Suomen verrokkimaissa ymmärretään englannin kielen merkitys

[Uusi kielipolitiikka]

Jokin aika sitten ilmestyneen selvityksen (lähde*) mukaan Suomen verrokkimaissa on laajasti ymmärretty
englannin kielen rooli tärkeimpänä kielenä kunkin maan oman pääkielen ohella.

Suomessa asiaa ei ole ymmärretty, vaan tärkein kieli on ruotsin kieli.

Tanskassa ja Norjassa englanti alkaa pakollisena 1.luokalta, Ruotsissa pakollisena viimeistään 3. luokalta.
Norjassa ei englannin lisäksi ole mikään pakko opiskella muuta kuin englantia,
Tanskassa opiskellaan toista kieltä pakollisena 5. luokalta. Kielen saa valita usean kielen joukosta
Ruotsissa opiskellaan pakollisen englannin lisäksi toista kieltä 7. luokalta alkaen, kielen voi valita monen eri kielen joukosta.

Kaikissa muissa pohjoismaissa on siis ymmärretty englannin kielen olevan perustaito, joka on syytä opettaa kaikille.
Se on osa koulutuspoliittista linjausta.

Suomen koulutuspolitiikassa vastaava asema( kuin englannilla Skandinaviassa) on ruotsin kielellä.

Suomessa siis nimenomaan ruotsin kieltä pidetään perustaitona, vaikka sen puhujia on vain 5 % väestöstä
kansaimnvälinen käyttöarvo on hyvin rajallinen verrattuna englantiin.

Maan pääkielen osaaminen on luonnollisesti perustaito jo maan sisäisen "sosiaalisen kompetenssin" takia.

Mutta eihän ruotsi oikeasti ole mikään perustaito Suomessa!

Tämä "perustaito"-näkökulma on jäänyt kokonaan keskustelematta. Se jäi keskustelematta jo 50 vuotta sitten, ja se on edelleen keskustelematta.

Miten saisimme tämän näkökulman keskusteluun? Nykyinen keskusteluilmapiiri näkee englannin kielen uhkana, ei mahdollisuutena.
Suomen kielen rooli suomenmaalaisena perustaitona ilmeisesti tunnustetaan jo paatuneimpien svekomaanienkin keskuudessa.


Mutta onko myös englannin taito itseasiassa perustaito? Ainakin Skandinaviassa se on.

*Lähde:Kielikoulutuksen saavutettavuus eurooppalaisessa perusopetuksessa - selvitys

[Uusi kielipolitiikka]

Pelkästään yksilölliseen valintaan tai valinnanvapauteen luottava kielikoulutuksen tarjonta johtaa tutkimusten ja haastattelujen perusteella väheneviin valintoihin ja eriarvoistuvaan kielikoulutukseen. Sama pätee kunnalliseen päätöksentekoon: hajautettu päätöksenteko johtaa eriarvoistuviin ja eriarvoistaviin käytänteisiin kunnissa.

Suomessa johtopäätös on, pakkoruotsin oikeuttamiseksi

"Valinnanvapaus on eriarvoisuutta"!

Mutta eikö englannin silloin loogisesti pitäisi olla pakollinen, koska sen osaaminen avaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin ruotsin kieli?

Kyckling, Erja, Vaarala, Heidi, Ennser-Kananen, Johanna, Saarinen, Taina & Suur-Askola, Laura-Maija (2019). Kielikoulutuksen saavutettavuus eurooppalaisessa perusopetuksessa. Pääsyn, mahdollistumisen ja arvon näkökulmia. Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto.

[pjl69]

Jokin aika sitten ilmestyneen selvityksen (lähde*) mukaan Suomen verrokkimaissa on laajasti ymmärretty
englannin kielen rooli tärkeimpänä kielenä kunkin maan oman pääkielen ohella.

Suomessa asiaa ei ole ymmärretty, vaan tärkein kieli on ruotsin kieli.

Luulen, että on ymmärretty, mutta kun se ruotsin varjeltu asema mätii suomalaisen kielipolitiikan sydämessä ja estää pragmaattisen ajattelun ja politiikan. Toisinajattelijat on vaiennettu ja syrjäytetty päätöksenteosta. Nähtäväksi jää, puhkeaako tämä mätäpaise koskaan itsestään, vai tarvitaanko siihen ulkoparlamentaarista painetta. Kaikkea surutkaan eivät ole saaneet vielä, muutenhan meillä olisi kaikilla ruotsi ykköskielenä englannin sijasta. Enkä usko, että tätä saavatkaan.

[Uusi kielipolitiikka]

Jokin aika sitten ilmestyneen selvityksen (lähde*) mukaan Suomen verrokkimaissa on laajasti ymmärretty
englannin kielen rooli tärkeimpänä kielenä kunkin maan oman pääkielen ohella.

Suomessa asiaa ei ole ymmärretty, vaan tärkein kieli on ruotsin kieli.

Luulen, että on ymmärretty, mutta kun se ruotsin varjeltu asema mätii suomalaisen kielipolitiikan sydämessä ja estää pragmaattisen ajattelun ja politiikan. Toisinajattelijat on vaiennettu ja syrjäytetty päätöksenteosta. Nähtäväksi jää, puhkeaako tämä mätäpaise koskaan itsestään, vai tarvitaanko siihen ulkoparlamentaarista painetta. Kaikkea surutkaan eivät ole saaneet vielä, muutenhan meillä olisi kaikilla ruotsi ykköskielenä englannin sijasta. Enkä usko, että tätä saavatkaan.

Täsmennys:Suomen koulutuspolitiikassa ei ole ymmärretty eikä myönnetty.

Kaikissa muissa pohjoismaissa on ymmärretty englannin kielen olevan perustaito, joka on syytä opettaa kaikille.

Se on osa koulutuspoliittista linjausta.

Suomen koulutuspolitiikassa vastaava asema( kuin englannilla Skandinaviassa)
on ruotsin kielellä.

[NRR]

Tanskassa ja Norjassa englanti alkaa pakollisena 1.luokalta,
Ruotsissa pakollisena viimeistään 3. luokalta.
Norjassa ei englannin lisäksi ole mikään pakko opiskella muuta kuin englantia,
Tanskassa opiskellaan toista kieltä pakollisena 5. luokalta.
Kielen saa valita usean kielen joukosta
Ruotsissa opiskellaan pakollisen englannin lisäksi toista kieltä 7. luokalta alkaen,
kielen voi valita monen eri kielen joukosta.---

Yhteinen aloittava englanti (kuten Ahvenanmaalla, muissa Pohjoismaissa ja monissa Euroopan maissa) tekisi sekä lukujärjestykset että perheiden muuttamisen paljon helpommaksi. Kielikouluissa tästä voitaisiin joustaa. Kun normikouluissa kaikki tekisivät valinnat A2/B1-vaiheessa, tulisi valittua eniten eri kieliä.

Pakollinen aloittava englanti olisi kaikkien etu. Muttei käy. Koska suojellaan pakkoruotsia (B1).

[NRR]

Mitä sanaa käyttäisit, jos Ruotsiin tulisi jokaista nuorta koskeva suomipakko alakoulusta yliopistoon ja hallintoon. Pakko, jolla käytännössä syötäisiin muu kielitaito, karsittaisiin poikia, erityisiä ja mamuja sekä jätettäisiin moni tutkinto "suomea vaille valmiiksi"? Hulluutta?