Varoitus! Jos tämän jutun aloittaa, niin kesken ei voi lopettaa.
Hyvä opetusministeri, me olemme kaiken aikaa korjaamassa sellaistakin, mikä ei ole rikki. Tai oikeammin: me olemme liian usein rikkomassa sellaista, mikä toimii.
Väsyksiin asti toistellaan, että koko ”opettajuus”on valtavassa murroksessa.Ei se ole. Toki käyttöön otetaan koko ajan esimerkiksi uutta tekniikkaa, mutta ei opettajan työn perusluonne ole muuttumassa yhtään miksikään.
Kommenteista:Niinpä koulubyrokraattien sanastoon on päässyt juurtumaan vaivaannuttavaa visioslangia, kun lukionkin pitäisi olla ketterä ja dynaaminen ja herkeämättömässä muutosprosessissa.
Vaan kun ei pitäisi. Kouluun päinvastoin tarvitaan vakautta ja ennustettavuutta. Lapset ja nuoret kaipaavat ympärilleen turvallisia rakenteita. Nyt pakkomielteinen muutos uhkaa jo opiskelijoiden oikeusturvaa, kun he eivät esimerkiksi ole tienneet lukiota aloittaessaan, mitä aineita kannattaa opiskella jatko-opintoihin päästääkseen.
Puutut itse myös poukkoilevaan muutosten tekemisiin. Tämä jos mikä saa oppilaissa vastarintaa aikaan. Viimeisin esimerkki tästä on hallitusohjelmaan rustattu pakollinen ruotsinkielen kirjoittaminen ylioppilaskirjoituksena. Mihin ihmeeseen kaikki ylioppilaat tarvitsevat kieltä, joka ei ole edes kansainvälisesti käytössä. Eikö ole paljon tehokkaampaa keskittyä sellaisiin oppiaineisiin ja päästötodistusaineen kirjoituksissa joita tarvitsee paljon enemmän tulevassa työelämässä. Mikäli keskittyy sitten kotimaan kaksikieliselle alueelle tai Pohjoismaiden työelämään, niin onhan silloin mahdollista opiskella ruotsin kieli.
Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä, että ruotsin palauttaminen pakolliseksi kirjoitusaineeksi olisi virhe. Kun pakollisuus taannoin poistettiin, muutokselle oli laaja ja perusteltu kannatus. Miksi nuo argumentit olisivat nyt muuttuneet huonoiksi? Jo nyt lukiolaiset ovat liian kuormittuneita, ja erityisen raskaaksi tilanne käy lukiota käyville maahanmuuttajille.
On vastenmielistä, että lukiolaiset maksavat nyt poliittisten lehmänkauppojen hintaa.