Pohjoismainen yhteistyö ei ole useimpien mielikuvissa pelkästään positiivinen termi.
Muistetaan "VMP" muuten pakkoruotsimyönteiseltä entiseltä pääministeriltämme.
Ja muistetaan se, että suomalaisille pohjoismainen yhteistyö näyttäytyy myös kielinäytelmänä, jossa englantia ei saisi käyttää.
Pohjoismainen kielijulistus 2006 kertoo, että kaikilla pohjoismaalaisilla on seuraavat kielelliset perusoikeudet:
---
- oppia ymmärtämään ja tuntemaan yhtä skandinaavista kieltä ja ymmärtämään muita skandinaavisia kieliä, niin että he voivat olla osa pohjoismaista kieliyhteisöä
---
Oikeus?
Siis pakko?
Pohjoismainen yhteistyö on tähän asti käsitellyt monikielistä ja monikulttuurista Nordenia kuin kyseessä olisi skandiyhteisö, jolla on yhteinen etninen ja kielellinen perusta. Ja viikingit...
Jo se, että pohjoismaisista kielistä on tullut synonyymi skandikielille on outo.
Miksi vanhat nimitykset skandinaaviset kielet tai pohjoisgermaaniset kielet on tieteellisessä tekstissä korvattu pohjoismaisilla kielillä? Onko germaanisuus tullut vieraaksi ja onko skandinaavisuus liian kapea-alaista?
Englanniksi näitä kieliä kutsutaan yhä nimellä ”north germanic languages”, mutta wiki kertoo, että ”the language group is sometimes referred to as the Nordic languages, a direct translation of the most common term used among Danish, Swedish and Norwegian scholars and laypeople”.
Ilmeisesti skandinaavisten kielten puhujat ovat itse halunneet korostaa tätä oman kieliryhmänsä ja pohjoismaisuuden, fornnordiskalle rakennetun Nordenin yhtenäisyyttä.
Samalla on hämärretty sitä, mitä kieliä pohjoismaissa oikeasti puhutaan. Ja mitä pohjoismaisuus on, mitä on Norden. Norden on monien muittenkin kuin skandikielten koti.