Pakkoruotsin puolustaja ei pärjää keskustelussa - siksi vääristelee ja sotkee

[NRR]

Näin väittää pakkoruotsin puolustaja:

Ruotsin pakollisuus on yhdessä sovittu juttu. Ei ole kuin vähemmistön uliseva joukko joiden mielestä 3 vuotta ruotsin opiskelua on huutava vääryys.

Pakon puolustajan on päästävä väittämään, että demokratia eikä RKP on ruotsipakon takana ja että pakkoa olisi muka vain kolme vuotta, muu koulutus kun on vapaaehtoista.

Tämä on tietysti valhe, mutta vain valehtelemalla hän saa maalattua pakkoruotsista haluamansa kuvan.

Näihin faktoihin hän ei koske tikullakaan;

1. Kolme neljästä suomalaisesta halusi yliopistojen kartoituksessa valinnaisen ruotsin heti, nykyistä pakkoa kannatti aniharva.

2. Vain RKP ajaa ruotsupakkoa, on laatinut koko jatkumon.

3. Pakko jatkuu alakoulusta yliopistoon, missään muualla maailmassa ei ole mitään vastaavaa.

4. Mitä paremmin ruotsinsa lukee, sitä paremmin ymmärtää, ettei ruotsille ole tarvetta.

5. Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi, koska se kuulemma söi nuorten muun kielitaidon. Aivan saman tekee pakkoruotsi mannermaalla.

6. Pakkoruotsi syrjii kaikkia. Pahimmin niitä, joilla on haasteita nykykoulussa (maahanmuuttajat, erityiset, teknismatemaattiset, erityisesti pojat...). Joka tapauksessa se syö opinnoista toisen maailmankielen.

Olen nyt lukenut pakkoruotsin ilmeisiltä ammattitrolleilta sellaisen määrän viestejä, että kiintiö on täynnä. Heillä kyse on harkitusta valehtelusta ja keskustelujen sotkemisesta. Uskomaton kuvio.

[mpartel]

Tätä nykyajan polarisaatiota katsoessa ei voi kuin hämmästellä, millaisiin retorisiin kuperkeikkoihin kognitiivinen dissonanssi voi ihmisen ajaa. Ilmiötä on toki vaikeaa erottaa suunnitellusta trollaamisesta, joka varmasti osaltaan vahvistaa ilmiötä, mutta uskoisin kuitenkin, että suuri(n) osa on edelleen omasta mielestään rehellisesti hyvän asian puolesta liikkeellä.

Pelottavinta on, kun samanlaisen käyttäytymisen houkutteita huomaa välillä itsessään, vaikka niitä kovasti yrittääkin välttää.

Kiihkottoman keskustelun suosiota pitäisi jotenkin yrittää palauttaa, mutta se on internet- ja some-aikana kovin vaikeaa :/

[Uusi kielipolitiikka]

Kiihkottoman keskustelun suosiota pitäisi jotenkin yrittää palauttaa, mutta se on internet- ja some-aikana kovin vaikeaa :/

suuri(n) osa on edelleen omasta mielestään rehellisesti hyvän asian puolesta liikkeellä.

Minun nuoruudessani puhuttiin empatiasta.
Se taitaa olla jäänyt historiaan se termi.


Kun asettautuu toisen asemaan,voi ymmärtää tilanteen eri tavalla.

Suomessa on varsin helppo löytää empatian avulla perusteita pakkoruotsin poistamiseen,mutta ei sen jatkamiseen.

Ahvenanmaa: 5%n kielivähemmistö: ei mitään oikeuksia,enemmistöllä ei mitään kielellisiä velvollisuuksia vähemmistön suhteen

Ruotsi: 5%n kielivähemmistön kielellä virallinen vähemmistökieliasema,
muutamassa kunnassa voi käydä koulua omalla äidinkielellä,mutta eipä juuri muuta vaikutusta.

Kumman valitset ja miksi ?

Miten kohtelet
1) 5% n vähemmistöä
2) 95% n enemmistöä

Eikö "hyvä ihminen" kohtele kieliä ja sen puhujia samalla standardilla?

En usko tuohon "hyvä ihminen hyvällä asialla" teoriaan,koska se ei kestä lähempää tarkastelua,vaan on kuvaamaasi kielihierarkia-ajattelusta johtuvaa
"kognitiivista dissonanssia"

Empatiaa lisää,niin keskustelut kohenevat.

[Uusi kielipolitiikka]

https://insinoori-lehti.fi/tasta-on-kys ... -helppous/

Ihmisellä on taipumus pitää valintaansa hyvänä riippumatta siitä, mitkä tekijät ovat johtaneet valinnan tekemiseen. Yksi ajattelun prosessointiin liittyvä tekijä on ihmisen taipumus muodostaa ajatuksistaan, tiedoistaan ja uskomuksistaan eli kognitioistaan loogisia kokonaisuuksia, jotka eivät ole ristiriidassa keskenään.

Ihminen pyrkii pitämään kiinni yhtenäisestä maailmankuvastaan. Jos hän kohtaa tietoa, joka on ristiriidassa maailmankuvansa kanssa, hän selittää tiedon niin, ettei maailmankuva horju. Tämä ei johda pelkästään maailmankuvan säilymiseen vaan myös sen vahvistumiseen. Ihminen on taipuvainen pitämään itseään hyvänä ja järkevänä, riippumatta siitä onko hän sitä tai ei.

