Suomalaisuus, onko sitä?

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Suomalaisuus, onko sitä?

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 21.11.2019 08:32

Suomalaisuuden määrittelemisen mahdottomuuteen on herätty myös hesarissa: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006 ... 6a91da415b

Mutta muuta yhteistä ei tunnu löytyvän kuin "pelisäännöt". Mitä sellainen on?
Kun suomalaiset ryhtyvät pohtimaan, ketkä kuuluvat samaan joukkoon, luetteloon tulee helposti ominaisuuksia: syntyperä, ihonväri, äidinkieli ja vakaumus. Näistä lähtökohdista voi syntyä vastakkainasettelu meihin ja muihin.

Olisi parempi, että yhdistävänä tekijänä olisivat pelisäännöt: näin kohtelen muita, näin saan itse toimia, ja näin ratkaistaan ristiriidat.

Tällaisessa ajattelussa vastuun kokeminen muista suomalaisista ei kilpaile sen kanssa, että tuntee vastuuta myös valtioiden rajojen yli.
Itse ajattelen, että enemmistön yhteisten kasvukomusten ja kielen varaan rakentuu suomalaisuus, jossa yksilöiden identiteettimosaiikeissa on aina sävyeroja.
Viimeksi muokannut NRR, 16.02.2020 14:44. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 21.11.2019 18:44

Näin on suomalaisuus hajallaan, että tällä viestillä on eniten peukutuksia:
Kielen perusteella emme voi määritellä suomalaisuutta, koska suomenruotsalaiset, suomenvenäläiset ja saamelaiset ovat monet kansallisintoisempia suomalaisia kuin valtakielen suomalaiset ovat.

Ehkä paras määritelmä on se, että rotuun, uskontoon, kieleen ja ihonväriin katsomatta, suomalaisuus on mielen tila ?

Jos joku on päämääriensä suhteen jääräpäinen ja puskee päälle vaikka lopputulos on epävarma, ei puhu, pussaa eikä myöskään halaa, mutta tekee sen minkä on luvannut vaikka muut eivät omaa lupaustaan täyttäisikään, ehkä hän on "suomalainen ?"

Uusi kielipolitiikka
Viestit: 1186
Liittynyt: 08.12.2017 17:48
Paikkakunta: Global

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja Uusi kielipolitiikka » 21.11.2019 19:59

Mielen tila? Vai mielentila?

Miten tämä mielentila eroaa virolaisen tai ruotsalaisen mielentilasta?

Tai siperialaisen tai kanadalaisen mielentilasta?

Miten me eroamne yhtään kenestäkään muuten kuin kielemme kautta?

Tuntuu olevan tabu selittää suomalaisuuden erityisyyttä kielen kautta,vaikka suomen kieli nimenomaan on suomalaisuuden erityisyys


Muutenhan olisimme ketä tahansa emmekä ketään samanaikaisesti


No, syy tabuun on tietysti vinksahtanut kielipolitiikkamme

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 24.11.2019 08:59

Uusi kielipolitiikka kirjoitti:
21.11.2019 19:59
Mielen tila? Vai mielentila?

Miten tämä mielentila eroaa virolaisen tai ruotsalaisen mielentilasta?

Tai siperialaisen tai kanadalaisen mielentilasta?

Miten me eroamne yhtään kenestäkään muuten kuin kielemme kautta?
Totta.

Ei ole mitään muuta syytä vähätellä suomen kielen merkitystä suomalaisuuden perustana kuin suomenruotsalainen väite kahdesta kansalliskielestä, joiden on oltava yhtä keskeisiä ja yhtä historiallisia ja yhtä yhdistäviä.

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 27.11.2019 06:14

Yritys määrittää suomalaisuutta johtaa väistämättä loukkaantumisiin puolin ja toisin. Onko esimerkiksi kotoutunut maahanmuuttaja suomalainen vai ovatko vain etnosuomalaiset suomalaisia vai vaatiiko suomalaisuus jotain hyveitä tai paheita tai asenteita...

Perussuomalaiset nuoret ovat sekä loukkaantuneet että loukanneet. Suomalaisuuskeskustelusta tulee keskustelu siitä, pitäisikö heidät erottaa - puolueesta ja suomalaisuudesta ja mahdollisuudesta julkisiin kannanottoihin. Tuskin.

Suhtaudun tähän keskustelujen suomalaisuuteen nyt maagismyyttisenä kokemuksena. Parempi kohdata runona:
Kansalaisuus anotaan ja saadaan,
mutta suomalaisuus valitaan ja eletään.

Jos suomalainen kysyy lupaa suomalaisuuteen
toiselta suomalaiselta,
ei ole takeita siitä,
mitä metsä vastaa.

