vapaakielivalinta.fi

Folktinget vaatii ruotsin varhaistamista viitoselle ja lisää tunteja, vähintään kaksi joka vuosiluokalle.

http://www.hbl.fi/text/inrikes/2010/9/1 ... #kom_skriv

Hyvästi alaluokkien vapaaehtoiset kielet!

Sees kirjoitti:Folktinget vaatii ruotsin varhaistamista viitoselle ja lisää tunteja, vähintään kaksi joka vuosiluokalle.

http://www.hbl.fi/text/inrikes/2010/9/1 ... #kom_skriv

Hyvästi alaluokkien vapaaehtoiset kielet!

Huhhuh. Nostavatko ruotsinkieliset panoksia, nyt kun julkista kritiikkiä asiasta on uskallettu esittää ihan valtamedioissa. Taitaa homma olla jo saletti, ja ilman sen kummempia keskusteluja tuntijakotyöryhmän esitys hyväksytään. Onko tässä mitään tehtävissä, siis oikeasti? Poliitikkoihin ei voi tukeutua, se on fakta. Tiedotusvälineet vaikenevat (lieköhän mikään suomenkielinen media uutisoi näistä HBL:ssä olleista aiheista).

Eli meitä viedään kuin pässiä eikä mitään ole tehtävissä? Vai onko?

Kyllä ruotsinkieliset teettävät nyt kaiken, minkä rahalla saa. Mutta saako rahalla kaiken?

Aamun uutisten pääjuttuna 2.9. suomenruotsalaisten yritys lobata kaksikielisyyttä.

Liturgian sijaan asiaa puhuivat Terho ja Kaskeala.

Kaskealan vapaaehtoista ruotsia symppaava pätkä tuli jutun lopuksi ikään kuin summaten tulevaisuuteen: Se on tässä.

Lisäys: Asiaa kommentoidaan mm. täällä
http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/10054 ... a%E2%80%9D

Samaa lobbausta on kulisseissa harjoitettu vuosikymmeniä-
tuloksena onkin ollut pakkoruotsin venyminen ja kansan enemmistön
edelleen simputtaminen.
Eliitti on nauttinut suomenruotsalaisten kestityksistä
tähän asti ilman suurta huomiota,
mutta tehnyt pakkoruotsityötä sitäkin tehokkaammin.
Toivottavasti kansan silmät nyt aukeavat:
Päättäjämme ja eliittimme ovat ostettavissa!

Katsotaan, kuka kiihkeimmin nyt alkaa pakkoruotsia puolustaa.

Onneksi sentään amiraali Kaskeala on ryhdikäs ja puolustaa tervettä järkeä,
vaikka onkin jäsen magma-komiteassa.
Kannattaa muuten katsoa EK:n Koposen hyvät kannanotot,
vaikka kielitalibani härskisti keskeyttää ja ylpeilee sillä, että
isänsä ei osaa lainkaan suomea, joten kaikki suomalaiset on siksi
koulutettava palvelijoiksi..

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/ ... 49041.html

Eli meitä viedään kuin pässiä eikä mitään ole tehtävissä? Vai onko?[/quote]

No, kyllä DDR:ssäkin oli aika ajoin epätoivoista eikä vapaudesta tietoakaan..
Mutta loppuihan se sortovalta sielläkin, joten kyllä meillekin vapaus koittaa.
Nyt vain pitää olla netissä aktiivinen - ja ruotsin tunnilla passiivinen..

Burger_Jarl kirjoitti:

Sees kirjoitti:Folktinget vaatii ruotsin varhaistamista viitoselle ja lisää tunteja, vähintään kaksi joka vuosiluokalle.

http://www.hbl.fi/text/inrikes/2010/9/1 ... #kom_skriv

Hyvästi alaluokkien vapaaehtoiset kielet!