Kognitiivinen dissonanssi näkyy myös nykyään vellovissa ”kriittisissä” keskusteluissa liittyen esimerkiksi rokotteisiin, maahanmuuttoon tai uskonnolliseen toimintaan. Asiallisella informaatiolla on harvoin merkittävää vaikutusta kiihkeästi omia uskomuksiaan ja maailmankuvaansa puolustavaan kansalaiseen, joten keskustelu aiheesta tyrehtyy alta aikayksikön. Pelikentille jäävät vain vastakkaiset maailmankuvat.

Täydellisessä maailmassa ihminen kasvaa keskusteluissa erilailla ajattelevien kanssa, mutta todellisuudessa ei taida olla kovin helppoa löytää sellaista totuutta, joka pakottaisi ihmisen muuttamaan omaa maailmankuvaansa.

Kognitiivisen dissonanssin tunnistaminen voi kuitenkin osaltaan kehittää todellista kriittistä ajattelua.

[mpartel]

Jep.

Riittävän huonosti asiaan perehtyneenä ihminen voi, kuten NRR on täällä usein kuvaillut, kokea ruotsin vahvana linkkinä läntiseen sivistykseen ja pakkoruotsin sen kautta "selvästi vaivan arvoisena". Tai sitten ruotsin pakollisuuden vastustamisen voi kokea jonkun muista syistä "vastapuolella" olevan asiaksi ja siten automaattisesti epäilyttäväksi.

Eihän noissa kauheasti järkeä ole, mutta kun on jotain asiaa riittävän voimallisesti ja julkisesti puolustanut, ja kenties muodostanut itselleen myös riittävän samanmielisen lähipiirin (mitä some kovasti helpottaa), niin ajatuksesta perääntymisen harkitseminenkin voi olla oikeasti äärimmäisen vaikeaa. Harva meistä on täysin immuuni tällaiselle laumasieluisuudelle. Itse en ainakaan ole.

Empatia on hyvä ja nykyäänkin kai vielä ihan arvostettu asia, mutta sitä on vaikeaa saada hereille kun on defenssit päällä, kuten nettikeskusteluissa, varsinkin yleisöllisissä, melkein aina on. Enpä muista, milloin olisin viimeeksi nähnyt jonkun muuttavan mieltään nettikeskustelussa, ellei mielipide ollut alun perinkin varsin alustava. Mutta yleisöä vartenhan julkiset nettikeskustelujen puheenvuorot kai aina kirjoitetaankin.

Eräs asia, mitä ehkä voisi yrittää, on rajanvedon pyytäminen: "minkä pitäisi muuttua, ettei ruotsin sinusta enää tarvitsisi olla kaikilla pakollista?"
Samalla voisi olla ihan mielenkiintoista miettiä ja/tai kertoa itse, minkälaiset muutokset voisivat johtaa siihen, että ruotsin pakollisuus alkaisi olla perusteltua.
Ideana olisi siis murtaa ajatuslukkoja muuttamalla keskustelua vähemmän binääriseksi eli vähemmän "kyllä/ei" tai "todistettu oikeaksi/vääräksi" -tyyliseksi. Maailmahan harvoin on niin yksioikoinen.

[NRR]

Koska meillä valtamedia ja koulu ruokkivat pakkoruotsin hyväksyntää, ihmiset ovat täysin tietämättömiä faktoista - esimerkiksi noista, joita ekassa viestissä luettelin. Heitä pitää vain altistaa avoimelle keskustelulle, jotta heillä olisi edes mahdollisuus käyttää vapaata harkintaa.

Koko RKP-strategia on pakkoruotsi-iltojen jälkeen nojannut keskustelun vaientamiselle. He tietävät kyllä, että väittelyt he häviävät. Siksi kaikkiin nettikeskusteluihin saapuu sotkijoita, jotka vain tekevät keskustelusta irvokasta haukkumalla (yllä "uliseva joukko" = kielivapauden kannattajat), vähättelemällä (yllä ruotsia muka vain kolme vuotta eikä alakoulusta yliopistoon) ja valehtelemalla (yllä pakkoruotsi muka "yhdessä sovittu juttu").

Kyse on sananvapauden kahlinnasta, joka on nyt noussut ns. radikaalin vasemmiston ja vihreiden tunnusmerkiksi: "kulttuurisodankäynti, joka aivan liian usein keskittyy puheiden ja tekojen kontrollointiin, on ristiriidassa suomalaisen kulttuurin kanssa, joka korostaa suorapuheisuutta ja yksilönvapautta." ( hyvä artikkeli https://mikkolievonen.net/2020/07/25/ku ... uhaudoissa - tekstin kirjoittaja vasemmistolainen historian tutkija, sitä merkittävämpi vapauspuhe)

Nyt panen toivoni siihen, että tämän "kulttuurisodan" järjettömyyden näkyessä yhä selvemmin, ihmiset ottavat etäisyyttä kaikista autoritäärisistä oppirakennelmista, myös pakkoruotsista.