Suomalaisista suomalaisinta
on se metsän yksinäisyys.
Kun sen tuntee,
tietää tulleensa kotiin.
Suomalaiset ovat aina jakaantuneet
hirven klaaniin ja karhun klaaniin.

Ei ole oleellista kumpaan kuuluu.
Molemmille on historia ja tulevaisuus,
kumpaakaan vähättelemättä.

On, eroa on. Mutta on myös samaa:
jäinen maa ja tähtinen taivas.
Lue tähdistä, kenen on tahto ja rohkeus.

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#6 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 01.12.2019 18:59

Suomalaisuus väistämättä muuttuu: etnisen taustan sijaan painottuu sydämen suomalaisuus.

Nyt pääkaupunkiseudulla koulun aloittajista neljännes puhuu vierasta kieltä - ja samalla omaa enemmän tai vähemmän muuta kuin suomalaista etnistä taustaa. Seuraavassa sukupolvessa yli puolet.

Nyt olisi viisasta ryhtyä miettimään, miten monin tavoin erilaiset suomalaisuuden muodot (geneettiset, historialliset, poliittiset, ...) jatkossa meitä yhdistävät - kielen merkitys on äärettömän tärkeä.

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#7 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 19.02.2020 08:47

Edelleen suomen kieli on minusta suomalaisuuden ydin.
Se menee ohi suomalaisen maiseman, vaikka se sielunmaisema onkin.

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#8 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 10.05.2020 21:48

Keskusteltuani nyt suomalaisuudesta pakkoruotsin kannattajien kanssa joudun toteamaan, ettemme lainkaan jaa suomalaisuutta.

Suomenruotsalaisten päättelyssä on vedetty mutkat suoriksi hukkaamalla suomalaisuus.

Suomenruotsalainen on siis mielestään sekä suomenruotsalainen että suomalainen.
Saamelainen on sekä saamelainen että suomalainen.
Romani on sekä romani, kenties erityisesti suomenromani että suomalainen.
Suomensomali on sekä somali tai suomensomali että suomalainen.
jne.

Näissä suomalainen tarkoittaa osallisuutta Suomen valtioon sen kansalaisena kaikin herkuin ja osallisuutta yhteiseen tulevaisuuteen. Ok.

Mutta mikä tätä kaikkea sitoo yhteen.
Suomalainen, joka on suomalainen ja suomalainen. :)
Tämä kolminkertainen suomalaisuus rakentuu suomen kielelle, suomenkielisten historialle ja suomenkielisten kulttuurille. Omaa ja lainattua, mutta omautettua.

Ilman tätä suomalaisuutta, ei mitään muita ryhmiä olisi olemassa. Olisi jokin kokonaan toinen maa, toinen kansa ja toinen kieli.

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#9 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 11.05.2020 14:42

Pakkoruotsia kiihkeästi puolustavat nettikeskustelijat yrittävät kuvata "suomalaisuutta", joka heistä on irrallaan suomen kielestä.
Useissa maissa on monia virallisia kieliä, onko kielifenno esim Sveitsissä kieltämässä sveitsiläisyyden jos puhuu muutakin kieltä kuin esim saksaa!
Suomen kohtalon hetkillä koko Suomen kansa kielestä, uskonnosta ja heimorajoista välittämättä yhdisti voimansa ja säilytti itsenäisen Suomen! Ei ole pidetty suomen kieltä ratkaisevana, vaan kykyä tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Karjalaisen oli sopeuduttava hämäläisten hitauteen jne. On sanottu, että Suomi oikeastaan syntyi vasta sodan jälkeen.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset ja viittomakieliset - ovat kaikki suomalaisia (- suomalaisiin kuuluu toki paljon muitakin). Kaikille näille ryhmille vahva yhteinen nimittäjä on suomalaisuus. Ja kaikille se on tärkeä ja merkittävä asia.
--- suomalaisuus tarkoittaa eri asioita , ja siksi sinä tai joku muu ei voi päättää, että suomalaisia yhdistävä tekijä = suomen kieli. Jollekin suomalaisuus voi ola esim. paikallista ja liittyä omaan paikkakuntaan. Suomenjuutalaiselle suomalaisuus voi olla sitä, että on turvallinen tunne siitä, että on oma kotimaa, jossa saa elää rauhassa. Kaikki eivät miellä suomalaisuutta kielen kautta, vaikka olisivat suomenkielisiä. Se ei tarkoita, etteikö arvosta omaa kieltänsä.
Olen suomenkielinen, helsinkiläinen suomalainen.
Minulle suomalaisuus tarkoittaa vahvaa kokemusta siitä, että olen syntynyt tässä maassa. Se liittyy siis lapsuuteen. Suomi on synnyinmaani.
En ajattele niinkään suomen kieltä.
Minulle suomalaisuus on sitä, että tietää elävänsä vapaasta ja demokraattisessa maassa. Suomalaisuus on tasa-arvoa. Se näkyy esim. siinä että meillä valtion päämies voi periaatteessa tupsahtaa vaikka lähiöravintolaan rupattelemaan tavallisten ihmisten kanssa. Suomessa ei pokkuroida ketään.
Heillä suomalaisuus tyhjenee sellaisiksi sanoiksi kuin tasa-arvo ja epämuodollisuus ja turvallisuus.

