Kari Sajavaara -muistoluento ja uusnationalismin pelko

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Kari Sajavaara -muistoluento ja uusnationalismin pelko

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 20.01.2020 15:36

Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen johtajana (1996-2003) toimi professori Kari Sajavaara. Sajavaara esitti aikanaan realistisia arvioita ruotsin pakollisuudesta:
"Kari Sajavaarasta ei ole yllättävää, että ruotsin kielen oppimistulokset peruskoulun päättyessä eivät ole hyvät --- Hänen mukaansa ruotsin määrääminen pakolliseksi oli kielipoliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei ole otettu huomioon kasvatuksellisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia. --- Sajavaara sanoo pakollisen ruotsin kielen vievän yhden kielen paikan oppilaiden ohjelmasta ---"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakkoruotsi
Nyt hänen kunniakseen pidetään vuosittain muistoluento ja jaetaan palkintoja. Tänä vuonna puhujana piti olla Pasi Saukkosen, mutta kuvio olikin muuttunut:
Kari Sajavaara -muistoluento pidettiin 17.1.2020 Jyväskylän yliopistolla. Pääpuhujana tilaisuudessa oli tutkimusprofessori Taina Saarinen (Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto), joka luennoi kielen ja kielikoulutuksen historiallisesta poliittisuudesta, kielikoulutuksen uudistumistarpeista sekä kansallisista ja globaaleista jännitteistä kielikoulutuksessa. Luentoa kommentoi yleisen historian professori Pasi Ihalainen Jyväskylän yliopistosta.
Olen aiemmin kuvannut tällä palstalla tätä uudempaa kieliasiantuntijalinjaa, pakkoruotsin puolustajia:
Pakkoruotsilla on ihan oma "asiantuntijaverkostonsa", joissa toistuvia nimiä satunnainen uutisvirran seuloja ei huomaakaan.

Törmäsin Kasvatus&Aika-lehden 2011 artikkeliin
http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=416
jossa "analysoitiin" pakkoruotsikeskustelua "Helsingin Sanomien, Hufvudstadsbladetin ja Vasabladetin verkkokeskustelupalstoilla ajalla 8.–14.10. 2011 käydyissä keskusteluissa".

Näin johdatellaan johtopäätöksiin:

”--- Suomalaisen kansallisen identiteetin perinteiseen rakentamiseen negaatioiden kautta liittyi sen sijaan varsin yleinen väittämä, että ruotsin kieli, ruotsalaisuus ja ruotsinkielisyyskin ovat suomalaiselle identiteetille vieraita ja että myös historia tämän osoittaa. --- Vain yksittäinen kirjoittaja kantoi avoimesti huolta tällaisesta suomalaisen identiteetin uudelleenmäärittelystä. --- Mahdollista on, että Ruotsin ajan historian vapaaehtoisuus lukioissa 1990-luvulta lähtien on ollut koulutuspoliittinen valinta, jolla on ollut seurauksia myös kieli-ideologioiden kannalta. --- Kun Suomen ruotsalaista menneisyyttä ei tunneta tai ymmärretä, on myös ruotsin kielellä vaikeaa nähdä erityistä merkitystä. --- keskustelijoiden kielikoulutuspoliittiset argumentit osoittavat, miten historia ironisesti toistaa itseään. Aineistossa esitetyissä kulttuuripoliittisissa, pedagogisissa ja taloudellisissa perusteluissa käytetään historiattomasti samoja elementtejä kuin peruskoulu-uudistuksen aikana tai sen jälkeisissä kieliriidoissa."

Sekavaa tekstiä, josta nostetaan nämä johtopäätökset:

- Yksi keskeisimmistä keskustelun juonteista on historian merkityksen kieltäminen kielipoliittisessa argumentoinnissa.
- Toinen näkökulma liittyy globalisaation käyttöön argumentoinnin tukena silloin, kun ruotsin pakollisuutta vastustetaan ja pyritään irrottautumaan suuntautumisesta Pohjoismaihin.
- Kolmas tapa perustella näkemyksiä on yksilön henkilökohtaisten kokemusten käyttö argumentoinnin voimana. Myös tämä keino liittyy historian merkityksen kieltämiseen.
- Tuloksemme viittaavat siihen, että historian opetuksessa olisi painotettava politiikan ja talouden rinnalla myös aate- ja kulttuurihistoriallisia näkökulmia, ja samalla huomioitava kielen ja kielenkäytön keskeinen identiteettiä rakentava tehtävä.


