Suomen kulttuurielämälle, joten tyydymme pohtimaan hänen merkitystään kielipolitiikan näkökulmasta.
Donner oli suomenruotsalaiseksi suorasanainen ja rehellinen toimija,joka tunnisti ja tunnusti privilegioaseman,
jonka hän oli syntymälahjana saanut.
Hän arvosteli ankkalammikon ummehtuneisuutta, mutta silti aina palasi puolustamaan omaa väkeään.
60-luvulla hänen väitetään todenneen,että suomenruotsalaiset ovat Suomen buureja..
(Tällä väitteellä ei ole kirjallista lähdettä, mutta se sopii hyvin suorapuheisen miehen sanomaksi.)
Pakkoruotsia Donner puolusti kiihkeästi eduskunnassa 1990-luvulla.
Pakkoruotsin kriitikoita (eli meitä kaikkia tälle foorumille kirjoittavia) hän kuvasi
"tyhmyyden divisioonaksi ja pimeyden puuhamiehiksi".
Tosin vuonna 2016 hän alkoi nähdä asian (pakkoruotsin poistamisen) valoisamman puolen:
Lähde: Uusi Suomi, Lännen Media 2016.Ruotsia opiskeleville avautuu nykyistä parempia mahdollisuuksia,
jos niin sanotusta pakkoruotsista luovutaan Suomessa.
Donnerin mielestä ruotsin kielen taito voi olla hyödyksi Pohjoismaissa ja maailmallakin.
–Taksikuski Kuopiossa ei välttämättä tarvitse ruotsia.
Niin sanotun pakkoruotsiajattelun voi panna uusiksi, mutta se merkitsee vain sitä,
että ruotsia opiskeleville on paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla.
Lisäksi on ammatteja, joissa ehdottomasti tullaan tarvitsemaan kielitaitoa,
esimerkiksi poliisi, sairaanhoitaja ja lääkäri, hän sanoo.
Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon pakkoruotsista sairaanhoidon päivystysuudistuksen yhteydessä,
koska Vaasan keskussairaala on menettämässä asemansa laajan päivystyksen sairaalana.
RKP on vastustanut hallituksen esitystä,
koska on huolissaan Pohjanmaan ruotsinkielisen väestön oikeudesta saada hoitoa omalla äidinkielellään.
Vaasassa ruotsinkielisiä on väestöstä lähes neljäsosa,
Seinäjoella vain noin 0,2 prosenttia. Donnerin mielestä kyseessä on aluepolitiikka eikä kielipolitiikka.
Donner näyttää siis loppujen lopuksi päätyneen samalle kannalle kuin me "pimeyden puuhamiehet".
Annamme mielellämme ruotsin vapaaehtoisesti valinneille "paremmat mahdollisuudet"..
Jostain syystä nämä ruotsin vapaaehtoisesti valinneet suomenkieliset vain ovat olleet
kovaäänisimmin vaatimassa ruotsia velvollisuudeksi meille ihan jokaiselle..
Se on yksi pakkoruotsin lukuisista paradokseista...
Vila i frid.