Huhhuh. Nostavatko ruotsinkieliset panoksia, nyt kun julkista kritiikkiä asiasta on uskallettu esittää ihan valtamedioissa. Taitaa homma olla jo saletti, ja ilman sen kummempia keskusteluja tuntijakotyöryhmän esitys hyväksytään. Onko tässä mitään tehtävissä, siis oikeasti? Poliitikkoihin ei voi tukeutua, se on fakta. Tiedotusvälineet vaikenevat (lieköhän mikään suomenkielinen media uutisoi näistä HBL:ssä olleista aiheista).

Eli meitä viedään kuin pässiä eikä mitään ole tehtävissä? Vai onko?

Erittäin helppo homma, lukiolaiset tekevät uuden mielenilmauksen ja kieltäytyvät menemästä pakkoruotsin tunneille, sen jälkeeen vaan katsotaan koska pakkoruotsi lopetetaan. Yliopistoissa voisi saman toteuttaa myös yhtäaikaa niin saataisin hyvä tehostus virkamiesruotsin poistamiseksi. Tällä viikolla nuoremman lapseni piti mennä yllopistonsa virkamiesruotsinkursseille mutta täyteen buukattuja nämä olivat ja toivottavasti kurssit loppuvat toivottavasti siihen mennessä kun hänen tutkintonsa on kasassa.

Toimittaja ja EK tylyttävät: http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/ ... 49041.html

Mediassa on nyt hätkähdyttäviä kommentteja. Kuunnelkaapa tämä pätkä, sivistynyt Koponen argumentoi älykkäästi ja rauhallisesti, toimittaja esittää neutraalisti kovia faktoja - on selvää, ettei pakollisen ruotsin puolustajalle jäänyt käteen kuin valitus ruotsinkielisten palvelujen puutteesta ja suoranaisia vääristelyjä (vertaus Sveitsiin ja Kataloniaan, selityksen ruotsalaisen rahan käytöstä, yritys väittää ettei pakkoruotsi voi mitenkään vähentää muiden kielten opiskelua, Ahtisaari-kortti jne.). Siis nyt julkisessa asiakeskustelussa pakkoruotsimyönteisillä ei ole mitään saumaa, liturgiat ei toimi, totuutta ei voi loputtomasti muuntaa.

Sees kirjoitti:Kuunnelkaapa tämä pätkä, sivistynyt Koponen argumentoi älykkäästi ja rauhallisesti, toimittaja esittää neutraalisti kovia faktoja -

Minä jäin ihmettelemään tämän "neutraalin" toimittajan kysymystä kuntien yhdistämisestä jossa hän loi skenaarion kunnasta jossa yhdistämisen tuloksena on 90% ruotsinkielisiä eivätkä sen jälkeen enää saa omakielisiä palveluja kunnalta??? Siis mitä ihme pelleilyä tämä palvelu on, tarkoitetaanko ettei 10% suomenkielisiä enää pysty palvelemaan koko kuntaa??? Muutenkin pakkoruotsin puolustus nojasi pitkälti juuri ruotsinkielisiin palveluihin, no mitä poistetaan kiintiöt yliopistoista ja koulutetaan ruotsinkielisistä ruotsinkielisten palvelijoita vai mikä mättää. Koponen oli kyllä ihmeen asiallinen vaikka vastaväittäjä keskeytti jatkuvasti.

Österlund väitti: "Kun 1990-luvulla ruotsista leikattiin tunteja, sen olisi pitänyt tarkoittaa muiden kielten opiskelun lisääntymistä, mutta niin ei käynyt". Tämä päällisin puolin asialliselta(!) vaikuttava väite jäi vähän harmillisesti ilmaan. Itselleni ei tule suoralta kädeltä mieleen hyvää vastaväitettä, mikä on näissä keskusteluissa harvinaista. Mikäs olikaan meidän puolen vastaus tuolle? Jättikö Österlund oleellista tietoa pois, siirrettiinkö tunnit kokonaan pois kielistä, vai mitä tuolloin tapahtui?