Ihan kivoja asioita, mutta eivät ne ole suomalaisuus. Suomalaisuus säilyy silloinkin, kun koronakaranteeni vie tasa-arvon ja tapaamiset ja turvallisuuden.

pjl69
Viestit: 390
Liittynyt: 17.03.2017 14:39

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#10 Lukematon viesti Kirjoittaja pjl69 » 11.05.2020 15:07

NRR kirjoitti:
11.05.2020 14:42
Pakkoruotsia kiihkeästi puolustavat nettikeskustelijat yrittävät kuvata "suomalaisuutta", joka heistä on irrallaan suomen kielestä.
Useissa maissa on monia virallisia kieliä, onko kielifenno esim Sveitsissä kieltämässä sveitsiläisyyden jos puhuu muutakin kieltä kuin esim saksaa!
Tuskin yhtä kiihkeästi kuin pakkoruotsin puolustajat ovat kieltämässä suomalaisuuden ilman ruotsin kieltä...

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#11 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 12.05.2020 00:07

Miksi pitää vähätellä suomen kielen itsestään selvää ja oikeutettua asemaa suomalaisten yhdistäjänä?

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#12 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 12.05.2020 14:06

NRR kirjoitti:
24.11.2019 08:59
Ei ole mitään muuta syytä vähätellä suomen kielen merkitystä suomalaisuuden perustana kuin suomenruotsalainen väite kahdesta kansalliskielestä, joiden on oltava yhtä keskeisiä ja yhtä historiallisia ja yhtä yhdistäviä.
Näin on. Suomen kielen merkitystä suomalaisuuden perustana ei voi vähätellä.

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#13 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 12.05.2020 17:55

Kukaan ei vaatisi virolaisia vaikenemaan oman kielensä merkityksestä virolaisuudessa.

Suomessa on tämä 4,78%, jonka eduvalvojat vahtivat, että kaikki varmasti muistavat, että "suomen kieli on vain väline" eikä suomalaisuutta oikeasti edes ole olemassa...

Suomenruotsalainen identiteetti ei anna eväitä ymmärtää suomalaisuutta. He puhuvat suomalaisuudesta tavalla, joka voisi hyvässä kuvata ruotsalaisia tai kanadalaisia ja pahassa irlantilaisia tai venäläisiä. Suomen kieli on muka vain väline - ja ruotsi on rikkaus.

Yllätyksekseni huomasin, että asiaa on tutkittu, viittauksia löytyy jopa wikipediasta - mutta maininnalla, että näistä ei sitten yleensä puhuta julkisesti.

Wikipedia:
"Suomenruotsalaiset alkoivat varsinaisesti korostaa omaa, suomenkielisistä eroavaa identiteettiään 1800-luvun jälkipuolella. --- Svekomaanit korostivat, että Suomen ruotsinkieliset muodostavat oman ruotsalaisen kansallisuuden Suomessa. Usein käytettiin termiä östsvenskar, itäruotsalaiset."

Ilmeisesti myös suomenruotsalaisuus on Pohjanmaalla lähempänä ruotsalaisuutta kuin helsinkiläinen suomenruotsalaisuus. Näin kirjoittaa kaveri Pohjanmaalta:

"[På Österbotten] Man tittar på svensk TV, läser VeckoRevyn och Amelia, känner väl till svenska politiker, svensk kultur, svenska skådisar och artister etc. Det är så naturligt att man inte ens reflekterar över saken. Man identifierar sig utan tvekan mer med det rikssvenska än med det finska. En österbottning är starkare i sin identitet som svensk, helt enkelt svensk och svenskspråkig, än en svenskspråkig person bosatt i Hesa."

Tuntuu ilmeiseltä, että suomenruotsalaiset näkevät itsensä, historian ja Suomen kansalaisten luonnollisen viiteryhmän toisin kuin suomenkieliset. Tästä ei vain ole puhuttu.

wikipedia:
"Suomenruotsalainen kielitieteilijä Leif Höckerstedt katsoo, että suomenruotsalaisuutta on mahdotonta tarkastella Ruotsista irrallaan olevana ilmiönä. Hänen mukaansa Suomen suomenkieliset ja ruotsinkieliset ovat sitoutuneet yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin, mutta eivät jaa samaa etnistä identiteettiä. Höckerstedtin mukaan suomenruotsalaisesta etnisyydestä ei kuitenkaan haluta keskustella julkisesti."