Tämä on "tieteellinen ote"?

Siis ikään kuin historian tuntemus ilman muuta tekisi suopeaksi pakkoruotsille ja ruotsin omaksumiselle osaksi omaa identiteettiä ja kriittisyys, perheiden oman valintakyvyn korostaminen olisi jotain ironisen jälkeenjäänyttä kieliriitojen ajoilta - jotka nyt sijoitetaan peruskoulu-uudistuksen aikaan ja sen jälkeen.

Ja ketkähän ovat tämän tekstin takana?

Pasi Ihalainen on yleisen historian professori Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksessa.
Taina Saarinen on tutkijatohtori Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.
Tarja Nikula on professori Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.
Sari Pöyhönen on erikoistutkija Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.
Nyt täytyy valmistautua tämän muistoluennon kuunteluun, tässä tiivistelmästä:
Nykyhetkessä kielikoulutuksen ajatellaan olevan kaikille yksilöille saavutettavaa ja monikielisyyden näkemiseen on vilpitön halu, ja silti kansallisen kielivarannon on todettu supistuvan esimerkiksi vähenevien kielivalintojen kautta ja hajautettu päätöksenteko lisää kielikoulutuksen eriarvoisuutta.

Saarinen päätti esityksensä kysymällä, mitä uusnationalistinen käänne, jossa suomen kielen asemasta kannetaan lisääntyvää huolta, tekee kielikoulutukselle. Kielestä puhuttaessa ei nimittäin koskaan puhuta pelkästään kielestä, vaan laajemmin yhteiskunnasta ja sen rakenteista. Esimerkiksi muiden kielten näkeminen uhkana suomen kielelle toiseuttaa näiden muiden kielten puhujia ja asettaa kieliä vastakkain.
Kommenttipuheenvuorossaan Ihalainen kiinnitti huomiota siihen, että lasten ja nuorten kielitaidon kaventumisesta on syytä olla huolissaan. Esimerkiksi historiantutkijan maailma kapeutuu vaarallisesti, jos lähdeaineistoja ei pystytä ymmärtämään ja tulkitsemaan laajasti eri kielillä. Toisaalta Ihalainen näkee nykytilanteen optimistisesti, sillä pääasiallisesti asiat ovat kehittyneet parempaan suuntaan viime vuosisatoina. Hän muistuttikin historian pitkistä linjoista: onko juuri nyt menossa joku uniikki katastrofi tai erityinen uusnationalistinen käänne, vai kärjistääkö esimerkiksi sosiaalinen media tilannetta todellisesta? Onko Suomen kielipoliittinen tilanne ainutlaatuinen vai voiko tilannetta verrata muihin eurooppalaisiin maihin?
Ilmeisesti alan tutkijoiden verkostot ja rahoitus ovat sellaisia, ettei kielivapautta voi kunnioittaa - edes Sajavaaran muiston kunniaksi.
Viimeksi muokannut NRR, 20.01.2020 16:01. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Kari Sajavaara -muistoluento ja uusnationalismin pelko

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 20.01.2020 15:43

Okei, ei muistoluentoa pääsekään katsomaan ilman avainkoodia, joka on pyydettävä laitokselta.

;)

Uusi kielipolitiikka
Viestit: 2183
Liittynyt: 08.12.2017 17:48
Paikkakunta: Global
Viesti:

Re: Kari Sajavaara -muistoluento ja uusnationalismin pelko

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja Uusi kielipolitiikka » 25.01.2020 10:48

Ainakin tuo Saarinen on ollut pakkoruotsi-verkoston (svenskanu) uskollinen soturi,joten Sajavaaran perintö on tuhottu Jyväskylässä jo aikoja sitten..

Ruotsin vuoden 2009 kielilaki ja sen mainitsema pääkieli ei ole millään mittarilla nationalistinen, vaan äärimmäisen pragmaattinen kielipoliittinen ratkaisu monikielisen maan kielipolitiikan
pohjaksi ja perustaksi.

Tuulesta tempattu Rkpn
(säätiöiden rahoituksen kautta)
ohjaama höpsismi on kielipoliittisessa tutkimuksessa vallassa,
riippumattoman analyyttisen
pohdinnan sijasta.

Vastaa Viestiin