Tuntijakoja on hankala verrata enkä löytänyt mistään asiantuntijan laatimaa vertailua. Oletan, että eri tuntijaot on tehty erilaisten periaatteiden vallitessa.

Tuntimäärät:
- Toisen kotimaisen kielen tuntimäärä A1 -kielenä vuoden 1969 tuntijaossa oli 19 vuosiviikkotuntia. Tuntimäärä oli suunniteltu kuusipäiväiselle kouluviikolle. B1-kieltä opiskeltiin tuolloin joko 6 tai 12 vuosiviikkotuntia.
- Vuoden 1985 tuntijaossa A1-kielen osuus asettui 15 tunniksi ja B1-kielen 9 tunniksi.
- Vuosien 1993 ja 2001 tuntijaoissa tuntimäärät ovat olleet A1-kielen osalta 16 vvt ja B1-kielen 6 vvt.
(http://www.minedu.fi/export/sites/defau ... .pdf?lang=)

Wikipedia kertoo näin: "Vuonna 1993 valtioneuvoston päätöksellä B1-kielen tuntimäärää vähennettiin kolmanneksella yhdeksästä kuuteen tuntiin, samalla kun A-kielen tuntimäärää korotettiin yläasteella seitsemästä kahdeksaan. --- Uuden tuntijaon jälkeen valtaosa erityisesti peruskoulun oppilaista opiskeli ruotsia vähemmän kuin ennen tuntijakouudistusta."

Ilmeisesti vuoden 1993 (lamavuosien) tuntijako vahvisti valinnaisuutta, valinnaistunteja saattoi olla 20 tuntiin asti peruskoulun aikana (nykysin 13). Myös kielissä oli siis mahdollista tarjota lisäkursseja - niitä vain ei juurikaan valittu. Kielten tuntimäärä siis putosi kahdella, samoin ilmeisesti katsomusaineiden (uskonnon) ja monen muunkin aineen.

Vuoden 2001 tuntijaossa vähennettiin valinnaisuutta (nyt siis 13 peruskoulun aikana). Tunteja lisättiin seuraaviin aineisiin: äidinkieli ja kirjallisuus, matematiikka, historia ja yhteiskuntaoppi ja terveystieto. Terveystieto tuli aivan uutena oppiaineena ja sai kolme (3) tuntia. Opettajat olivat tyrmistyneitä, sillä toivotut lisätunnit jäivät saamatta ja lisäksi koululle tuotiin uusi opettajaryhmä, joka vaati uudenlaisen pätevöitymisen. Oppilaat sen sijaan ovat pitäneet terveystiedosta, koska se on hyvin arjenläheinen aine eikä erottele suuresti oppijoita hyviin ja huonoihin.

Uudessa tuntijakoesityksessä lisätään liikunnan tuntimäärää neljällä tunnilla (nykyisin 18) ja lisäksi tuodaan mukaan pari tuntia draamaa. Valinnaisten tuntien määrä kasvaisi vuonna 2016 13:sta 34:ään, mutta kyse olisi lähinnä opetuksen tarjoajan valinnaisuudesta, ei oppilaiden.

Minulla ei ole vastauksia mihinkään.

Oliko 1993 tarkoitus, että kaikki ne aineet, joista silloin otettiin tunteja, yrittäisivät laatia koulukohtaisi kursseja oppilaille ja saada kouluun siten yksilöllisyyttä ja profiloitumista? Olisiko valinnaisten kielten pitänyt kasvattaa suosiotaan? Eihän oppilaan elämää oleellisesti kevennetty, joten en ymmärrä miksi kieliä olisi pitänyt lukea enemmän vain siksi, että ruotsista otettiin pari tuntia pois. Kielten omaksuminen on kokonaisvaltaista, ruotsi on edelleen pakollinen.

