Kopioin tähän aiemmasta kirjoituksestani kahden kunnan yo-tulokset
Tämän ryhmän paimentamiseen kunnon ammatteihin tarvitaan vain muiden kieliryhmien polkemista, joka tehokkaimmillaan tehdään pakkoruotsilla ja kaikenkarvaisilla kielikiintiöillä ja muilla kielisäädöksillä että saadaan suruille opiskelupaikat suosituimpiin ammatteihin. Se, että suruja ei sitten riitä enää palveluammatteihin, on selvä merkki siitä, että systeemi näiltä osin toimii heidän toivomallaan tavalla.Tässä Kauniainen, paras ruotsinkielinen lukio sijalla 15
Ensimmäinen luku kirjoittajien määrä, toinen kirjoittajien prosenttiosuus
Modersmålet, svenska 88 100 %
Engelska, lång lärokurs 83 94 %
Finska, lång lärokurs 72 82 %
Matematik, lång lärokurs 56 64 %
Fysik 32 36 %
Biologi 29 33 %
Matematik, kort lärokurs 27 31 %
Samhällslära 24 27 %
Historia 22 25 %
Psykologi 16 18 %
Kauniaisissa 82% kirjoitti pitkän suomen ja 64% pitkän matikan
Kauniaisten sijoitus 15, keskiarvo 5.2
Tästä näkyy miten pilkka on osunut omaan nilkkaan. Vuosikymmenet on toitotettu sielläkin sitä että KAIKKIEN on opiskeltava "toista kotimaista" tässä maassa pärjätäkseen. Ruotsinkielisille suomen pakko on rakenteellinen, joten ainoa tapa millä he ovat voineet vastata tähän vaatimukseen on ollut lisätä opetusta.Tässä mm Närpiön luvut, Närpiön sijoitus 128, keskiarvo 4.35
De populäraste ämnena i Närpes gymnasium
Ensimmäinen luku kirjoittajien määrä, toinen kirjoittajien prosenttiosuus
Engelska, lång lärokurs 46 100 %
Modersmålet, svenska 45 98 %
Finska, medellång lärokurs 39 85 %
Matematik, kort lärokurs 33 72 %
Hälsokunskap 15 33 %
Psykologi 12 26 %
Evangelisk-luthersk religion 11 24 %
Samhällslära 11 24 %
Matematik, lång lärokurs 9 20 %
Historia 5 11 %
Närpiössä pitkän matikan kirjoitti 20%, pitkää suomea ei näy kymmenen kärjessä, sen sijaan terveystietoa 33% ja uskontoa 24%, joita taas ei näy Kauniaisten tilastossa.
Aina silloin tällöin joku vinkaisee, että surut joutuvat lukemaan enemmän suomea kuin suomenkieliset ruotsia, mutta siitä ollaan sentään viisaasti vaiettu, että tähän asiaintilaan on syynsä. Laki nimittäin määrää molemmille pakolliseksi saman tuntimäärän "toista kotimaista", mutta suruille se ei alkuunkaan riitä pääkielen oppimiseen, vaikka heille suomen kieli on elinehto, kun taas suomenkielisille ruotsin oppiminen on yhdentekevää jos keinotekoisia tarpeita ala Kansalliskielistrategia ei lasketa.
Kun suomen opetus aloitetaan nykyään jo ala-asteen ensimmäisellä ilman toivottua lopputulosta, rupeaa keinot olemaan siinä. Ilmeisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on tultu tähän samaan lopputulokseen eikä enää edes yritetä.
Pakkoruotsittajien viimeisin epätoivoinen yritys on tämä pakkoruotsin palauttaminen YO-kirjoituksiin siinä toivossa, että saisivat omilleen suitset takaisin suuhun.
Ruotsiin päin on ruotsienemmistöisten kuntien perälauta falskannut ainakin viimeiset 50 vuotta, joten kannattaisiko kohta kokeilla jotain muuta kuin "kahta kansalliskieltä"?
Uskoakseni tämä pakkoruotsi takaisin on suruille elämän ja kuoleman kysymys. Jos se ei nyt onnistu, mitä muita vaihtoehtoja heillä on?
Onnistuessa sillä pääsisi ehkä taas ontumaan muutaman vuoden eteenpäin tätä "kahden kansalliskielen" näytelmää.
Tämä "kahden kansalliskielen" tie on siis mielestäni katsottu loppuun, ja nyt olisi syytä paneutua todelliseen ongelmaan: Jättää suomenkielisten kieliopinnot rauhaan ja panostaa täysillä niiden kieliopintoihin joille pääkielen osaamattomuus on ongelma.