Millaisia oivalluksia olet saanut kielipolitiikkaa seuratessasi?
Lähetetty: 24.05.2020 07:28
Näitä on tietysti ollut useita.
1. Yhtenä varhaisimmista oivalluksista muistan tyrmistykseni tajutessani, ettei mitään pakkoruotsimme kaltaista alakoulusta yliopistoon kaikilla jatkuvaa vähemmistökielipakkoa ole missään muualla maailmassa, ei sielläkään, missä vähemmistökielet ovat maailmankieliä (Kanada, Sveitsi,...).
2. Luulen, ettei suurin osa ihmisistä vieläkään tiedä tätä, niin hiljaa mediat ovat kielipoliittisista faktoista. Median haluttomuus puhua rehellisesti kielipolitiikasta oli hämmentävä yllätys.
3. Tämän jälkeen löysin Ruotsin mediasta tiedon, että Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi, koska se kuulemma söi nuorten muun kielitaidon. Poisto oli tapahtunut vuosia aiemmin, mutta suomalainen media ei ollut siitä kertonut.
4. Ilokseni tutustuin Ruotsin kieltenopetukseen, jossa kaikki aloittavat englannilla ja sen jälkeen voi valita haluamansa kielen koulun tarjonnasta (ainakin sa/ra/es) tai tarvittaessa oppilaan edun mukaan ottaa lisää koulukieltä, kotikieltä tai englantia. Kieltenopetuksen tarkoituksena voisi siis olla tukea erilaisia oppijoita, ei yritys karsia heitä kuten meillä pakkoruotsilla tehdään.
5. Pikkuhiljaa ymmärsin, että kielten opetus muissa maissa lähti oppilaan tarpeista ja tavoitteista eikä palveluvelvoitteesta tai identiteettityöstä kuten meillä. Wau!
6. Sitten tajusin, ettei mitään kansalliskielikäsitettä ole muualla. Meillä poliitikot linjaavat, mitä kansalliskielikäsitteestä seuraa ja RKP:n vaatimus on:
”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata --- eräänlainen sivistyksen velvoite --- mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.” (Åbo Akademin professori, jonka RKP:n oikeusministeri nosti ministeröön maan kielistragian laadintaan)
7. Nyt näen, että koko kansalliskielikäsite on meillä vääristynyt, koska sen alkuperäinen tarkoitus oli nostaa pieni ruotsinkielinen vähemmistö ikiaikaisen mutta sorretun enemmistön rinnalle tavalla, joka ei vastaa todellisuutta. Saamen kielten ja karjalan nimeäminen kansalliskieliksi voisi tervehdyttää tilannetta - tai luopuminen koko nimikkeestä.
8. Ruotsinkielisten vähyys on myös ollut oivallus: 4,78% mannermaalla. Tästäkin joukosta iso osa puhuu suomea toisen vanhempansa tai puolisonsa kanssa.
9. Pakkoruotsin todellinen määrä on useimpien kohdalla yli puoli vuotta. Siis opinnoissamme on yleensä yli puoli vuotta pelkkää ruotsia. Tämä on asevelvollisuuteen verrattava palveluvelvoite.
10. Pakkoruotsin perustelut uupuvat yhä. Aiemmin opetussuunnitelmissa mainittiin historialliset ja kulttuuriset syyt. Nyt ruotsin opetussuunnitelman perusteet ovat samat kuin englannin, joka meillä on valinnaiskieli. Ruotsin kohdalla mainitaan vain pohjoismainen yhteistyö - vaikka sekin tehdään nykyään englanniksi.
11. Pohjoismaisuuden varjolla liikutellaan etnoskandinaavisia tunteita osaksi kielipolitiikkaamme ja vähätellään ikiaikaista suomalaisuutta ja suomen kielen merkitystä siinä. Suomen kieli on kuulemma vain väline - ja ruotsi on rikkaus.
12. Ruotsinkielinen edunvalvontakoneisto nojaa paitsi vanhaan säätiörahaan myös omiensa nykyiseen vaurauteen ja vaikutusvaltaan sekä Ruotsin talouselämän intresseihin Suomessa.
13. Virkaruotsi on viimeksi tullut (vasta 80/90-luvuilla) ja voisi ensimmäiseksi lähteä - miksi meillä aikuinen ihminen ei saa päättää, ottaako tutkintonsa ruotsilla vai ilman? Ulkomaiset opiskelijat on ruotsipakosta vapaita. Onko oikein, että meillä insinööri on ikuisesti ruotsia vaille valmis ja epäpätevä ilman ruotsia, vaikka täsmälleen samoilla opinnoilla muualla Euroopassa ollaan valmiita ja päteviä?
14. Virkaruotsiin sitoutuu jotain enemmän kuin osaan sanoittaa. Virkaruotsilla varmistetaan, ettei korkeissa viranhaltijoissa ole kuin [pakko]ruotsimyönteisiä tyyppejä.
15. Asiantuntijat ja virkamiehet joutuvat vaikenemaan ruotsin aseman ylimitoituksesta. Tämän vahvistivat kielten ja kansainvälisyyskasvatuksen opetusneuvokset avoimissa kirjeissään heti eläkkeelle jäännin jälkeen, koska virassa he eivät koskaan voineet tuoda näkemyksiään esiin:
"Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista. Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin."