Oleellista on minusta se, että peruskoulu on nykyisellään raskas koulu useimmille. Myös oppilaiden vapaa-aika on nyt eri tavoin kuormittunut kuin aiemmin. 80-luvun koululaiset elivät tyystin toisenlaisessa maailmassa kuin 2010-luvun koululaiset. Myös kielten merkitys on erilainen ja osaamisvaatimus, pelkkä lukutaito ei riitä tämän päivän nuorille.

Minusta kieltenopetusta ei tule verrata menneisyyteen vaan naapurimaihin, jotka elävät samaa nykyaikaa kuin mekin.

Palaan tähän vanhaan ketjuun, koska olen hämmentynyt Folktingetin voimasta. Miksi suomenkielisten ja maahanmuuttajataustaisten lasten kieltenopetus on Folktingetin sanelun kohteena?

Esimerkiksi peruskoulu:
1. Folktinget halusi laskea pakollisen ruotsin aloitusikää.
2. Edellinen opetusministeri ja opetushallituksen pääjohtja yrittivät toteuttaa tämän toiveen kansalaisten kiivaasta vastustuksesta huolimatta.
3. Tuntijakoehdotus sisälsi lopulta varhaistuksen kuudennelle.
4. Opetushallituksen pääjohtaja kävi ennen kuin asiasta tiedotettiin suomenkielisissä medioissa julkistamassa asian Folktingetissä ja selittämässä, ettei poliittista liikkumavaraa ollut nyt reilummalle varhaistamiselle.
5. Folktiget tilasi Ahtisaaren ryhmältä kyseisen kohdan sisältävän esityksen, joka herätti kiivasta arvostelua kansalaiskeskusteluissa.
6. Nyt Ahtisaaren ryhmän esitys varhaistuksineen on hallitusohjelmassa.

Esimerkiksi lukio:
1. Lukion uudistamista pohtiva työryhmä asetettiin tarkoituksena vahvistaa yleissivistystä ja uusia työtapoja.
2. Talvella Folktinget antoi pyydettäessä lausunnon kyseisen työryhmän työstä ja korosti erityisesti, että
- suomalaisten kielitaito vaatii kohennusta
- toisen kotimaisen kielen opintoja on vahvistettava
3. Samalla Folktingetin tilaama Ahtisaaren ryhmä kirjasi esitykseensä, että ylioppilaskirjoituksiin on saatava kolmas pakollinen kielikoe (joka useimmille olisi se ruotsi, jonka pakollinen lukeminen jatkuu ja vahvistuu).
6. Nyt Ahtisaaren ryhmän esitys lisättyine pakollisine kielikokeineen ylioppilaskirjoituksissa on hallitusohjelmassa.

Ymmärrän, että Folktingetiltä kysytään maan ruotsinkielisen väestön koulutukseen ja erityisesti kieliopintoihin liittyviä asioita ja että Folktinget ottaa näihin kantaa. Mutta Folktinget näyttää keskittyvän vain muiden kuin ruotsinkielisten kieliopintoihin. Onko tämä todella Folktingetin tarkoitus ja maassa hyväksytty tapa?

Lisäys: Tässä Folktingetin teksti lukiokoulutuksesta:
Folktinget önskar framhålla att den utökade valfriheten har lett till en närmast katastrofal minskning av studierna i främmande språk under 2000-talet. Folktinget anser att språkstudierna, inklusive studier i det andra inhemska språket, bör få en starkare ställning i gymnasiet.

[quote="Sees"]Palaan tähän vanhaan ketjuun, koska olen hämmentynyt Folktingetin voimasta. Miksi suomenkielisten ja maahanmuuttajataustaisten lasten kieltenopetus on Folktingetin sanelun kohteena?

