Miten kirjoittaisitte "Sata vuotta ruotsinkielistä edunvalvontaa"?

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
NRR
Viestit: 8387
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Miten kirjoittaisitte "Sata vuotta ruotsinkielistä edunvalvontaa"?

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 30.04.2019 09:26

Minulla on omat arvioni, mutta täällä on enemmän asiantuntemusta. Mitkä ovat itsenäisyytemme alkuvuosikymmenten kielipoliittiset askelmerkit? Miten korjaisitte näitä myöhempiä tapahtumakuvauksia?

1919: Kansalaissodan jälkeen Suomi oli koston ja kurjuuden jakama. Perustuslaista yritettiin tehdä suomenkielisen maan perustuslakia, mutta ruotsinkielisten edunvalvonta esti tämän. Vasta neljänteen perustuslakiversioon sisällytetty sanamuoto ”kaksi kansalliskieltä, suomi ja ruotsi” kelpasi sille.

20-luvulla:

30-luvulla:

40-luvulla:

50-luvulla: Suomenkieliset pedagogit ja opetustoimen ylin johto ehdottivat kaikille englantia pakolliseksi kieleksi, kun taas ruotsinkielinen edunvalvonta asetetti tavoitteekseen suomenkielisille pakollisen ruotsin ja mahdollisimman varhain.

60-luvulla: RKP hoiteli peruskouluun lehmänkaupoillaan pakkoruotsin kaikille, englanti jäi valinnaiseksi.

70&80-luvulla: Jokaiseen yliopistotutkintoon tuli yliopistouudistuksen myötä aivan uusi vaatimus: pakkovirkaruotsi, DDR:n pakkovenäjä mallina.

90-luvulla: Pakkovirkaruotsi liitettiin myös jokaiseen uuteen ammattikorkeakoulun tutkintoon. Ruotsinkielinen edunvalvonta sai estettyä silloisen opetusministeri Uosukaisen yrityksen purkaa pakkoruotsi kouluista.

2000-luvun alussa: Ruotsinkielinen edunvalvontakoneisto sai mahdollisuuden tehdä kielilaista ja kielitaitolaista mieleisensä 2003. Jokaisen virkamiehen velvollisuutta osata ruotsia alleviivattiin kielitaitolaissa. Näin mahdollisuus purkaa koulujen pakkoruotsi tulkittiin mahdottomaksi, sillä eihän suomenkielistä voinut asettaa virkakieltoon ja pakkoruotsi muka takasi, ettei näin käynyt. Samalla tuli linjattua, että pakkoruotsi on nimenomaan se tapa, jolla ruotsinkieliset palvelut turvataan. Laki Folktingetistä 2003 vahvisti sen lakisääteisen roolin ruotsinkielisten oikeuksien edistäjänä.

Pakkoruotsin pakollisen yo-kokeen poistuminen osana tutkinnon järkevöittämistä 2005 avasi keskustelun pakkoruotsin purkamisesta. 2007 Vuoksenniskan vanhempainyhdistyksen anomus ruotsin korvaamisesta venäjällä Itä-Suomessa avasi uuden aikakauden. Nämä trendit saivat ruotsinkielisten edunvalvonnan hälytystilaan.

2010-luvulla: Folktinget tilasi jo vuotta ennen 2011 vaaleja tulevan hallitusohjelman kielipoliittisen osion (Ahtisaaripaperi) ja sen pohjalta laadittiin ns. kansalliskielistrategia. Näillä eväillä ruotsinkielisten edunvalvonta on sitonut päättäjiä eri tasoilla koko 2010-luvun:
- vastoin asiantuntijanäkemyksiä pakkoruotsi varhaistettiin alakouluun,
- kunnissa nostettiin pakkoruotsin tuntimääriä (esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa kolmanneksella!),
- yliopistojen kielikeskusten pyyntö pakkovirkaruotsin purkamisesta ohitettiin,
- kansalaisaloite pakkoruotsin poistamiseksi käännettiin eduskunnassa kielikokeiluksi, jonka sitten kokoomuslainen opetusministeri vesitti (kokeiluesitys annettiin niin myöhässä että kaikki suunnitelmat kunnissa oli jo tehty, hakuaikaa ei muka voinut jatkaa...).

Nyt

RKP ja ruotsinkielisten edunvalvonta ajaa taas pakkoruotsin yo-koetta pakolliseksi. Yllättäen esimerkiksi Vasemmistoliitto ilmoittaa HBL:ssä olevansa täysin samaa mieltä ja Vihreät harkitsee...

Nyt, kun pääkaupunkiseudulla neljännes koulun aloittajista on vieraskielisiä ja erilaisia oppimisen haasteita on paljon, pakkoruotsi on erityisen ongelmallinen. Erityisopetusresurssit eivät tahdo muutenkaan riittää, perustaidot jäävät monella huteriksi, ruotsiin panostaminen vie resursseja kaikelta muulta, mutta yhtään ei pakosta jousteta.

Uusi kielipolitiikka
Viestit: 987
Liittynyt: 08.12.2017 17:48
Paikkakunta: Global

Re: Miten kirjoittaisitte "Sata vuotta ruotsinkielistä edunvalvontaa"?

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja Uusi kielipolitiikka » 30.04.2019 11:19

Hyvä aloitus.

Edunvalvontakoneiston toiminnassa ei sinänsä ole mitään moitittavaa, kunhan se tyytyy ajamaan intressiryhmänsä etua eettisesti kestävällä tavalla.

Suomenruotsalaisen edunvalvonnan painopiste on ollut viimeiset 50 vuotta suomenkielisten velvollisuuksien lisäämisessä eli suomenkielisten etujen heikentämämisessä ja suomenkielisten kuormittamisessa järjettömillä, yhä kovenevilla kielitaitovaatimuksilla.

Esim Vaasan sairaalan täyden päivystyksen edistäminen on hyväksyttävää edunvalvontaa, mutta pakkoruotsin jatkamisen vaatiminen ei ole eettisesti kestävää. Se on öykkäröintiä ja pomottamista, enemmistöön kohdistuvaa alistamista. Omaa luokkaansa on ollut viimeaikaiset suomenkielisten englannin opintojen estämisyritykset esim juuri Vaasassa.

Samaan aikaan naapurikunta Korsholm kieltäytyy kuntaliitosyhteistyöstä Vaasan kanssa, koska ruotsinkielisen enemmistön menetys on poliittiselle suomenruotsalaisuudelle "Aluemenetys"

"Suomenruotsalaisten edunvalvonta suomalaisten etujen kustannuksella" voisi olla alaotsikko

Vastaa Viestiin