Nordistinen tutkija kommentoi pakkoruotsitilannetta (punaruskea teksti) ja meitä oli kaksi vapaan kielivalinnan puolesta vastaamasta, minä NRR (sininen) ja toinen maltillisen järkevä (vihreä):
Tässä asiassa on myös kyse muustakin kuin järjestä. Kielipolitiittiset kysymykset herättävät paljon tunteita ja pakkoruotsi koskee tässä tapauksessa myös yhden kokonaisen kielivähemmistön elämää ja perusoikeuksia. #järkeistys ei saa tarkoittaa näiden oikeuksien polkemista.
Ongelman ydin on se,että mitään muita vaihtoehtoja (kuin ruotsin pakollinen opiskelu 95%n velvollisuutena)
ei edes ole pohdittu..
"Järkeistys" tarkoittaa näiden tällä hetkellä pohtimatta jäävien vaihtoehtojen esilletuomista.
Vaihtoehtoja olen tarjonnut,
mutta ketään ei kiinnosta
Koulutuksella (kuten perustuslailla) pitäisi olla tavoitteena yksilön oikeudet - ei se, että yksilö on alisteinen palveluvelvoitteelle.
Ruotsinkielisten palvelujen tähden jokainen suomalaislapsi, maahanmuuttajat ja dysleksikot med, lukevat ruotsia alakoulusta yliopistoon!
Tunnereaktiot syntyvät siitä,että näinkin kokonaisvaltaista pakottamista ei ole koskaan pystytty perustelemaan järkiargumenteilla.
Oma tavoitteeni on kaikesta huolimatta #järkeistys
Pakon jatkaminen tai jo vuosikymmeniä pohdittu "opetuksen kehittäminen" ei ole vaihtoehto..
Tunnereaktiot syntyvät vastakkainasetteluista, 5 % vastaan 95 %, kansa vastaan kansasta vieraantunut eliitti. Jos leimaa ihmisiä järjettömiksi elitisteiksi ja tarjoaa ehdotusta perään, ei ole ihme, jos ehdotus ei kiinnosta.
Vastakkainasetteluhan on aito:
- kolme neljästä on vapaaehtoisen ruotsin puolesta
- vastaan yksi neljästä, joka ylläpitää muitten lapsille pakkoruotsia vastoin lasten ja näiden perheiden valistuneita toiveita
Oli se aito tai ei, se ei ole rakentava lähtökohta muutoksille. Nytkin: "valistuneet" ja pakkoruotsiongelman "ylläpitäjät" ja lasten pakottajat! Valitse puolesi!
Tätä ei voi sanoa kauniisti. Pahoittelut siitä.
Pakkoruotsi on todella tyly, syrjivä rakenne.
Sitä ei nää, jos elää "kaikki oppivat kieliä"- ja "lisää kieliä" -kuplassa.
Voitko ymmärtää, että ylläpidät syrjivää rakennetta tietämättäsi ja vaadit, ettei siitä saa tulla kertomaan.
Monia asioita voi sanoa kauniisti ja silloin ei tarvitse pyydellä anteeksi. En vaadi mitään, toivon rakentavaa asiallista keskustelua aloittamassani ketjussa. Samassa lauseessa väität, että olen ymmärtämätön, syrjijä ja syrjittyjen vaientaja.
Kyllä sitä voisi edes yhden syytöksistä jättää välistä, varsinkaan kun et tunne minua. En elä kuvaamassasi kuplassa eikä tietämättömyyden samanaikaisessa ymmärtämisessä ole järkeä.
Olen pahoillani, jos sanani loukkaavat sinua, mutta päätin vastata, kun luin, että pakkoruotsi on "Sana, joka jokaisen #ruotsi'a opiskelevan, opettavan ja tutkivan on vuodesta toiseen kohdattava. Oli itse miten väsynyt sanaan ja koko #pakkoruotsikeskustelu'un."
Ikään kuin olisi niin, että ruotsin opiskelijat, opettajat ja tutkijat olisivat se ryhmä, jolla on oikeus olla väsyneitä tilanteeseen, vaikka lopen uupuneita ovat ne, joilla se pakkoruotsi on alakoulusta yliopistoon, vailla mahdollisuuksia vapautuksiin, aiheuttaen vaikeuksia monelle sellaiselle, joiden opintoja meidän tulisi erityisesti tukea ja vaalia.
Nyt pakkoruotsi on viemässä voimia, karsimassa ja ohjaamassa sivupoluille ihmisiä, joilla on esim. dysleksia, jokin muu kielen vaikeus, maahanmuuttajatausta, kuulovammoja, ... Uupuneita ovat myös ne, jotka haluaisivat käyttää ruotsin opiskeluun nyt kuluvan ajan (vähintään puoli vuotta pelkkää ruotsia lukiopolkua kulkevilla) johonkin muuhun.
Ja kaiken huipuksi loputtomasti tilaa julkisuudessa saavat pakkoruotsin hehkuttelijat liturgioineen, mutta niin media kuin poliittinen eliitti kieltäytyy perustelemasta pakkoruotsia ja keskustelemasta sen vaihtoehdoista. Eduskunnan keskustelu kansalaisaloitteen kohdalla oli hyvä esimerkki. Mitään vuoropuhelua ei ole.
Mutta sitten pakon pitkittäjät, ymmärtäjät, ylläpitäjät sanovat, että heitä väsyttää koko keskustelu! Ja ruotsinkielisen edunvalvonnan kellokkaat huutavat "me tarvitsemme palvelua", "tämä on kaksikielinen maa", "meillä on oikeus", "meillä on opetussuunnitelma". Näitä he huutavat tietoisina siitä, että pääkaupunkiseudulla joka neljäs koulun aloittaja on vieraskielinen, että erityistä tukea vaatii vähintään kolmannes oppilaista...
Olen seurannut aktiivisesti kielipolitiikkaa yli kymmenen vuotta. Pakkoruotsilla ei ole ollut päivääkään enemmistön kannatusta, mutta koko kymmenvuotiskauden pakkoruotsia on vain lisätty ja lujitettu. Olen väsynyt siihen, ettei meillä ole kielipolitiikassa minkäänlaista demokratiaa.
Väitetään pohjoimaisuuden olevan ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja demokratian kannalta se tärkein viitekehyksemme. Ja pohjoismaisuuden väitetään vaativan sen pakkoruotsin, jolla ihmisiä syrjitään.
Sille, joka saa palkkansa pakkoruotsin ympärille rakennetusta himmelistä on lupa vastata rehellisesti:
- Jos teitä väsyttää, arvatkaa miltä rahvaasta tuntuu?
Ensimmäisinä keskusteluvuosinani en käyttänyt sanaa #pakkoruotsi, koska ajattelin, etten halua herättää ikävää tunnelmaa. Puhuin ja kirjoitin enkelien kielillä. - Tuli samaa ymmärtämätöntä ja ylimielistä palautetta: "On loukkaavaa, että ruotsin asema kyseenalaistetaan!"
Onko?