessa Koiviston hallituksessa tilanteeseen jo mukaan ja onnistui kirjavien vaiheiden kautta syöttämään Oittisen ja Oittisen mainion pitkälle jo valmistellun hyvän lakiehdotuksen susillle. Pakkoruotsi ui ja uitettiin joka tapauksessa puoluepolitiikalla englannin tilalle peruskoulululakiin. Demaritoverit itse puukottivat rumasti toveria eli Reino Oittista (sd.) selkään, eikös se näin mennyt? Mauno Koivisto (sd.) pääministerinä funtsi 1968 pitkään, oltiinko pakkoruotsin peruskoululakiin ottamisella sekoittamassa puoluepolitiikkaa pedagogiikkaan, kuten takuulla oltiinkin.
Tapahtumaan liittyvät myös, niin kummallista kuin se onkin, myös Suomen naapurivaltiot Neuvostoliitto ja Ruotsi. Tästä on tarpeeksi tutkijamielipiteitä. Neuvostoliittoa varottiin ja sillä peloteltiin ja pakkoruotsi, niin heiveröinen lännen tuki kuin se olla Suomelle saattoi ollakin, kelpasi joka tapauksessa kylmän sodan aikaista läntistä turvaa hakevalle Suomelle oljenkorreksi. Oljenkortta pönkittivät salaa mm. J.K. Paasikivi ja U. Kekkonen (vrt. tutkija Janne Väistön väitöskirja; Åbo Akademi 2017). Toisaalta Ruotsin hallituksen suunnalta Suomea myös suoraan uhkailtiin ja erityispaine kohdistettiin opetusministeri Reino Oittiseen (sd.), joka ilkeästi maalattiin epäkelvoksi ja varsinaiseksi möröksi.
Tuonkaltainen pelottelutilanne elää vielä tänä päivänäkin ja – kumma kyllä – Suomessa yhä alistutaan sellaiseen. Monen suomalaisen mielestä korskea, siirtomaaisännän tyylinen Ruotsin ja ruotsalaisten Suomeen ja suomalaisten asioihin suuntautuva kielipoliittinen uhkailu saisi jo 2000-luvulla kertakaikkiaan loppua. Osin sitä usein ruokkivat Ruotsiin kiirehtivät kantelijat. Ennen meiltä oli tapana mennä kantelemaan Moskovaan.
Pääministeri Antti Rinteen vaihtuessa Sanna Mariniksi Vasabladet hyökkäsi heti Sanna Marinia ja hänen pääministeriyttään vastaan, leimaamalla Marinin epäkelvoksi, koska hän ilmoitti jossakussa vaaleja edeltävässä mielipidegallupissa vastustavansa pakkoruotsia. Svenska Dagbladet repäisi pääministerin vaihtuessa Marinin takia ihokkaansa julistamalla Suomeen valittavan pakkoruotsin vastaisen pääministerin. Noitten kummankin lehden "palohälyytyksistä" kului kaksi (2) päivää ja katso, Marin "käänsi takkinsa" ilmoittaen olevansa asiassa täysin hallitusohjelman takana. Puoluepolitiikka on puoluepolitiikkaa ja valta makeaa ja puolueen etu ja tahto on myös puolueen jäsenen tahto.
Tiukan talouden ja Koronan aikaan ja yleensäkin, on syytä muistaa, että turha ja tuottamaton pakkoruotsi maksaa suomalaisille huiman summan vuosittain. Kustannuksia pimitetään tarkoituksellisesti virallisella valehtelulla, eikä niiden laskemisen luulisi olevan rakettitiedettä, mutta eipä vaan onnistu. Kansanedustaja Kauko Tuupainen tiedusteli Suomen kielilakeja uudistettaessa silloiselta oikeusministeri Johannes Koskiselta pakkoruotsituksen hintaa. Johannes Koskinen (sd.) tiettävästi ilmoitti kustannusten olleen kolme (3) miljardia.
RKP:tä ja ruotsin kielen lehtoreita siis edelleen naurattaa, kassakone kilisee. Mutta se tuntuu kelpaavan mainiosti myös SDP:llle. Hyvin menee, herrat nauraa, sanoi entinen jätkä. Vielä niin lähellä kun vuonna 1956 RKP:n ohjelmassa luki: "RKP on ruotsinkielisen rodun asianajaja Suomessa." Luitte suomenkielisenä "nautakarjana" aivan oikein: rodun. Ellei tuo ole niin putipuhdasta rasismia kuin olla voi, niin mitä se on? Sitäkö ja suomea puhuvien suomalaisten alistamista SDP, ruotsalaista rahavaltaa ja RKP:tä myötäillen, tukee? Onko SDP kielivapautta vastustaessaan nyt oikeassa kelkassa, ruotsalaisten herrojen kanssa marjassa, näinä päivinä, jolloin Suomen kansan otsikoidaan muutenkin luottavan puolueisiin hyvin vähän?