Sees, kieliryhmillä on selkeä ero ajattelussa ja arvoissa. Ruotsinkielisyys on hyvin röyhkeää eikä se häpeä vaatia vaikka kuuta taivaalta-
suomenkielisyys taas on vetäytyvää, sopeutuvaa ja kompromisseja etsivää, liian kilttiä.
Kun ruotsalainen vaatii kuuta taivaalta, suomalainen alkaa etsiä "kompromissia" ja suunnitella rakettia vaatimuksen toteuttamiseksi.
Sinänsä Folktingetillä ei pitäisi olla voimaa, mutta nykyisillä vallanpitäjillä on perusominaisuutena nahjusmaisuus.
He ottavat Folktingetin ylimitoitetut vaatimukset tosissaan,
Folktingetin vaatimukset ovat kuin kiinalaista kaupankäyntiä: Kun pyyntihinta on 100, pitäisi tarjota 5, silloin hinta on kohdallaan..
Hölmö turisti (vanhojen puolueiden poliitikot) luulee tekevänsä hyvät kaupat, kun saa 50%:n alennuksen.

Vaikka itse en ole varsinainen persu, odotan innolla persujen pääsyä valtaan.
Silloin röyhkeät ruotsinkieliset saavat edes jotain vastusta.
Nykyinen antautumislinja on häpeällistä.

Joku valitteli toisessa ketjussa, että täällä on hiljaista.. Itse olen alkanut panostaa suoraan lobbaukseen,
kirjoitan suoraan ministerille, kun kerran hänkin Tampereelta on. ..

Tampereen kaupunki muuten antoi viime vuonna vapaata kielivalintaa ymmärtävän lausunnon tuntijakotyöryhmälle..
Siinä todettiin, että kielivaranto supistuu entisestään, jos pakkoruotsia vielä aikaistetaan.
Lausunnossa kysyttiin myös, miksi vanhempia ja koululaisia ei lainkaan kuunnella..
Tampereella asuu sentään 200 000 suomenkielistä..eli kai meidänkin mielipiteellä nyt luulisi olevan jotain merkitystä.

http://www.hare.vn.fi/mAsiakirjojenSela ... iId=160449

dejavu kirjoitti:kieliryhmillä on selkeä ero ajattelussa ja arvoissa. Ruotsinkielisyys on hyvin röyhkeää eikä se häpeä vaatia vaikka kuuta taivaalta- suomenkielisyys taas on vetäytyvää, sopeutuvaa ja kompromisseja etsivää, liian kilttiä.

Kaivoin vanhan tekstini puolentoista vuoden takaa esiin palstan arkistoista. Olin tätä tekstiä kirjoittaessani käynyt kiivaan väittelyn pakollista ruotsia puoltavan ystäväni kanssa ja kuvasin sen pohjalta pakollisen ruotsin kannattajan perusteluita.

Pakollisen ruotsin kannattajille kielivapauden argumentit näyttävät olevan pelkkiä korulauseita, joilla yritetään peitellä sitä, mitä todella tapahtuisi, jos ruotsista tulisi vapaaehtoinen:

I Ensinkin yhtenäinen suomalaisuus hajoaisi. Suomalaisen kulttuurin kieli ei ole suomi tai ruotsi vaan niiden muodostama yhdistelmä, joka vain painottuu eri yksilöillä eri tavoin. Ruotsin kieli on kantanut ja kantaa keskeisiä kulttuuriarvoja: pohjoismaisuutta, vanhan ajan sivistyneistön perinteitä, historiallisuutta… Pelkkä suomenkielinen suomalaisuus on vain varjo siitä, mitä suomalaisuus voisi olla.

II Toiseksi menetettäisiin laillisuus. Ikivanhan ruotsinkielisen väestönosan oikeudet ovat laillisuuden mittari, ”perustuslakiarvoja”. Suomalainen, joka jättää täyttämättä velvollisuutensa opiskella ruotsin alkeet, jotta voi joskus jossain edes hätäisesti yrittää ymmärtää suomenruotsia, rikkoo perustuslain henkeä vastaan. Sellainen Suomi, joka hylkää ikiaikaiset lait ja ikiaikaisen kansanosan, hylkää kenet vain.

