NRR kirjoitti: ↑12.01.2020 11:17
Twitterissä löytyy monenlaista, mm. orwellilaisen uuskielen kehittelyä taas kerran pakkoruotsin pahan sanan kieltämiseksi. Nyt siis ehdotuksena "kansalliskielivelvollisuus".
Kyse on kuulemma "yhteisestä velvollisuudesta turvata kielelliset perusoikeudet etenkin kansalliskieliemme osalta. --- Niin tärkeitä kuin näiden [kriittisten eli sanakehittelijän mielestä "haluttomuuden"] kokemusten tunnustaminen onkin, velvollisuudet pitää hoitaa jollakin tavalla ja oikeudet turvata."
Tässä oletetun pakon kannattajan alkuperäinen pohdintaosio:
Lyhyemmin "#pakkoruotsi'sta", "#hyötyruotsi'sta" ja "kansalliskielivelvollisuudesta" _mahdollisina_ kieliopillisina metaforina ja yhdyssanoina, jotka tekevät osasta merkityksiä näkymättömiä.
Jälkimmäinen lienee toimivin kiteytys kielipoliittisesta tilanteesta.
Pakkoruotsiin sisältyy merkitys 'jonkun on pakko opiskella ruotsia, vaikka ei itse halua opiskella sitä, tarvitse ruotsin kieltä tai esim. tykkää ruotsista'. Pakkoruotsiin terminä on helppo kytkeä ajatus 'pakottajasta', 'pakotetusta' ja 'koulusta' pakkotoimien tekopaikkana.
Hyötyruotsi terminä lähtee liikkeelle siitä ajatuksesta, että 'ruotsin opiskelusta on (lopulta) hyötyä opiskelijalle'. Termiä voi tarkastella vastareaktiona "pakkoruotsille", jolloin siihen sisältyy olettamus, että 'oppija ei ymmärrä omaa parastaan'.
Hyötyruotsista puuttuu merkityksien kannalta vastine 'pakottajalle'. Siinä on vain 'hyötyjä'. Tämä termien eriparisuus on ongelmallinen kielipoliittisessa puheessa: 'Pakottaja' ikään kuin pysyy ja hyötylupauksen täyttymystä jää odottamaan tuo 'hyötyjä
Mielestäni termipari keskittää kielipoliittista keskustelua liikaa opiskeluun ja koulutukseen ja vie huomion siltä, mistä laajemmin on kysymys: Yhteisestä velvollisuudesta turvata kielelliset perusoikeudet etenkin kansalliskieliemme osalta. Siksi #kansalliskielivelvollisuus
Keskustelu termiparin ympärillä näyttää keskittyvän pakon ja haluttomuuden kokemuksiin, petettyihin lupauksiin hyödyistä. Niin tärkeitä kuin näiden kokemusten tunnustaminen onkin, velvollisuudet pitää hoitaa jollakin tavalla ja oikeudet turvata. Siksi osuvampi termi.
Väitetään, että pitäisi saada puhua "rehellisesti" pakkoruotsista sen "oikealla" nimellä. Tämä tarkoittaa kuitenkin #kokemuspuhemonopoli'a: "on vain yksi tapa kokea ruotsin opiskelu ja puhua siitä". Oma kokemus ja faktat rinnastetaan. Sen epärehellisemmäksi ei voisi mennä.
Sivustaseuraajan kommentti:
Ei se välttämättä liity kokemukseen "pakkopullasta", sillä voidaan viitata myös ihan juridiseen pakkoon. Ruotsi on pakollinen oppiaine suomenkielisille kaikilla koulutusasteilla, se velvoittaa - ei vain oppilaita vaan - myös oppilaitoksia järjestämään opetusta kaikille.
On mulla tarjota tähän voimakkaaseen negatiiviseen kokemuspuheeseen ihan tieteellistä lähdettäkin, jos sitä tarvitaan, täytyy tonkia hieman arkistoja. Aivan, laki "velvoittaa" ja siksi "pakkopullan" tuntu voi olla läsnä oppilaitoksien edustajilla ja oppijoilla.
Pointti tutkimuksessakin on se, että negatiivinen, aggressiivinenkin pakkoruotsikeskustelu saa ns. polttoaineensa kokemuksista: mm. pakosta, hyödyttömyydestä ja tarpeettomuudesta.
Jos toivotaan asiallista kielipoliittista keskustelua, ehdotan, että vähennetään "polttoainetta".
Tässä aggressiivisessa keskustelussa penätään, onko ruotsista "oikeasti" ollut jotain hyötyä jollekulle. #skotti
Sävy saattaa olla avoimen pilkallinen ja tiedevastainen. Vihjaillaan, että pakkoruotsin vastustajien kokemus on "todempi" kuin ruotsin opiskelusta hyötyneiden.
Epäillään, johtuisikohan kokemus hyödystä kuitenkin siitä, että hyötyjät tuntevat "sympatiaa" ruotsinkielistä vähemmistöä kohtaan. Tämän sympatian oletetaan syövän hyödyn "aitoutta".
Pyritään ajamaan kielipoliittista keskustelua spekulaation, yksilön ja psykologian puolelle.
Tämä on minun näkemykseni kielipoliittisista keskusteluista, jotka eivät ole vieneet juuri minnekään. Millaisia näkemyksiä muilla on? Mistä johtuvat näiden keskusteluiden umpikujat, siis argumentaation ja retoriikan tasolla?
Sivustaseuraaja:
Olen myös seurannut ruotsi-keskustelua pitkään, ja siinä on kyllä hyvin monta säiettä suuntaan ja toiseen. Hyvät pointit ja näkökulmat hukkuvat katkeransävyiseen heittelyyn, johon niin monet keskustelut nykyään ajautuvat.
Aivan, olen alkanut vasta seurata sitä enemmän viime vuonna ja jokunen p***amyrsky osui kohdalle. Aihetunniste #kansalliskielivelvollisuus voisi olla tapa löytää, koota ja nostaa takaisin pinnalle niitä hyviä pointeja ja näkökulmia täältä "some-merestä".
Tässä olisi myös kyllä tutkimuksenkin paikka, jos sitä ei jo ole tehty, siitä miten #Twitter'issä keskustellaan perinteisillä #aihetunniste'illa ja puhutaan #kielipolitiikka'a. Sellainen tutkimus kysyy toki luonnetta monella tapaa. #tvångsvenska #nyttosvenska