1. Yhtenä varhaisimmista oivalluksista muistan tyrmistykseni tajutessani, ettei mitään pakkoruotsimme kaltaista alakoulusta yliopistoon kaikilla jatkuvaa vähemmistökielipakkoa ole missään muualla maailmassa, ei sielläkään, missä vähemmistökielet ovat maailmankieliä (Kanada, Sveitsi,...).
2. Luulen, ettei suurin osa ihmisistä vieläkään tiedä tätä, niin hiljaa mediat ovat kielipoliittisista faktoista. Median haluttomuus puhua rehellisesti kielipolitiikasta oli hämmentävä yllätys.
3. Tämän jälkeen löysin Ruotsin mediasta tiedon, että Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi, koska se kuulemma söi nuorten muun kielitaidon. Poisto oli tapahtunut vuosia aiemmin, mutta suomalainen media ei ollut siitä kertonut.
4. Ilokseni tutustuin Ruotsin kieltenopetukseen, jossa kaikki aloittavat englannilla ja sen jälkeen voi valita haluamansa kielen koulun tarjonnasta (ainakin sa/ra/es) tai tarvittaessa oppilaan edun mukaan ottaa lisää koulukieltä, kotikieltä tai englantia. Kieltenopetuksen tarkoituksena voisi siis olla tukea erilaisia oppijoita, ei yritys karsia heitä kuten meillä pakkoruotsilla tehdään.
5. Pikkuhiljaa ymmärsin, että kielten opetus muissa maissa lähti oppilaan tarpeista ja tavoitteista eikä palveluvelvoitteesta tai identiteettityöstä kuten meillä. Wau!
6. Sitten tajusin, ettei mitään kansalliskielikäsitettä ole muualla. Meillä poliitikot linjaavat, mitä kansalliskielikäsitteestä seuraa ja RKP:n vaatimus on:
”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata --- eräänlainen sivistyksen velvoite --- mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.” (Åbo Akademin professori, jonka RKP:n oikeusministeri nosti ministeröön maan kielistragian laadintaan)
7. Nyt näen, että koko kansalliskielikäsite on meillä vääristynyt, koska sen alkuperäinen tarkoitus oli nostaa pieni ruotsinkielinen vähemmistö ikiaikaisen mutta sorretun enemmistön rinnalle tavalla, joka ei vastaa todellisuutta. Saamen kielten ja karjalan nimeäminen kansalliskieliksi voisi tervehdyttää tilannetta - tai luopuminen koko nimikkeestä.
8. Ruotsinkielisten vähyys on myös ollut oivallus: 4,78% mannermaalla. Tästäkin joukosta iso osa puhuu suomea toisen vanhempansa tai puolisonsa kanssa.
9. Pakkoruotsin todellinen määrä on useimpien kohdalla yli puoli vuotta. Siis opinnoissamme on yleensä yli puoli vuotta pelkkää ruotsia. Tämä on asevelvollisuuteen verrattava palveluvelvoite.
10. Pakkoruotsin perustelut uupuvat yhä. Aiemmin opetussuunnitelmissa mainittiin historialliset ja kulttuuriset syyt. Nyt ruotsin opetussuunnitelman perusteet ovat samat kuin englannin, joka meillä on valinnaiskieli. Ruotsin kohdalla mainitaan vain pohjoismainen yhteistyö - vaikka sekin tehdään nykyään englanniksi.
11. Pohjoismaisuuden varjolla liikutellaan etnoskandinaavisia tunteita osaksi kielipolitiikkaamme ja vähätellään ikiaikaista suomalaisuutta ja suomen kielen merkitystä siinä. Suomen kieli on kuulemma vain väline - ja ruotsi on rikkaus.
12. Ruotsinkielinen edunvalvontakoneisto nojaa paitsi vanhaan säätiörahaan myös omiensa nykyiseen vaurauteen ja vaikutusvaltaan sekä Ruotsin talouselämän intresseihin Suomessa.
13. Virkaruotsi on viimeksi tullut (vasta 80/90-luvuilla) ja voisi ensimmäiseksi lähteä - miksi meillä aikuinen ihminen ei saa päättää, ottaako tutkintonsa ruotsilla vai ilman? Ulkomaiset opiskelijat on ruotsipakosta vapaita. Onko oikein, että meillä insinööri on ikuisesti ruotsia vaille valmis ja epäpätevä ilman ruotsia, vaikka täsmälleen samoilla opinnoilla muualla Euroopassa ollaan valmiita ja päteviä?
14. Virkaruotsiin sitoutuu jotain enemmän kuin osaan sanoittaa. Virkaruotsilla varmistetaan, ettei korkeissa viranhaltijoissa ole kuin [pakko]ruotsimyönteisiä tyyppejä.
15. Asiantuntijat ja virkamiehet joutuvat vaikenemaan ruotsin aseman ylimitoituksesta. Tämän vahvistivat kielten ja kansainvälisyyskasvatuksen opetusneuvokset avoimissa kirjeissään heti eläkkeelle jäännin jälkeen, koska virassa he eivät koskaan voineet tuoda näkemyksiään esiin:
"Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista. Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin."