Sivu 1/1

Suomalaisuus, onko sitä?

Lähetetty: 21.11.2019 08:32
Kirjoittaja NRR
Suomalaisuuden määrittelemisen mahdottomuuteen on herätty myös hesarissa: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006 ... 6a91da415b

Mutta muuta yhteistä ei tunnu löytyvän kuin "pelisäännö". Mitä sellainen on?
Kun suomalaiset ryhtyvät pohtimaan, ketkä kuuluvat samaan joukkoon, luetteloon tulee helposti ominaisuuksia: syntyperä, ihonväri, äidinkieli ja vakaumus. Näistä lähtökohdista voi syntyä vastakkainasettelu meihin ja muihin.

Olisi parempi, että yhdistävänä tekijänä olisivat pelisäännöt: näin kohtelen muita, näin saan itse toimia, ja näin ratkaistaan ristiriidat.

Tällaisessa ajattelussa vastuun kokeminen muista suomalaisista ei kilpaile sen kanssa, että tuntee vastuuta myös valtioiden rajojen yli.
Itse ajattelen, että enemmistön yhteisten kasvukomusten ja kielen varaan rakentuu suomalaisuus, jossa yksilöiden identiteettimosaiikeissa on aina sävyeroja.

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

Lähetetty: 21.11.2019 18:44
Kirjoittaja NRR
Näin on suomalaisuus hajallaan, että tällä viestillä on eniten peukutuksia:
Kielen perusteella emme voi määritellä suomalaisuutta, koska suomenruotsalaiset, suomenvenäläiset ja saamelaiset ovat monet kansallisintoisempia suomalaisia kuin valtakielen suomalaiset ovat.

Ehkä paras määritelmä on se, että rotuun, uskontoon, kieleen ja ihonväriin katsomatta, suomalaisuus on mielen tila ?

Jos joku on päämääriensä suhteen jääräpäinen ja puskee päälle vaikka lopputulos on epävarma, ei puhu, pussaa eikä myöskään halaa, mutta tekee sen minkä on luvannut vaikka muut eivät omaa lupaustaan täyttäisikään, ehkä hän on "suomalainen ?"

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

Lähetetty: 21.11.2019 19:59
Kirjoittaja Uusi kielipolitiikka
Mielen tila? Vai mielentila?

Miten tämä mielentila eroaa virolaisen tai ruotsalaisen mielentilasta?

Tai siperialaisen tai kanadalaisen mielentilasta?

Miten me eroamne yhtään kenestäkään muuten kuin kielemme kautta?

Tuntuu olevan tabu selittää suomalaisuuden erityisyyttä kielen kautta,vaikka suomen kieli nimenomaan on suomalaisuuden erityisyys


Muutenhan olisimme ketä tahansa emmekä ketään samanaikaisesti


No, syy tabuun on tietysti vinksahtanut kielipolitiikkamme

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

Lähetetty: 24.11.2019 08:59
Kirjoittaja NRR
Uusi kielipolitiikka kirjoitti:
21.11.2019 19:59
Mielen tila? Vai mielentila?

Miten tämä mielentila eroaa virolaisen tai ruotsalaisen mielentilasta?

Tai siperialaisen tai kanadalaisen mielentilasta?

Miten me eroamne yhtään kenestäkään muuten kuin kielemme kautta?
Totta.

Ei ole mitään muuta syytä vähätellä suomen kielen merkitystä suomalaisuuden perustana kuin suomenruotsalainen väite kahdesta kansalliskielestä, joiden on oltava yhtä keskeisiä ja yhtä historiallisia ja yhtä yhdistäviä.

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

Lähetetty: 27.11.2019 06:14
Kirjoittaja NRR
Yritys määrittää suomalaisuutta johtaa väistämättä loukkaantumisiin puolin ja toisin. Onko esimerkiksi kotoutunut maahanmuuttaja suomalainen vai ovatko vain etnosuomalaiset suomalaisia vai vaatiiko suomalaisuus jotain hyveitä tai paheita tai asenteita...

Perussuomalaiset nuoret ovat sekä loukkaantuneet että loukanneet. Suomalaisuuskeskustelusta tulee keskustelu siitä, pitäisikö heidät erottaa - puolueesta ja suomalaisuudesta ja mahdollisuudesta julkisiin kannanottoihin. Tuskin.

Suhtaudun tähän keskustelujen suomalaisuuteen nyt maagismyyttisenä kokemuksena. Parempi kohdata runona:
Kansalaisuus anotaan ja saadaan,
mutta suomalaisuus valitaan ja eletään.

Jos suomalainen kysyy lupaa suomalaisuuteen
toiselta suomalaiselta,
ei ole takeita siitä,
mitä metsä vastaa.

Suomalaisista suomalaisinta
on se metsän yksinäisyys.
Kun sen tuntee,
tietää tulleensa kotiin.
Suomalaiset ovat aina jakaantuneet
hirven klaaniin ja karhun klaaniin.

Ei ole oleellista kumpaan kuuluu.
Molemmille on historia ja tulevaisuus,
kumpaakaan vähättelemättä.

On, eroa on. Mutta on myös samaa:
jäinen maa ja tähtinen taivas.
Lue tähdistä, kenen on tahto ja rohkeus.

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

Lähetetty: 01.12.2019 18:59
Kirjoittaja NRR
Suomalaisuus väistämättä muuttuu: etnisen taustan sijaan painottuu sydämen suomalaisuus.

Nyt pääkaupunkiseudulla koulun aloittajista neljännes puhuu vierasta kieltä - ja samalla omaa enemmän tai vähemmän muuta kuin suomalaista etnistä taustaa. Seuraavassa sukupolvessa yli puolet.

Nyt olisi viisasta ryhtyä miettimään, miten monin tavoin erilaiset suomalaisuuden muodot (geneettiset, historialliset, poliittiset, ...) jatkossa meitä yhdistävät - kielen merkitys on äärettömän tärkeä.