Ongelmapari: kielivapaus ja maahanmuutto
Lähetetty: 21.03.2019 08:51
Maahanmuuttajien määrä kouluissa on jo nyt sellainen, että heidän pakkoruotsinsa syö valtavasti rahaa ja voimavaroja, jotka tulisi kohdentaa toisin. Vapautuksia he eivät saa, ruotsista on yhtä vaikea saada vapautusta kuin matematiikasta.
Kuitenkin nimenomaan maahanmuuton ongelmattomuutta julistavat pitävät pakkoruotsista kiinni. Siis ideologian tasolla he ihannoivat maahanmuuttoa rikkautena mutta käytännön tasolla vaikeuttavat kotoutumista, oman kielen vaalimista ja esimerkiksi erilaisten kaksikielisyyksien rekisteröimistä.
Toisaalta ne, jotka purkaisivat syrjiviä rakenteita kielipolitiikassa, ovat usein erittäin kriittisiä maahanmuuton suhteen. Heidän on pidettävä maahanmuuton ongelmia esillä, jotta sekin puoli tulisi näkyväksi, mutta sävy voi olla rankka.
Pakkoruotsin kritiikki onkin monen aktiivisen maahanmuuttajan silmissä saatu näyttämään epäilyttävän kovalta puheelta, johon ei niinkään liity halu edistää erilaisten nuorten opintietä vaan ennemminkin armottomat omillaan selviytymisen ja yhdenmukaisuuden vaatimukset. Näin ei pitäisi olla. Tosin koko tämä aika näyttää olevan mielipuolisen vastakkainasettelun aikakausi.
Tämä on todella ongelmallinen tilanne, sillä kotosuomalaisten ja maahanmuuttajien pitäisi yhdistää voimansa pakkoruotsin poistamiseksi ja perustaitojen painottamiseksi koulutuksessa.
Espoossa joka neljäs koulunaloittaja on vieraskielinen, Helsinki on kohta samassa, muut isot kaupungit seuraavat perässä. Muistakin oppilaista noin viidenneksellä on isoja oppimisen ongelmia, jotka useimmiten liittyvät kieleen. Miten koulu reagoi? Järjettömästi: kaikesta muusta kouluissa säästetään vaan ei pakkoruotsista! Esimerkiksi pääkaupunkiseudun peruskouluissa pakkoruotsin tunteja on nostettu kolmanneksella.
Jokainen lapsi on velvoitettu lukemaan ruotsia alakoulusta yliopistoon, koska muka vain näin voidaan varmistaa ruotsinkieliselle vähemmistölle (alle 5%) omankieliset palvelut. Niitä, joiden opintoja pakkoruotsi haittaa (mm. maahanmuuttajat ja erityisoppilaat) on paljon enemmän kuin näitä, joita pitäisi palvella. Samalla ruotsinkielisillä on jo helponnetut kiintiönsä eri aloille, jotta he voivat itse ylläpitää omankielisiä ympyröitään.
Ongelmista on puhuttava avoimesti! Pakkoruotsin aika on niin ohi!
Kuitenkin nimenomaan maahanmuuton ongelmattomuutta julistavat pitävät pakkoruotsista kiinni. Siis ideologian tasolla he ihannoivat maahanmuuttoa rikkautena mutta käytännön tasolla vaikeuttavat kotoutumista, oman kielen vaalimista ja esimerkiksi erilaisten kaksikielisyyksien rekisteröimistä.
Toisaalta ne, jotka purkaisivat syrjiviä rakenteita kielipolitiikassa, ovat usein erittäin kriittisiä maahanmuuton suhteen. Heidän on pidettävä maahanmuuton ongelmia esillä, jotta sekin puoli tulisi näkyväksi, mutta sävy voi olla rankka.
Pakkoruotsin kritiikki onkin monen aktiivisen maahanmuuttajan silmissä saatu näyttämään epäilyttävän kovalta puheelta, johon ei niinkään liity halu edistää erilaisten nuorten opintietä vaan ennemminkin armottomat omillaan selviytymisen ja yhdenmukaisuuden vaatimukset. Näin ei pitäisi olla. Tosin koko tämä aika näyttää olevan mielipuolisen vastakkainasettelun aikakausi.
Tämä on todella ongelmallinen tilanne, sillä kotosuomalaisten ja maahanmuuttajien pitäisi yhdistää voimansa pakkoruotsin poistamiseksi ja perustaitojen painottamiseksi koulutuksessa.
Espoossa joka neljäs koulunaloittaja on vieraskielinen, Helsinki on kohta samassa, muut isot kaupungit seuraavat perässä. Muistakin oppilaista noin viidenneksellä on isoja oppimisen ongelmia, jotka useimmiten liittyvät kieleen. Miten koulu reagoi? Järjettömästi: kaikesta muusta kouluissa säästetään vaan ei pakkoruotsista! Esimerkiksi pääkaupunkiseudun peruskouluissa pakkoruotsin tunteja on nostettu kolmanneksella.
Jokainen lapsi on velvoitettu lukemaan ruotsia alakoulusta yliopistoon, koska muka vain näin voidaan varmistaa ruotsinkieliselle vähemmistölle (alle 5%) omankieliset palvelut. Niitä, joiden opintoja pakkoruotsi haittaa (mm. maahanmuuttajat ja erityisoppilaat) on paljon enemmän kuin näitä, joita pitäisi palvella. Samalla ruotsinkielisillä on jo helponnetut kiintiönsä eri aloille, jotta he voivat itse ylläpitää omankielisiä ympyröitään.
Ongelmista on puhuttava avoimesti! Pakkoruotsin aika on niin ohi!