Esittääkö SDP yhä, että kyllähän me, mutta kun on tuo virkamiesruotsi? Pakkoa ei muka voi siksi poistaa. Näin valtakunnan ns. virallinen valehtelu myös usein esittää. Kyllä voi. Ei yhtä huonoa lakia voi perustella ja pönkittää kehäpäätelmänä toisella huonolla lailla. Ruotsia on virkamiehiltä vaadittava vain siellä, missä sitä oikeasti tarvitaan. Molemmat huonot ja väärämieliset Suomen kansan enemmistöä sortavat lait, kielilait ja peruskoululaki, on kumottava.
Euroopan unionin tasolla Suomen kimurantti kielipolitiikka, ts. virtahepo olohuoneessa, kyllä tunnetaan. Se on virtahepo, joka kyllä ärähtää, kun sitä potkaisee, mutta mihinkään se ei poistu. EU:n teksteissä mainitaan Suomen kielipolitiikan johtuvan historiallisista ja puoluepoliittisista syistä. Siellä Suomen tilanne kyllä tiedetään. Suomen kansaa ei asiassa kuulla, ei sittenkään, vaikka kolmen yliopiston (Åbo Akademi, Tampereen yliopisto ja Turun yliopisto) tutkimus vuodelta 2014 ilmoitti 74 %:n suomalaisista haluavan pakkoruotsin pois. Kun Suomen kansan tahdosta vallitsee näin suuri yksimielisyys, niin kenen on vastuu, ettei asiassa tapahdu mitään? Tietävätkö suomalaiset sosialidemokraatit vastauksen em. kysymykseen?
Miksi suomenkielisen enemmistön kielitarpeet syrjäytetään? Nyt pakkoruotsi varastaa lukujärjestyksessä yhden ison eurooppalaisen hyötykielen paikan. Olisiko myös SDP:ssä jo vihdoin aika tajuta, että elämme 500 miljoonan eurooppalaisen EU:ssa eikä maailma enää lopu Tukholmaan? Miksi Suomessa on mahdotonta edetä vapaaseen kielivalintaan, jossa ruotsin haluavat saisivat vapaasti valita ruotsinsa, mutta myös muita vaihtoehtoja valitsevat saisivat valita kielensä vapaasti? Näin molemmat valitsijaryhmät tulisivat onnellisiksi. Hallitusohjelma uhkaa myös palauttaa yo-kirjoituksiin pakkoruotsin kirjoittamisen. Miten sellainen musta taantumuksellisuus voi olla mahdollinen ja vielä SDP:n tuella? Häpeällistä.
Erno Paasilinna lausui aikoinaan: "Suden ja lampaan välisessä taistelussa olen yleensä lampaan puolella, mutta senkään puolella ei enää kannata olla silloin, kun se muuttuu sudeksi.” SDP vaikuttaa nyt etenevän lampaankarvoissa esiintyvän suden asialla. Kannattaisiko SDP:n taas siirtyä perinteisille vakaille Reino Oittisen linjoille ja lopettaa haparoimisensa?
Tehkää SDP:ssä asioille jotain. Lopettakaa unissakävely. Ei Suomi ole mikään ikuinen pompoteltava Valko-Venäjä, jolle pieni vähemmistö määrää pakkokieleksi vieraan maan vieraan kielen tai mitä muuta ikävää tahansa.
Yksinoikeudella Uusi kielipolitiikka -verkostolle
Arvoisat sosialidemokraatit
Suloisessa Suomenmaassa ja sen koululaitoksessa: peruskoulut, ammattikoulut, ammattikorkeakoulut, lukiot ja yliopistot, vallitsee ja hallitsee pakollisena aineena ruotsin kieli, ns. pakkoruotsi. SDP kerää kannatuksensa ja äänensä pääosin suomenkieliseltä väestöltä. Mutta niin ihmeellistä kuin onkin, SDP on Suomen suurin pakkoruotsittava puolue. Se on hyvin häpeällistä. Työväentaloilla Suomen kielipolitiikasta ei puhuta. Se näyttää olevan tarkoituksellisesti varjeltu ja ohitettava tabu.
Sana pakkoruotsi ei ole ollut alkujaankaan haukkumasana, jollaiseksi riidanhaastajat sen haluavat leimata. Alkuperäisen 1968 peruskoululakia suunnitelleen asiantuntijakomitean jäsen opetusneuvos, päätoimittaja Asseri Joutsimäki selvitti ko. käsitteen syntyhistorian. Hänen mukaansa sana pakkoruotsi tulee suoraan alkuperäisestä peruskoululaista, jonka sanamuoto oli suunnilleen seuraava: "Oppilaalle pakollisia aineita ovat: X,Y, Z, Å, Ä, Ö ja ruotsi." Vuodesta 1968 alkaen sana on ollut käytössä ja aina siitä asti sitä on myös vastustettu, lausuu Joutsimäki. Uskontosi saat Suomessa valita, asevelvollisuuden suorittamisessa sinulla on vaihtoehtoja jne., pakkoruotsilta yksikään sielu ei välty.
Yksikään suomalaisnuori ei valmistu ammattiin ilman ruotsin lehtorin hyväksyntää. Ruotsin lehtori on ammattiaineiden lehtoria tärkeämpi. Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori (emeritus) Erkki A. Niskanen, kertoo tästä kuvaavan esimerkin Jämsän ammattikoulusta. Oli ko. oppilaitoksessa opiskelevat kaksospojat. Toinen heistä opiskeli muurariksi ja toinen kirvesmieheksi. Molemmat olivat erittäin taitavia omissa ammattiaineissaan, mutta kielellisesti hieman hitaampia. Tuli koulun kevät- ja päätösjuhlapäivä. Pojat olettivat valmistuvansa ammatteihinsa ja olevansa päteviä myös alojensa jatko-opiskeluun. Näin ei käynyt. Ruotsin lehtori oli sitä mieltä, että pojat ovat epäkelpoja ammatteihinsa. Niin jäi pojilta todistus saamatta ja myös jatko-opinnot katkesivat. He eivät ilmeisesti osanneet "muurata ja tehdä kirvestöitä" ruåtsiksi. Näin torvet soivat Suomenmaassa. Myös SDP, tasa-arvon puolue, RKP:n kilttinä nöyränä vasallina, valitettavasti siunaa sen.
Suomessa on erityisesti peruskoulunsa päättävissä pojissa toistakymmentä prosenttia nuppiluvusta nuoria suomalaisia, joitten luku-, kirjoitus- ja laskutaito on puutteellinen. Em. perustaitojen puute luo pohjan noitten nuorten syrjäytymiselle. Kuvitelkaa noita onnettomia pakkoruotsin tunneille. He tarvitsisivat pakkoruotsin tuntien tilalle kipeästi suomen kielen ja matematiikan tunteja.
Suomi on maa, jossa, kuten muissakin Pohjoismaissa, on yksi pääkieli. Virallinen valehtelu uskottelee päivästä päivään Suomen olevan "kaksikielinen maa". Mutta yksikään "maa" ei puhu mitään kieltä, vain kansat ja ihmiset puhuvat. Suomi on joko yksikielinen tai monikielinen, mutta ei missään tapauksessa "kaksikielinen". Voi sanoa, että Suomi on "leikkikaksikielinen" kyllä. Maahanmuuttajien mukana Suomeen on tullut lähes parisataa uutta kieltä. Vain Suomen valtio on kaksikielinen, ei kansa. Ei pidä tahallaan hämäävästi sotkea Suomen valtiota ja Suomen kansaa. Yhdessäkään Itämeren rantavaltiossa ei kielipolitiikassa ole menetelty Suomen lailla. Kaikissa niissä on pääkieli ja vähemmistökieli määritelty valtion suojelussa erikseen.
Mitä Suomessa maan pääväestöön ja enemmistön pääkieleen tulee, nykyinen kielipolitiikka on häpeällisen alistavaa. Itse asiassa Suomen kielipolitiikkaa on täysin suvereenisti vuosikymmeniä dominoinut RKP. Suomen kielipolitiikka on valtapolitiikkaa, ei kielipolitiikkaa. Puolueet yleensä, ja myös SDP erityisesti, näyttävät seuraavan kielipolitiikkaa statistina vain sivusta ja sallivan RKP:lle mitä tahansa. Ruotsinkielisen rahavallan ja lukuisten korruptiorahoja jakavien säätiöiden (esimerkiksi Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland) tuella RKP on kyllä osannut olla suomenkielisen enemmistön alistamisessa kiitettävän aktiivinen. RKP on ottanut Suomen kielipolitiikassa isännän roolin. Kirjaimiin RKP näyttää aina liittyvän alistaminen.