III Kolmanneksi koulutus lakkaisi siirtämästä omaa kulttuuriamme ja päädyttäisiin juurettomuuteen. Englanti tulee maahamme "roskakulttuurin" mukana ja kantaa siksi jonkinlaista "kulttuurityhjiötä" mukanaan. Se, että englanti avaa ovia maailmalle, on joutava juttu "kulttuurittomuuden köyhdyttämille" ihmisille ja vain kiihdyttää suomalaisuuden katoamista. Siksi suomalaisille olisi parasta jarruttaa englannin opiskelua ja keskittyä ruotsiin. Suomen ja ruotsin kautta pystytään rakentamaan "omaa suomalaisuutta". Vasta tällaisessa kulttuuriprosessissa mukana oleville lapsille voi muista kielistä olla jotain muutakin kuin haittaa.

--- Ymmärsin, että tällaisen näkökulman pohjalta, kaikki omat argumenttini klielivapauden puolesta ovat yhtä tyhjän kanssa.

Sanoessani, että enemmistö kansalaisista galluppien mukaan kaipaa vapaaehtoisuutta kuten minäkin, tämä pakollista ruotsia kannattava ystäväni esitti kysymyksen "Miten voi ottaa vakavasti kansan, joka haluaa tehdä äidinkielestään vapaaehtoisen?" Ymmärsin, että hänen mielestään minultakin puuttui ymmärrys suomalaisuudesta ja suomalaisesta sivistyksestä, sillä suomalaisuuteen tulee kouluttautua ja herätä, siihen ei synnytä kuten moniin muihin kansallisuuksiin.

Tietysti pakollisen ruotsin taustalla on ihan hurjasti taloudellisia ja koulutuksellisia etuja, mutta tämä ystävänikin on vailla lapsia, vailla varoja, vailla verkostoja. Kyse on yksinkertaisesti syvästä tunteesta oman suomalaisuuskäsityksen äärellä.

Ymmärrän hyvin, että moni suomenkielinen ottaa myöntyväisyyslinjan mielummin kuin avoimesti astuu kyseenalaistamaan tällaista intohimoista näkemystä suomalaisuudesta, jolla näyttää olevan vielä virallinen asema. Lisäksi tämä voi olla monelle kouluttautuneelle suomalaiselle myös mieluisa ajatus: että suomalaisuus on oikeastaan akateemisuuden kautta avautuva prosessi ja vain riittävän kouluttautuneet ovat oikeasti suomalaisia...

Vaikka kieltenopetus on hyvin käytännöllinen aihe ja toivottavasti tulee hoitumaan arjen realiteettien paineessa, kyllä tätä suomalaisuuskeskustelua joudutaan käymään moneen kertaan kielikeskustelun ohessa.

Tässä palaa hihat!
Vai eikö suomalaisuutta ole ilman muumeja. Satua, sanon minä.
Luulin todellakin "keskustelun alettua" A-tuubissa, että jo syksyllä 2011 olisi Suomi pakollisen ruotsinkielen osalta vapaa maa.

Seuraavaksi kai meiltä suomalaisilta kielletään koulutus KOKONAAN, jollemme toimi hurrien laulujen mukaan.

Suomi on pahasti degeneroitumassa! Minä olen vihainen sille, ettei hurreille pistetä kampoihin. Minäkin vain yksi suomenkielinen siviili, viiden miljoonan joukossa. Järki hoi. Eikö meitä vastaan vehkeilijöille VOI MITÄÄN????
Muistakaa hyvät ystävät että suomalaisilta kiellettiin yliopistokoulutus Helsingissä - ei niin kauan sitten.

Muistakaa myös että Anna-Maja on Nordenin puolestapuhuja, myös tekee työtä jotta Suomi liitettäisiin jälleen Ruotsiin.

