vapaakielivalinta.fi

Minulla on suuria vaikeuksia erottaa b ja p sekä k ja g toisistaan. Suomenkielistäkin tekstiä kirjoittaessani joudun päivittäin turvautumaan sanakirjaan, puhumattakaan vieraasta kielestä. Koulussa ja lukiossa opiskelin ruotsia yhteensä yhdeksän vuotta. Olen lukenut Hufvudstadsbladetin vuodesta 1990 jokseenkin joka aamu ensimmäisenä lehtenä. Silti vaikenen ruotsiksi. Lukiossa lunttasin jokaisessa ruotsin kielen kokeessa kirjoittamalla o:n oikeaan käteeni, jotta osasin edes kirjoittaa sanan också oikein.

Äidinkieli ei koulussa ollut sen helpompaa. Lukiossa aineiden kirjoitus oli yhtä tuskaa. Kirjoittamalla todella isolla käsialalla sain tekstiä riittämään toiselle sivulle. Hankin myös sekundakonsepteja, joissa ruudut olivat vähän vinossa. Sain näin kirjoitettua otsikon 11. riville, ohjeistetun 10. rivin sijaan. Aineiden palautukset olivat myös pelottavia. Usein opettaja oli kerännyt oppilaiden virheet monisteeseen. Monisteesta tunnistin joka kerta useita omia virheitä.

En tiedä, mitä minusta olisi tullut, jos olisin ollut matemaattisesti lahjattomampi. Matematiikka, fysiikka, kemia ja liikunta pelastivat itsetuntoni.

Toivoisin ymmärrystä niitäkin kohtaan, joilla on vaikeuksia kielten opiskelussa. Kyseenalaistan väitteen siitä, että kaikki oppivat kieliä, samoin kuin väitteen, että kaikki oppivat matematiikkaa. Kyse ei aina ole laiskuudesta. Pelko ja häpeä ovat usein läsnä.

Koulu- ja työurani aikana en tästä kehdannut puhua.