Etninen suomalaisuus tai skandinaavisuus, hyvä vai paha?
Lähetetty: 05.03.2019 12:47
DNA-sukututkimusohjelmisto jakaa etnisyyksiä tällä hetkellä näin:
Suomalainen
Skandinaavi
Englantilainen
Irlantilainen, skotti ja walesilainen
Pohjois- ja länsi-eurooppalainen
Baltti
Itäeurooppalainen
Balkanilainen
Ashkenasi juutalainen
Iberialainen
Italialainen
Kreikkalainen
Sardinialainen
Jostain syystä listassa ei ole alkuperäiskansoja omina etnisyyksinään, kuten saamelaiset. Ehkä siksi, ettei tätä kysytä testilomakkeissa, kansallisuus ja syntymäpaikka näkyvät.
Mietin vain, onko esimerkiksi skandinaaveiksi itsensä mieltävien vaikea käsittää, että suomalaisuus on myös etnisyyttä ja sillä tavoin rinnakkainen nimikkeiden skandinaavisuus ja balttilaisuus kanssa - eikä vain sanojen ruotsalainen ja virolainen rinnakkaisnimike? Tästä näkökulmasta on järjetöntä vaatia suomalaisia "käymään skandinaaveista saavuttaakseen goodwilliä" tai pelkäämään leimautumista "puolibalteiksi", tähän liittyy myös epäilyttävä etninen/kulttuurinen arvottaminen.
Suomalaiset ovat siis oma etninen ryhmänsä, toki sisältäen monia taustaetnisyyksiä niin lähimaista kuin uusien monitaustaisten perheiden kautta. Omassa profiilissani on tällainen länsisuomalainen etnisyyskuvio (muuttunee testien kehittyessä):
- suomalainen yli 60%
- baltti yli 10%
- itäeurooppalainen yli 10%
- skandinaavi alle 10%
Muiden perheenjäsenten suomalaisuusprosentti on yli 90, koska heillä osa perimästä tulee idästä. En tietenkään koe olevani vähiten suomalainen perheessäni
Suomalaisuus on skandinaavisuuden tapaan myös kulttuuriperintöä, erityisesti kiinnittynyt suomen kieleen.
Ja sitten on kansalaisuus nimeltä suomalainen.
Olen aiemminkin puhunut siitä, että monietnisyys avautuu minulle parhaiten tulevien polvien kautta. Minun on helppo ajatella, että (joskus tulevaisuudessa toivottavasti ilmaantuvien) lastenlasteni tai viimeistään lastenlastenlasteni etnisyys on kirjavampaa kuin omani. Heissä sulautuvat yhteen ne erilaiset etnisyydet ja kulttuurivirrat, jotka nyt saattavat erottaa ja hämmentää. Heidän sukupuussaan esivanhempina olemme kaikki yhtä kiinnostavia ja arvokkaita oksia. Mutta nyt ja tässä on olemassa niin kansalaisuutena toteutuva, etninen kuin kulttuurinenkin suomalaisuus. Kunkin yksilön kohdalla kaikki kolme erilaisia, uniikkeja mutta koko väestöä katsellessa näkyvät yhdistävät piirteet.
Suomalainen
Skandinaavi
Englantilainen
Irlantilainen, skotti ja walesilainen
Pohjois- ja länsi-eurooppalainen
Baltti
Itäeurooppalainen
Balkanilainen
Ashkenasi juutalainen
Iberialainen
Italialainen
Kreikkalainen
Sardinialainen
Jostain syystä listassa ei ole alkuperäiskansoja omina etnisyyksinään, kuten saamelaiset. Ehkä siksi, ettei tätä kysytä testilomakkeissa, kansallisuus ja syntymäpaikka näkyvät.
Mietin vain, onko esimerkiksi skandinaaveiksi itsensä mieltävien vaikea käsittää, että suomalaisuus on myös etnisyyttä ja sillä tavoin rinnakkainen nimikkeiden skandinaavisuus ja balttilaisuus kanssa - eikä vain sanojen ruotsalainen ja virolainen rinnakkaisnimike? Tästä näkökulmasta on järjetöntä vaatia suomalaisia "käymään skandinaaveista saavuttaakseen goodwilliä" tai pelkäämään leimautumista "puolibalteiksi", tähän liittyy myös epäilyttävä etninen/kulttuurinen arvottaminen.
Suomalaiset ovat siis oma etninen ryhmänsä, toki sisältäen monia taustaetnisyyksiä niin lähimaista kuin uusien monitaustaisten perheiden kautta. Omassa profiilissani on tällainen länsisuomalainen etnisyyskuvio (muuttunee testien kehittyessä):
- suomalainen yli 60%
- baltti yli 10%
- itäeurooppalainen yli 10%
- skandinaavi alle 10%
Muiden perheenjäsenten suomalaisuusprosentti on yli 90, koska heillä osa perimästä tulee idästä. En tietenkään koe olevani vähiten suomalainen perheessäni
Suomalaisuus on skandinaavisuuden tapaan myös kulttuuriperintöä, erityisesti kiinnittynyt suomen kieleen.
Ja sitten on kansalaisuus nimeltä suomalainen.
Olen aiemminkin puhunut siitä, että monietnisyys avautuu minulle parhaiten tulevien polvien kautta. Minun on helppo ajatella, että (joskus tulevaisuudessa toivottavasti ilmaantuvien) lastenlasteni tai viimeistään lastenlastenlasteni etnisyys on kirjavampaa kuin omani. Heissä sulautuvat yhteen ne erilaiset etnisyydet ja kulttuurivirrat, jotka nyt saattavat erottaa ja hämmentää. Heidän sukupuussaan esivanhempina olemme kaikki yhtä kiinnostavia ja arvokkaita oksia. Mutta nyt ja tässä on olemassa niin kansalaisuutena toteutuva, etninen kuin kulttuurinenkin suomalaisuus. Kunkin yksilön kohdalla kaikki kolme erilaisia, uniikkeja mutta koko väestöä katsellessa näkyvät yhdistävät piirteet.