Hillevi Henanen kirjoitti: ↑15.11.2019 16:52
Luin taas Heidi Sabanadesanin jutun aiheesta kommentteineen. Tähän ei kyllästy.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006134560.html
Kommenteista löytyi Vesa Kaiteran arvio näistä ruotsia vaille valmiista.
Niitä, joiden tutkinto on jäänyt kesken virkamiesruotsin reputtamisen vuoksi, lienee noin 15000, ja määrä kasvaa 400:lla vuosittain.
Tuollainen määrä uusia valmistuneita kerralla tietäisi varsin suurta pottia korkeakouluille..
Korkeakoulujen rahoitus tulee entistä enemmän riippumaan valmistuneiden määrästä, joten pakkoruotsin portinvartijat joutuvat kirjoittamaan todistuksen tyydyttävistä taidoista korkeakoulun rahoituksen turvaamiseksi, vaikka taitoa ei olisikaan..
YLIOPISTOJEN ja ammattikorkeakoulujen ruotsin opettajat ovat viimeisenä takuuna sille, että ammatteihin valmistuneet pystyvät käyttämään ruotsia niin, että laissa määritellyt kielelliset oikeudet toteutuvat ja ruotsinkieliset saavat palvelua äidinkielellään. Annamme opiskelijoillemme valmiudet esimerkiksi liike-elämän yhteydenpitoon muiden pohjoismaalaisten kanssa.
Tavoitteemme on vähintään eurooppalainen taitotaso B1 (tyydyttävä taito). Osa opiskelijoista saavuttaa tason B2 (hyvä taito). Arvioimme erikseen suullisen ja kirjallisen taidon.
Työskentelemme intohimolla ja antaumuksella, mutta menneiden vuosikymmenten poliittiset päätökset ovat vaikeuttaneet työtämme. Kaikille kuuluvia ruotsin opintoja on leikattu peruskoulussa ja lukiossa.
Nykyään monella on katkoja ruotsin opintopolussa. B-ruotsin pakollinen tuntimäärä peruskoulussa väheni 1990-luvulla yhdeksästä tunnista kuuteen ja lukiossa seitsemästä tunnista viiteen. Kun nyt kuudesta tunnista kaksi on siirretty alakouluun ja ylioppilaskirjoituksissakin ruotsi on vapaaehtoinen aine, opintopolku voi katketa peruskoulun aikana, lukion lopussa ja sen jälkeenkin, jos ei heti pääse jatko-opintoihin.
KORKEAKOULUTUTKINTOIHIN sisältyvät automaattisesti valtionhallinnon tyydyttävän tai hyvän ruotsin taidon opinnot. Ruotsin osaamisen lähtötaso vaihtelee. Jotta opiskelijat selviytyisivät yliopiston ruotsin opinnoista, yhä useampi käy valmentavilla kursseilla.
Ne syövät yliopiston niukkoja resursseja.
Jos valmentavia kursseja tarvittaisiin vähemmän, voisimme panostaa enemmän esimerkiksi valinnaisiin lisäopintoihin, joille olisi kysyntää. Koska monet ammattiryhmät hyötyvät selvästi hyvästä ruotsin taidosta, hyvin suoritetusta ruotsin ylioppilastutkinnosta voisi antaa enemmän valintapisteitä korkeakouluun hakiessa.
Korkeakouluopiskelijat ovat enimmäkseen hyvin motivoituneita opiskelemaan ruotsia, koska he ymmärtävät sen merkityksen työelämässä ja työn saannissa. Esimerkiksi kaupankäynnissä Ruotsi on Suomen toiseksi suurin vientimaa. Liike-elämässä ostaa voi englanniksi, mutta myydä pitää ruotsiksi. Monet opiskelijat harmittelevat puutteita, jotka kielitaitoon on jäänyt aiemmin. Osa toivoisi mahdollisuutta lisäopintoihin, joita korkeakoululla ei välttämättä ole varaa tarjota.
Ilmeisesti painetta RVM armahtamiseksi on jo kertymässä,
mikä voi selittää tuon HS julkaistun vaatimuksen,...
Korkeakoulut tarvitsevat rahaa, jonka saamisen liian intohimoinen ja
virkaintoinen pakkoruotsittaja estää, kun valmistuminen estyy pakkoruotsin takia..
ruotsin opettajat ovat viimeisenä takuuna sille, että ammatteihin valmistuneet pystyvät käyttämään ruotsia niin, että laissa määritellyt kielelliset oikeudet toteutuvat ja ruotsinkieliset saavat palvelua äidinkielellään