https://www.hs.fi/perhe/art-2000006475655.html
(Juttu lienee maksumuurin takana. Toimittaja käyttää vanhentunutta kieltä tyyliin "lapsi kärsii lukihäiriöstä", vaikka nykyisin sanottaisiin "lapsella on lukivaikeus". Lukivaikeus on ominaisuus, kuin likinäköisyys ja pisamat, siitä ei kärsitä, jollei yhteisö pistä kärsimään. Olen lainannut jutusta pätkiä, mutta vaihtanut nämä sanonnat, koska ei ole syytä käyttää vanhaa puhetapaa, joka kantaa yhtä ikäviä asenteita kuin n-sana.)
1. Jos värien oppiminen on lapselle hankalaa, sanat menevät helposti sekaisin, ajanmääreet ovat vaikeita ja kiertoilmaukset arkipäivää, lapsi voi kärsiä lukivaikeudesta. Lukivaikeus on useimmiten havaittavissa jo ennen kuin lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaan. --- Siirtymätilanteet voivat olla vaikeita, vaatteiden pukemisjärjestys hankala muistaa, tarkkaavaisuudessa voi olla ongelmia, ja lapsi saattaa vältellä askartelua, kynätehtäviä tai palapelien kokoamista.
2. Lukivaikeuden omaava lapsi voi oppia puhumaan tavallista hitaammin, ja opitut sanat voivat toisinaan unohtua pitkäksi aikaa. Lapsi saattaa käyttää kiertoilmaisuja tavaroiden ja asioiden täsmällisten nimien sijaan ja pitkän ja lyhyen vokaalin erottaminen sanoissa kuten tuli ja tuuli voi olla hankalaa. Yhdyssanojen osat voivat vaihtaa paikkaa ja täsmällisten käsitteiden omaksuminen voi olla hankalaa: tyynyliina voi muuttua tyynylakanaksi.
3. Lyhytkestoinen työmuisti saattaa olla tavallista heikompi. Pitkien sanallisten ohjeiden sisäistäminen voi olla hankalaa, mikä voi näkyä esimerkiksi levottomuutena, hämmennyksenä tai haahuiluna keskittymisen sijaan.
4. Lapsi, jolla on lukivaikeus, on yhtä fiksu ja älykäs kuin kuka tahansa, mutta hänen aivonsa toimivat tavallisesta poikkeavalla tavalla, mikä voi hankaloittaa myös sosiaalisia tilanteita.
5. Moni nykyaikuinen on kantanut kouluvuodet murskaavaa ajatusta omasta tyhmyydestään. Jo esikouluikäinen osaa verrata itseään muihin. Jos lapsi havaitsee, ettei opi samaan tapaan kuin muut, aikuisten on tärkeä tietää, mistä on kyse, ja osata tukea oppimista, jotta lapsi ei ala syyttää osaamattomuudesta itseään.
6. Lukiessa keskenään paikkaa vaihtavat kirjaimet, tunne, että rivit pomppivat kirjassa, oikeinkirjoitusvirheet tai lukunopeuden hitaus ovat voineet olla asioita, joita on hävetty ja joista on siksi kärsitty hiljaa. Jollakin lukivaikeuden aiheuttama uupumus on voinut tulla vastaan esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa, toinen on päntännyt opiskeluaikana oppikirjoja yökaudet samaan aikaan, kun opiskelukaverit ovat nauttineet opiskelijaelämästä.
7. Perimä selittää jopa yli puolet lukivaikeuksista. On tyypillistä, että oman lapsen haasteita seuratessaan vanhempi oivaltaa, että on törmännyt niihin myös itse, vaikka ei olisi osannut yhdistää niitä lukivaikeuteen tai sitä ei olisi koskaan diagnosoitu. --- Sekä lapselle että aikuiselle on yleensä iso helpotus, kun selviää syy sille, miksi esimerkiksi lukeminen on hitaampaa ja hankalampaa kuin muille.
8. Lukivaikeus ei ole sairaus, eikä siihen ole parannuskeinoa, kuten lääkkeitä. Useimmiten paras apu lapselle on tuki ja ymmärtävä suhtautuminen. Tärkeintä on, että lapsen itsetunto turvataan ja hän saa positiivisia oppimiskokemuksia lukivaikeuksista huolimatta. Lapsen kiinnostus ja motivaatio kirjoitettuun kieleen ja lukemiseen tulee säilyttää.
9. LUKIVAUVA-tutkimushankkeessa on selvitetty, voiko lukivaikeusriskin tunnistaa jo vauvaikäisen aivotoimintaa mittaamalla. Puheäänteiden käsittely vauvan aivoissa on erilaista, jos vastasyntyneellä on perinnöllinen lukivaikeusriski. --- Automaattisesti tämä ei kuitenkaan tarkoita lukivaikeutta, eikä tutkijoilla ole yhtenäistä näkemystä siitä, miksi lukivaikeus puhkeaa joillekin. Se sen sijaan monet kielenkehityksen ja tarkkaavaisuuden häiriöt näyttäisivät olevan samaa oireperhettä: tämä selittäisi sitä, miksi samassa perheessä yhdellä lapsella on ehkä lukivaikeus, toisella ADHD ja kolmannella molemmat.
10. Lukivaikeuden omaavien tiedetään usein loistavan muun muassa luovuutta tai matemaattisia taitoja vaativissa tehtävissä. Esimerkiksi arkkitehdeissa ja taiteilijoissa on monia, joilla on lukivaikeus.
Juttuun oli tullut aivan erinomainen yleisöpalaute, tässä oleellisin:
"Lukivaikeuden omaavan ihmisen tulisi saada erivapaus opiskella vain yhtä vierasta kieltä, yleensä se olisi englanti --- yhteiskunta kategorisesti on vaatinut toisen kotimaisen kielen ja vielä kolmanenkin vieraan kielen opinnot ennen kuin korkeakouluopintojen ovia on avattu. Ihan tarpeetonta, koska silloin lahjakkuudet jäävät hyödyntämättä. Artikkelissa mainittu arkkitehtikin on korkakoulututkinto. Muitakin on."