Muistatte sosialidemokraatteina hyvin vuoden 1966? SDP sai silloin komean rökälevoiton, 55 kansanedustajaa. Suomeen muodostettiin Rafael Paasion (sd.) vahvasti vasemmistolainen hallitus vuosiksi 1966-1968. Muistatte varmaan senkin, että opetusministeriksi saatiin laajalti sivistynyt filosofian tohtori Reino Oittinen (sd.). Peruskoulun synty ja peruskoulu olivat Oittisen silmäterä. Hän kysyi peruskoululakia suunnittelevalta asiantuntijakomitealta, mikä vieras kieli tulisi laittaa pakolliseksi alkavaan peruskouluun. Yksimielinen asiantuntijakomitea vastasi: englanti. Oittinen jatkoi lain suunnittelua niiltä pohjilta ja hänen lakiehdotuksensa läpäisi valmistelussa jo eduskunnan sivistysvaliokunnankin.
Hallitus vaihtui 1968 Mauno Koiviston (sd.) hallitukseksi. Siinä vaiheessa RKP:n ja kepun "ratsuväki" ehti uudessa Koiviston hallituksessa tilanteeseen jo mukaan ja onnistui kirjavien vaiheiden kautta syöttämään Oittisen ja Oittisen mainion pitkälle jo valmistellun hyvän lakiehdotuksen susillle. Pakkoruotsi ui ja uitettiin joka tapauksessa puoluepolitiikalla englannin tilalle peruskoulululakiin. Demaritoverit itse puukottivat rumasti toveria eli Reino Oittista (sd.) selkään, eikös se näin mennyt? Mauno Koivisto (sd.) pääministerinä funtsi 1968 pitkään, oltiinko pakkoruotsin peruskoululakiin ottamisella sekoittamassa puoluepolitiikkaa pedagogiikkaan, kuten takuulla oltiinkin.
Tapahtumaan liittyvät myös, niin kummallista kuin se onkin, myös Suomen naapurivaltiot Neuvostoliitto ja Ruotsi. Tästä on tarpeeksi tutkijamielipiteitä. Neuvostoliittoa varottiin ja sillä peloteltiin ja pakkoruotsi, niin heiveröinen lännen tuki kuin se olla Suomelle saattoi ollakin, kelpasi joka tapauksessa kylmän sodan aikaista läntistä turvaa hakevalle Suomelle oljenkorreksi. Oljenkortta pönkittivät salaa mm. J.K. Paasikivi ja U. Kekkonen (vrt. tutkija Janne Väistön väitöskirja; Åbo Akademi 2017). Toisaalta Ruotsin hallituksen suunnalta Suomea myös suoraan uhkailtiin ja erityispaine kohdistettiin opetusministeri Reino Oittiseen (sd.), joka ilkeästi maalattiin epäkelvoksi ja varsinaiseksi möröksi.
Tuonkaltainen pelottelutilanne elää vielä tänä päivänäkin ja – kumma kyllä – Suomessa yhä alistutaan sellaiseen. Monen suomalaisen mielestä korskea, siirtomaaisännän tyylinen Ruotsin ja ruotsalaisten Suomeen ja suomalaisten asioihin suuntautuva kielipoliittinen uhkailu saisi jo 2000-luvulla kertakaikkiaan loppua. Osin sitä usein ruokkivat Ruotsiin kiirehtivät kantelijat. Ennen meiltä oli tapana mennä kantelemaan Moskovaan.
Pääministeri Antti Rinteen vaihtuessa Sanna Mariniksi Vasabladet hyökkäsi heti Sanna Marinia ja hänen pääministeriyttään vastaan, leimaamalla Marinin epäkelvoksi, koska hän ilmoitti jossakussa vaaleja edeltävässä mielipidegallupissa vastustavansa pakkoruotsia. Svenska Dagbladet repäisi pääministerin vaihtuessa Marinin takia ihokkaansa julistamalla Suomeen valittavan pakkoruotsin vastaisen pääministerin. Noitten kummankin lehden "palohälyytyksistä" kului kaksi (2) päivää ja katso, Marin "käänsi takkinsa" ilmoittaen olevansa asiassa täysin hallitusohjelman takana. Puoluepolitiikka on puoluepolitiikkaa ja valta makeaa ja puolueen etu ja tahto on myös puolueen jäsenen tahto.
Tiukan talouden ja Koronan aikaan ja yleensäkin, on syytä muistaa, että turha ja tuottamaton pakkoruotsi maksaa suomalaisille huiman summan vuosittain. Kustannuksia pimitetään tarkoituksellisesti virallisella valehtelulla, eikä niiden laskemisen luulisi olevan rakettitiedettä, mutta eipä vaan onnistu. Kansanedustaja Kauko Tuupainen tiedusteli Suomen kielilakeja uudistettaessa silloiselta oikeusministeri Johannes Koskiselta pakkoruotsituksen hintaa. Johannes Koskinen (sd.) tiettävästi ilmoitti kustannusten olleen kolme (3) miljardia.
