Vastine Seura-lehden provokaatioon

[Uusi kielipolitiikka]

Seura-lehti kasaamassa suomenkielisille sekä mustan että valkoisen miehen taakkaa

Lehtenne julkaisi 23.7.2020 kattavan artikkelin saamelaisten kaltoinkohtelusta Suomessa.

Meidän tavallisten suomenkielisten lukijoiden parissa herätti voimakasta hämmästystä muusta kontekstista täysin irrallaan oleva lause,
jossa kytkettiin yhteen ruotsinkieliset fennomaanit ja pakkoruotsi.


Mitä lehtenne (tai kyseinen toimittaja) yrittää viestiä tällä kytköksellä ?

Ruotsinkieliset fennomaanit olivat suurmiehiä, kansakunnan luojia. Tämä pitää paikkansa.

Valitettavasti tekstin muotoilusta saa sellaisen kuvan, että KAIKKI ruotsinkieliset olisivat olleet pyyteettömästi mukana ajamassa suomenkielisen väestön oikeutta käyttää omaa kieltään, joka siis oli vain fennomaanien ihanteen mukaisen kansakunnan idea.


Todellisuudessa suurin osa ruotsinkielisistä oli tämän prosessin ulkopuolella jatkaen täysin ruotsinkielistä elämäänsä autonomiassa, missä ainoa virallinen kieli lähes koko 1800-luvun ajan oli ruotsi. Lisäksi erityisesti ruotsinkielinen virkamieseliitti teki kaikkensa estääkseen suomen kielen aseman kohentumisen eli ruotsinkielisten fennomaanien ihanteen mukaisen kansakunnan syntymisen.

Ruotsinkieliset (valtaenemmistö heistä) siis viivyttivät suomenkielisen enemmistön oikeuksiin perustuvan kansakunnan syntymistä.

On outoa, että toimittaja käyttää ruotsinkielistä eliittiä vastaan nousseiden fennomaanien pyrkimystä saada kansan alistetulle enemmistölle oikeus omaan kieleensä perusteluna sille, että jokaisen pitää vielä 2020-luvulla osoittaa ruotsin kielen taitonsa opintojen kaikilla asteilla.

Fennomaanien tavoite oli luoda kansakunta, jossa suomenkielinen saa elää elämänsä suomen kielellä ilman että joutuu uhraamaan aikaansa ruotsin kielelle.

Pakkoruotsi on jyrkässä ristiriidassa ruotsinkielisten fennomaanien tavoitteiden kanssa, joten fennomaanien arvokkaan työn käyttäminen pakkoruotsin puolustuspuheena osoittaa historian suuren kuvan ymmärtämättömyyttä.


Pakkoruotsin vastustamisessa 2000-luvulla ei ole kysymys mistään muutaman kansalliskiihkoisen asenteesta, vaan jo 20 vuoden ajan 2/3 kansasta on vastustanut ruotsin kielen pakollisuutta. Viimeisimmässä kolmen yliopiston yhteistutkimuksessa 74% suomenkielisistä halusi poistaa ruotsin kielen pakollisuuden.
Vain poliittinen eliitti haraa vastaan vetoamalla ”kaksikielisyyden rikkauteen”.

Pakkoruotsi on viimeaikaisen kolonialismikeskustelun kontekstissa pikemminkin ruotsalaisen kolonialismin hetkeksi katkennut
jatkumo ruotsinkielisten svekomaanista perintöä kantavan Ruotsalaisen kansanpuolueen vaatimana.

Se on siis lähtökohtaisesti 1800-luvun fennomaanien tavoitteiden vastainen, svekomaanien unelmien täyttymys:

Suomenkielinen ei edelleenkään kelpaa täysivaltaiseksi kansalaiseksi, ellei uhraa elämästään kallisarvoisia tunteja,viikkoja, vuosia ruotsin kielelle opintojen kaikilla asteilla kaikissa mahdollisissa tutkinnoissa.

Artikkeli ei olisi herättänyt huomiotamme, jos ”ruotsinkieliset”-sanaa olisi ko. lauseessa käytetty adjektiivina määrittämässä ”fennomaanit” –sanaa ja provokatiivinen anakronismi, kytkös 1800-luvulta 2000-luvun yhteiskunnalliseen epäkohtaan pakkoruotsiin olisi jäänyt tekemättä.


Ystävällisin terveisin ..

[Uusi kielipolitiikka]

https://seura.fi/asiat/tutkivat/suomi-s ... elaisille/

Käykää lukemassa tuo alkuperäinen artikkeli ja tehkää lisäyksiä tai korjauksia.

Tehdään tämä vastine ryhmätyönä.

Mallisuomalaiset olivat pitkälti ruotsinkielistä sivistyneistöä, vain Minna Canth ja Järnefeltit puhuivat äidinkielenään suomea.

Ruotsinkieliset siis suurelta osin loivat kansakuntamme, eikä kansallisvaltiota olisi syntynyt ilman ruotsinkielistä väkeä. Siitä huolimatta monessa niemessä ja notkossa opiskellaan kieltä, jota monet kansalliskiihkoilijat haukkuvat ”pakkoruotsiksi”.

Tuo kokonaisuus herättää kummastusta.