Toisaalta tässä täytyy ottaa viileästi. Palaan vielä viimetalvisiin viesteihin. Silloin dosentti Pasi Saukkonen analysoi Magman toimeksiannosta tätä suomalaista kielidebattia. Hänen sanoi avoimesti sen, mitä pitikin: monet ruotsinkieliset ajattelevat että, jos joku vastustaa jotain kielipoliittista järjestelyä, niin se samalla tarkoittaa negatiivisuutta ruotsin kieltä ja suomenruotsalaisuutta kohtaan, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Saukkonen siis todisti tutkijan äänellään, että vapaan kielivalinnan kannattajat eivät ole ruotsinsyöjiä - mutta vain Saukkonen itse alleviivasi tätä, pakollisen ruotsin kannattajien muuten äänekkäässä joukossa tämä ohitettiin.

http://www.magma.fi/magma-media/mikae-s ... ersyttaeae

Kriitikot Saukkonen jakaa uusfennomaaneihin ja pragmaatikkoihin. Hänen mukaansa uusfennomaanit sitovat kielen ja kansakunnan yhteen sekä lähtevät historian tulkinnoissaan Ruotsin vallan ajan "vääryyksistä". Pragmaatikot taas esimerkiksi katsovat, että ruotsin kielen opetus vie aikaa muilta kieliltä (ja ruotsin opetus onnistuu huonosti, koska kielellä ei ole käyttöä; ja ruotsi on monelle kielellisesti hitaalle oppijalla tai maahanmuuttajalle melkoinen riesa ja muun oppimisen hidaste sekä virkauran este jne.).

Uusfennomania on mielestäni oleellinen osa kielidebattia juuri siksi, että ruotsinkielisellä puolella ohitetaan pragmaattiset argumentit, koska pakollisen ruotsin kannattajat katsovat ystäväni tavoin, ettei mikään pragmaattinen argumentti voi ohittaa ruotsin ikiaikaista asemaa Suomi-Finlandissa. Ilman ruotsia maa ei olisi enää entisensä, kansakunnan sivistys olisi tuhottu.

Tämän vuoksi jokainen kohtaaminen pakollisen ruotsin kannattajan kanssa kuorii pragmaatikosta esiin sen uusfennomaanin (kuten joku täällä kirjoittikin), sillä pakollisen ruotsin kannattajat puhuvat vain "historiallisista ja kulttuurisista syistä" - heillä ei oikeastaan ole pragmaattisia argumentteja, ellei sellaisiksi lueta ivallisia heittoja tyyliin
- "kateelliset suomalaiset taas..."
- "haluatteko olla baltteja tai venäläisiä"
- "ovatko suomenkieliset lapset tyhmempiä kuin suomenruotsalaiset, kun eivät opi kolmea vierasta kieltä",
- "ymmärtämättömät vanhemmat istuttavat lapsiinsa ruotsivastaisuuden ja yrittävät kieltää näiltä osallisuuden Nordeniin ja pohjoimaiseen kulttuuriperintöön"
- "ruotsia luetaan niin vähän, ettei kellään pitäisi olla valittamista, sitä paitsi ruotsi on helppoa"...

Pakkoruotsi-illassa näimme, miten vastenmielistä on sellainen tunnepohjainen ja hyökkäävä esiintyminen, jota esiintyi pakon ystävien parissa. Suomenkielinen käytöskulttuuri ei siedä sellaista eikä olisi antanut sitä anteeksi omilleen. Meiltä vaaditaan tiukan pragmaattisia argumentteja, joita debatin toinen osapuoli ei suostu edes kuulemaan, koska heille kielidebatti on taistelua "suomenmaalaisuuden", heidän isänmaansa puolesta. Suomalaisuuden julkinen analysointi on aika vaikea pala suomenkielisille, koska sellaiseen ei ole koskaan ollut varaa - suomalaisuutta tehdään, siitä ei puhuta. Sen sijaan meillä on pitkä historia erilaisten aiheeseen liittyvien liturgioiden toistamisessa.