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#14 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 17.05.2020 10:37

Seurasin joitakin vuosia sitten HBL:ssä ruotsalaisten varhaisvaisheista kertovan kirjan esittelyn tiimoilta käytyä keskustelua.

Erityisesti esittelyssä pahoitellaan sitä, että suomenkielisten ja ruotsinkielisten historiaan liittyvät miellekartat ja maisemat ovat erilaisia - toiset suomalaisugrilaisia ja toiset skandinaavisia. Kirjoittaja kaipaa yhtenäisempää kieli-identiteettiä ja historiakäsitystä.

Keskusteluissa suomenkieliset avoimesti kysyvät, minkälainen pitäisi yhteisen kieli-identiteettiemme olla ja miksi ei-ruotsinkielisten suomalaisten (joiden esivanhemmat ovat eläneet täällä ainakin parituhatta vuotta ja kokeneet aivan erilaisia kohtaloita kuin ruotsalaiset) pitäisi rakentaa historialliset miellekarttansa samanlaisiksi kuin Ruotsissa. Vastauksena tulee: esivanhempanne olivat ruotsalaisia.

(sori, en käännä) "Era föregångare - fram till för ett par hundra år sedan räknade de sig som svenskar och vidare som tavaster, finnar och exempelvis österbottningar - genomgick samma eklut som smålänningar och upplänningar, med den skillnaden att ryssen allt oftare kom på besök här när svensken inte orkade. Där har du den stora skillnaden mellan svenskar och finnar: ryssen."

Siis vain ryssän vierailut erottaa kuulemma suomalaisen ja esim. nykyiset eteläruotsalaiset.

Ruotsinkielisillä ei ole mitään käsitystä suomalaisuudesta!

NRR
Viestit: 8754
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomalaisuus, onko sitä?

#15 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 17.05.2020 10:38

Ruotsinkieliset keskustelijat kaipasivat vastavoimaa "venäläisfennomaanisella" suomalaiskuvalle:

"Det som behövs är en motbild av historien, där rejäla finnar gör gemensam sak med svenskarna och propagerar för en ny västorienterad historietolkning och uppfattning om vad Finland är. Den rysk-fennomanska Finlandsbilden och historietolkningen har härjat alltför länge."

Mitään esimerkkejä ei tästä rysk-fennomaanisesta historiankirjoituksesta tosin saa, mutta koko suomalainen koulu on kuulemma sen kourissa.

Kun sitten joku kirjoittaa, että kyllä se Ruotsi vaan valloitti Suomen ja suomalaiset olivat alistetussa asemassa Ruotsin vallan aikana, ilmaantuu vähätteleviä vastakysymyksiä:

1) Miten valloitus määritellään?
2) Milloin Ruotsi valloitti Suomen?
3) Mitä mahtoi Suomi olla ns. valloituksen aikoihin ja paniko kukaan edes hanttiin - keiltä se maa muka vallattiin?

Mikäkö Suomi oli? Samanlainen yhden alkukielen murteita puhuvien heimojen maa kuin koko Skandinavia oli ollut muutamia satoja vuosia aiemmin.

Viikinkiaika oli tuonut skandinaaveille sotakokemusta, lisännyt väkivaltaisuutta ja sotasaalis oli tuonut vaurautta ja vaikutusvaltaa. Ei sieltä tultu tänne hyväntekeväisyystarkoituksessa.

Kaipa se on valloitus, jos vieraat tulevat ilman kutsua, aseiden kera ja niitä käyttäen ja kaiken lisäksi maahan jääden?

Ruotsinkieliset odottavat ihmettä historiankirjoitukselta. He odottavat todisteita, joiden mukaan: suomalaiset olivat ehdottomasti onnellisempia Ruotsin alaisuudessa kuin olisivat missään oloissa voineet olla itsenäisenä valtakuntana.

On eri asia todeta, että vaikutteet muualta Euroopasta ovat toki olleet hyviäkin. Se ei ole samaa kuin vieraiden heimojen valtiossa puskurivyöhykkeellä eläminen. Jos valloitettuna oleminen tuo onnea, niin Ruotsikin olisi varmaan ollut kaikkein onnellisin, kun jokin vanha sivistyskansa, kuten germaanit, olisi ystävällisesti ottanut sen osakseen.

Vaikea keskustella näistä lähtökohdista.

Vastaa Viestiin