Kulttuurista omimista poliittisiin tarkoituksiin? Kalevala? Vaalikoneet?

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
NRR
Viestit: 8300
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Kulttuurista omimista poliittisiin tarkoituksiin? Kalevala? Vaalikoneet?

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 07.03.2019 09:01

Tämän aamun digihesarista löytyi kevään vaalikoneet (hesari, IS) ja kulttuurityöntekijän mielipidekirjoitus Kalevalasta.

Vaalikoneissa ei saanut käsitellä kielipolitiikkaa ja kansallisuusajattelua taisi koskea vain merkillinen "koti, uskonto ja isänmaa"-kysymys. Koulutusteemoista oli esillä vain kurin ja leikkausten kohtalo. Kun esimerkiksi Espoon koulunaloittajista neljännes on vieraskielisiä, olisi kysymyksiä luullut nousevan myös siitä, miten koulutusta ja kotoutumista tulee tukea, keillä on oikeus erityisopetukseen, mikä on oleellista peruskoulussa, mikä on toisen asteen tavoite, keillä on oikeus korkeakoulutukseen, mihin koulutusmäärärahat kohdennetaan...

Ei vaalikoneissa ollut kysymystä kulttuurisesta omimisesta, tässä ajatustani yhdistää vain oma pettymykseni jonkin muodottoman ja tukahduttavan "oikeinajattelun" läsnäolosta. Näin siis kulttuurityöntekijä Kalevalasta, näinkö kulttuurin ammattilaiset puhuvat:
KULTTUURINEN omiminen on yksi tapa politisoida kulttuuri. Asioiden alkuperästä onkin tärkeää puhua. Kalevalan kohdalla aineksia on monia: karjalaisuuden lisäksi kyse on myös itämerensuomalaisesta tai eurooppalaisesta kulttuuriperinteestä.

Kulttuurisessa omimisessa on aina kyse poliittisesta teosta ja vallankäytöstä. Mutta mistä sen sijaan on kyse, kun kulttuurinen kokonaisuus valjastetaan sellaisenaan poliittiseen tehtävään, kuten Kalevala tekemällä siitä kansalliseepos?

Ehdotankin, että puhuttaisiin kulttuurin omimisesta poliittiseen käyttöön. Kalevalan poliittisen käytön voi esimerkiksi tunnistaa joka kerta, kun Kalevalan juhlassa soi Maamme-laulu. Symboleista svastika, joka esiintyy Gallen-Kallelan kuvastossa jo 1800-luvulla, on niin politisoitunut, ettei sitä käytännössä voi lainkaan käyttää selittämättä samalla sen koko historiaa ja siitä huolimatta leimautuen.

--- onko Kalevala mahdollista siirtää etäämmälle kansallisesta tulkinnasta? Tällä en tarkoita silmien sulkemista teoksen poliittiselta käytöltä vaan poliittisen tunnistamista ja nimeämistä silloin, kun se tapahtuu. Tilassa, jossa runokokoelma ei edustaisi tyhjentävästi kenenkään kansallista identiteettiä, voisi avoimemmin huomioida teokseen sisältyvät, kansallisuuteen kuuluvat ja kuulumattomat, kulttuurisesti universaalitkin tasot.
En saa otetta siitä, millä Kalevalasta poistettaisiin suomalaisuus, jos kerran karjalaisuus, itämerensuomalaisuus ja eurooppalaisuus saavat olla läsnä. Mitä on se, ilmeisesti paha suomalaisuus, joka omii ja jota edustaa Maamme-laulu (ei ole minunkaan lempparini, mutta...).

Suomalaisuudesta puhuminen saa monet kommentoimaan varsin hyvin:
--- sepustuksen saisi laulaa suohon. Kalevala on Suomen ja suomalaisten kansalliseepos, myös tällaisena aikana, jolloin kaikenlainen kansallisen identiteetin kieltäminen on hyvin muodikasta.
Näin minäkin ajattelin yliopistossa opiskellessani. Ajattelin, että kansakunnat ovat vain keinotekoisesti ja tarkoituksenmukaisesti luotuja sosiaalisia konstruktioita, joista pitää päästä eroon, aivan kuten roduistakin, jotka ovat myös sosiaalisia konstruktioita. Nykyisin kuitenkin tunnutaan korostavan sitä, että joidenkin ihmisten tulisi tuntea ylpeyttä kansakunnastaan ja rodustaan. Mutta jos kuulut ....
Kalevalan kertomusten aiheet, ovat ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, eivät mitenkään suomalaisia tai eurooppalaisia. Mutta edellisen estämättä, kun otetaan huomioon se kuinka herkullista, kuvaavaa, nasevaa on Kalevalan suomen kieli, voi Kalevalaa perustellusti pitää kansalliskirjana, tai eepoksena, jos tämä sana hienompi.
Jos tuhoamme kansakunnan merkitysjärjestelmänä, mitä jää jäljelle? Kansakunta ei ole sillä tavalla "keksitty" 1800-luvulla, kuten eräät sosiaalisen konstruktionismin kannattajat ajattelevat. Ihmiset ovat puhuneet kansakunnista antiikin ajoista lähtien --- tämä näyttää olevan sellainen olennainen merkitysjärjestelmä, joka on kulkenut lajimme mukana iät ja ajat. --- Kansakunnat ovat konstruktioita ja performanssia, mutta eivät täysin merkityksettömiä.
Ymmärrän tuon performanssin, niin kansallisuudessa kuin vaalikoneissa. Mutta mistä jotain konkreettista?

Mistä äänestämme tämän kevään vaaleissa? Mistä emme pääse äänestämään?

Mikä on ominut kulttuurisen ja poliittisen vapautemme? Mitä saamme olla ja mitä emme? Kuka määrittelee suomalaisuuden, saake olla erilaisia suomalaisuuksia? Kuka poliittiset tavoitteet ja mahdollisuudet?