RKP:tä ja ruotsin kielen lehtoreita siis edelleen naurattaa, kassakone kilisee. Mutta se tuntuu kelpaavan mainiosti myös SDP:llle. Hyvin menee, herrat nauraa, sanoi entinen jätkä. Vielä niin lähellä kun vuonna 1956 RKP:n ohjelmassa luki: "RKP on ruotsinkielisen rodun asianajaja Suomessa." Luitte suomenkielisenä "nautakarjana" aivan oikein: rodun. Ellei tuo ole niin putipuhdasta rasismia kuin olla voi, niin mitä se on? Sitäkö ja suomea puhuvien suomalaisten alistamista SDP, ruotsalaista rahavaltaa ja RKP:tä myötäillen, tukee? Onko SDP kielivapautta vastustaessaan nyt oikeassa kelkassa, ruotsalaisten herrojen kanssa marjassa, näinä päivinä, jolloin Suomen kansan otsikoidaan muutenkin luottavan puolueisiin hyvin vähän?
Esittääkö SDP yhä, että kyllähän me, mutta kun on tuo virkamiesruotsi? Pakkoa ei muka voi siksi poistaa. Näin valtakunnan ns. virallinen valehtelu myös usein esittää. Kyllä voi. Ei yhtä huonoa lakia voi perustella ja pönkittää kehäpäätelmänä toisella huonolla lailla. Ruotsia on virkamiehiltä vaadittava vain siellä, missä sitä oikeasti tarvitaan. Molemmat huonot ja väärämieliset Suomen kansan enemmistöä sortavat lait, kielilait ja peruskoululaki, on kumottava.
Euroopan unionin tasolla Suomen kimurantti kielipolitiikka, ts. virtahepo olohuoneessa, kyllä tunnetaan. Se on virtahepo, joka kyllä ärähtää, kun sitä potkaisee, mutta mihinkään se ei poistu. EU:n teksteissä mainitaan Suomen kielipolitiikan johtuvan historiallisista ja puoluepoliittisista syistä. Siellä Suomen tilanne kyllä tiedetään. Suomen kansaa ei asiassa kuulla, ei sittenkään, vaikka kolmen yliopiston (Åbo Akademi, Tampereen yliopisto ja Turun yliopisto) tutkimus vuodelta 2014 ilmoitti 74 %:n suomalaisista haluavan pakkoruotsin pois. Kun Suomen kansan tahdosta vallitsee näin suuri yksimielisyys, niin kenen on vastuu, ettei asiassa tapahdu mitään? Tietävätkö suomalaiset sosialidemokraatit vastauksen em. kysymykseen?
Miksi suomenkielisen enemmistön kielitarpeet syrjäytetään? Nyt pakkoruotsi varastaa lukujärjestyksessä yhden ison eurooppalaisen hyötykielen paikan. Olisiko myös SDP:ssä jo vihdoin aika tajuta, että elämme 500 miljoonan eurooppalaisen EU:ssa eikä maailma enää lopu Tukholmaan? Miksi Suomessa on mahdotonta edetä vapaaseen kielivalintaan, jossa ruotsin haluavat saisivat vapaasti valita ruotsinsa, mutta myös muita vaihtoehtoja valitsevat saisivat valita kielensä vapaasti? Näin molemmat valitsijaryhmät tulisivat onnellisiksi. Hallitusohjelma uhkaa myös palauttaa yo-kirjoituksiin pakkoruotsin kirjoittamisen. Miten sellainen musta taantumuksellisuus voi olla mahdollinen ja vielä SDP:n tuella? Häpeällistä.
Erno Paasilinna lausui aikoinaan: "Suden ja lampaan välisessä taistelussa olen yleensä lampaan puolella, mutta senkään puolella ei enää kannata olla silloin, kun se muuttuu sudeksi.” SDP vaikuttaa nyt etenevän lampaankarvoissa esiintyvän suden asialla. Kannattaisiko SDP:n taas siirtyä perinteisille vakaille Reino Oittisen linjoille ja lopettaa haparoimisensa?
Tehkää SDP:ssä asioille jotain. Lopettakaa unissakävely. Ei Suomi ole mikään ikuinen pompoteltava Valko-Venäjä, jolle pieni vähemmistö määrää pakkokieleksi vieraan maan vieraan kielen tai mitä muuta ikävää tahansa.