Eivät pragmaattiset argumentit pääse näkyviin, nehän ovat keskustelun määrittäjän kannalta vain savuverho, jolla yritetään tuhota aito "suomenmaalaisuus". Keskustelu on jotenkin häivytetty ja folktinget-verkosto vyöryy koko painollaan toimien jossain hämärän rajamailla mutta äärimmäisen tehokkaasti. Tässä on outo kehä, missä folktinget (omiensa suomalaisuuskäsityksen ja selkeiden etujen ohjaamana) tilaa, painostaa ja saa, koska se on virallinen toimija ja se on verkostoitunut jokaiseen puolueeseen ja eri alojen virkamiehistöön. Kansalaisten tai jopa kansanedustajien enemmistö ei näytä pystyvän katkaisemaan kehää.

Jotenkin tämän verkostovallan täytyy liittyä siihen, miten meillä demokratia ei toimi. Vaikka me näemme demokratiavajeen ensisijassa kielikysymyksessä, sama ongelma on nähdäkseni monessa muussakin päätöksentekoon liittyvässä asiassa. Meillä nähdään kansalaiset riesana, populismin kehtona sen sijaan, että hyväksyttäisiin kansalaisten asiantuntijuus ja kyky syvälliseen pohdintaan. Folktinget-verkosto on erityisen taitava käyttämään tätä epädemokratiaa saadakseen muka demokraattisesti ylläpidettyä oman mielensä mukaista politiikkaa.

Lisäksi kyse on nähdäkseni "suomalaisuuden" (tässä = "suomenmaalaisuus") elitistisyyden säilyttämisestä. Tämä vetoaa moniin kouluttautuneisiin suomalaisiin kielestä ja puolueesta riippumatta. Esimerkiksi Svenska social- och kommunalhögskolania käyneen Arhinmäen näkemykset ruotsinopinnoista suurena tasa-arvoistajana, oli itselleni melkoinen yllätys ja osoitus siitä, miten folktinget-verkosto onnistuu tuottamaan propagandaa, joka tarttuu hyvinkin erilaisiin toimijoihin, jopa vasemmistoliittolaisiin. "Suuri tasa-arvoistaja" tekee kuitenkin "suomalaisuudesta" (taas = "suomenmaalaisuus") hyvin akateemisen ja kaikkea muuta kuin tasa-arvoisen prosessin - mutta liturgia toistaa päinvastaista.

Tunnetasolla tämän päivän folktinget-verkosto (jossa siis on myös suomenkielisiä mukana, osa hyvinkin hyväntahtoisessa ja luottavaisessa hengessä) ei tule koskaan hyväksymään muuta tulkintaa suomalaisuudelle kuin "suomenmaalaisuuden". Tilanteen outous näkyy siinä, että vain ruotsin kielellä on olemassa tämä sana, jota suomen kielessä ei ole - meillähän on vain suomalaisuus, jonka alta löytyy mm. suomenruotsalaisuus, saamelaisuus, maahanmuuttajat jne. Folktinget-maailmassa on olemassa vain "suomenmaalaisuus" ja sen alta löytyy suomenkielinen suomalaisuus.

Oma ajatukseni on ollut, että jos riittävän sitkeästi ja viileästi toistaa pragmaattisia argumentteja, ne on viimein kuultava. En näe tälle vieläkään vaihtoehtoja, vaikka näen yhä selkeämmin sen, miten pakollisen ruotsin kannattajat haluavat ohittaa nämä argumentit sivuseikkoina ja painottaa sitä, että pakollisuuden vastustajat ovat maata tärveleviä populisteja, jotka eivät haluaisi opiskella mitään kieliä. Saukkonen debattianalyysissään kuitenkin jo kehoitti pakollisen ruotsin kannattajia hyväksymään sen, että pragmaattisiin argumentteihin on pystyttävä vastaamaan.