vapaakielivalinta.fi

Jämlikt kan det bli när båda språken har samma bruksvärde.
I dag finns det 0,4% svenskspråkiga i de finskspråkiga kommunerna (95% av hela landet).

I de tvåspråkiga kommunerna (5% av landet) finns det 73,2% finskspråkiga och 13,5% svenskspråkiga + 13,3% andra språkgrupper som pratar mer eller mindre finska.

Tycker du att båda nationalspråksgrupper har samma möjlighet att lära varandras språk?
Eller lika stort behov för den delen?

Tasa-arvo voi toteutua kun molemmilla kielillä on sama käyttöarvo.
Suomenkielisissä kunnissa (95% koko maasta) on 0,4% ruotsinkielisiä.

Kaksikielisissä kunnissa (5% maasta) on 73,2% suomenkielisiä ja 13,5% ruotsinkielisiä + 13,3% muita kieliryhmiä, jotka puhuvat enemmän tai vähemmän suomea.

Oletko sitä mieltä, että molemmilla kansalliskieliryhmillä on samat mahdollisuudet oppia toistensa kieliä?
Tai yhtä suuri tarve sen puoleen?

Mina barn lärde sig prata flytande finska i finskspråkigt dagis. Vad jag vet så ingick det ingen grammatik i deras vardag men trots det pratar dom perfekt finska.

NRR kirjoitti: ↑11.02.2020 13:48 Hyvä HH, sinun kommentillasi näyttää olleen mykistävä vaikutus

Hillevi Henanen kirjoitti: ↑11.02.2020 13:59

NRR kirjoitti: ↑11.02.2020 13:48 Hyvä HH, sinun kommentillasi näyttää olleen mykistävä vaikutus

Ei ole ensimmäinen kerta! Sen sijaan, että jatkaisivat länkytystä artikkelin aiheesta, siellä sorvaillaan jo myrkyllisiä iskuja pakkomatematiikkaa vastaan.

Täytyy kyllä myöntää, että näin jaoteltuna nuo luvut ovat mykistäviä.

Suomenkielisissä kunnissa (95% koko maasta) on 0,4% ruotsinkielisiä.

Kaksikielisissä kunnissa (5% maasta) on 73,2% suomenkielisiä ja 13,5% ruotsinkielisiä + 13,3% muita kieliryhmiä, jotka puhuvat enemmän tai vähemmän suomea.

Hillevi Henanen kirjoitti: ↑11.02.2020 15:19 Minä en usko, että tällä hetkellä ruotsin opettajan ammatti on nuorten ykkösunelma.

Opettajaopiskelijoiden mukaan kulttuurisen osaamisen merkitys opetuksessa on todella suuri. --- Kieltä halutaan opettaa siten, että oppilaat saisivat ennen kaikkea suullisen kielitaidon harjoitusta tavallisia arjen tilanteita ja kohtaamisia varten. Kulttuurista osaamista pyritään kehittämään yhdessä oppilaiden kanssa osana luontevaa vuorovaikutusta.

Kirjoittajat korostavat esseissään oppilaiden motivointia, johon he kertovat pyrkivänsä esimerkiksi ”leikin, musiikin ja draaman avulla”. --- Motivoinnin ja kannustamisen avulla pyritään myös vaikuttamaan oppilaiden asenteisiin, koska ”ruotsin kielellä ei ehkä ole kaikkein paras maine nuorten keskuudessa”, eikä sen asemaan oppiaineena aina suhtauduta myötämielisesti. ---

Opiskelijoiden haaveena on toteuttaa omaa opetustaan oppijalähtöisesti. Kuten yksi kirjoittaja toteaa, on tärkeää ”inspiroida ja rohkaista oppilaita kiinnostumaan asioista”. ---

Keskeisenä asiana ruotsin kielen osalta nostetaan esille asenteisiin vaikuttaminen paitsi yksilön, myös yhteiskunnan tasolla: ”Ruotsin kieli on arka keskustelunaihe Suomessa, ja esimerkiksi ’pakkoruotsista’ sekä ruotsin asemasta maassamme yleensäkin keskustellaan jatkuvasti. Ruotsinopettajilla on tässä keskustelussa tärkeä rooli.”

Osa opiskelijoista ilmoittaa kannattavansa ruotsin muuttamista valinnaiseksi oppiaineeksi, osa puolestaan haluaisi säilyttää ruotsin pakollisena. [Tarkemmat tiedot olisivat kiinnostavia, mutta tuskin niitä saadaan!]
---
Aineistossa nousee esille monen opiskelijan näkemys siitä, että varsinkin ruotsin opettaja tarvitsee paljon innostusta ja rakkautta kieleen, jotta saisi oppilaansa kiinnostumaan kielen opiskelusta.
---
Aineiston analyysi on saanut minut jälleen kerran pohtimaan sitä, onko opettajuus edelleen monelle meistä kutsumusammatti. ---