Kielten merkitys koulutuksessa eri näkökulmista
Lähetetty: 26.02.2019 08:50
Jäin miettimään tätä "Uusi kielipolitiikka" -nimimerkin viestiä:
Minusta "lisää kieliä" -slogan ei soi nyt kieliosaamisen tärkeyden vuoksi, vaan siksi, että painottamalla turhaa kieliosaamista, voidaan järjestellä koulutusmyönteisten kotien lapsille joka kouluun polkuja ja ryhmiä, joilla he irtautuvat maahanmuuttajien ja vähemmän koulutettujen kotien lapsista täyttyvistä tavisryhmistä. Järjestely korvaa toistaiseksi yksityiskoulut. Nähdäkseni tässä on ihan oma agendansa. Myös perussuomalaisilla. Tässä siis ruotsinkielisten etuoikeuksien säilyttäminen "lisää kieliä" -verhon avulla saa vetoapua niiltä kodeilta (tai heitä edustavilta poliitikoilta), jotka yrittävät paeta uuden, monikulttuurisen koulun ongelmia ja varmistaa omien lastensa koulunkäynnin valikoituneessa joukossa ja jatkoonpääsykriteereiksi osaamista, jossa he pystyvät auttamaan.
Koulutus on monitahoinen kenttä piilo-opetussuunnitelmineen ja vanhojen rakenteiden uusintamisineen. Koulutus on täynnä syrjiviä rakenteita (kuten pakkoruotsi), joita emme miellä syrjiviksi, koska koulutuskeskustelua ei käydä siitä näkökulmasta. Näkökulma on voittajien, ja siksi olisi mukavampi pedata ruotsivapaata koulutusputkea kolmen kielen maistereille kuin sosionomiksi opiskelevalle lähihoitajalle.
Koulutuksen on kuitenkin katsottava eteenpäin ja palveltava koko ikäluokkaa, myös nörtti-insinöörejä ja lähäreitä, joilla kielisivistyksen sijaan on kielihaavoja ja tavoitteena lähinnä taito tuottaa selkosuomea ja pärjätä digifoorumeilla englanniksi. "Antaa niiden karsiutua", ei ole vaihtoehto. Tulevaisuutta ei rakenneta tinkimällä mahdollisimman monen kouluttautumisesta tai pitkittämällä koulutusta turhilla kieliopinnoilla.
Moni on kritisoinut sääty-yhteiskunnasta periytyvää näkemystä, että korkeampi siwistys on oleellisesti kieliosaamista. Vanha oppikoulumme vielä koulutti nimenomaan pappeja ja virkamiehiä maahan, jossa oli vierasta kieltä puhuva eliitti. Sekä oma sivistyneistö että Eurooppa olivat kielimuurien takana. Osallisuus tuosta sivistyneeksi kutsutusta maailmasta siis avautui kieliopinnoilla. Pakkoruotsiliturgia perustuu edelleen tähän vanhaan asetelmaan: "historialliset ja kulttuuriset syyt" kirjattiin vielä joitakin vuosia sitten opetushallituksen perusteluihin pakkoruotsin kohdalle, edelleen puhutaan skandinaavisen kielen osaamisesta kynnyksenä pohjoismaisuuteen.Uusi kielipolitiikka kirjoitti: ↑25.02.2019 20:16 Vielä 10 vuotta sitten olisin kannattanut kahta pakollista kieltä, mutta en enää. Syy on siinä, että on huomattavasti tärkeämpää osata erinomaisesti englantia kuin tyydyttävästi kahta muuta kieltä.
Lisäksi käännösteknologia on kehittynyt valtavasti ja kaikki kielet kääntyvät koneella englanniksi, mutta eivät välttämättä suomeksi.
Suuri yleisö ei tätä tajua, joten Liitto lienee nyt lähtenyt siitä vanhentuneesta tiedosta, että laaja kielitaito on itseisarvo..
Vaikka ei se ole enää!
Minusta "lisää kieliä" -slogan ei soi nyt kieliosaamisen tärkeyden vuoksi, vaan siksi, että painottamalla turhaa kieliosaamista, voidaan järjestellä koulutusmyönteisten kotien lapsille joka kouluun polkuja ja ryhmiä, joilla he irtautuvat maahanmuuttajien ja vähemmän koulutettujen kotien lapsista täyttyvistä tavisryhmistä. Järjestely korvaa toistaiseksi yksityiskoulut. Nähdäkseni tässä on ihan oma agendansa. Myös perussuomalaisilla. Tässä siis ruotsinkielisten etuoikeuksien säilyttäminen "lisää kieliä" -verhon avulla saa vetoapua niiltä kodeilta (tai heitä edustavilta poliitikoilta), jotka yrittävät paeta uuden, monikulttuurisen koulun ongelmia ja varmistaa omien lastensa koulunkäynnin valikoituneessa joukossa ja jatkoonpääsykriteereiksi osaamista, jossa he pystyvät auttamaan.
Koulutus on monitahoinen kenttä piilo-opetussuunnitelmineen ja vanhojen rakenteiden uusintamisineen. Koulutus on täynnä syrjiviä rakenteita (kuten pakkoruotsi), joita emme miellä syrjiviksi, koska koulutuskeskustelua ei käydä siitä näkökulmasta. Näkökulma on voittajien, ja siksi olisi mukavampi pedata ruotsivapaata koulutusputkea kolmen kielen maistereille kuin sosionomiksi opiskelevalle lähihoitajalle.
Koulutuksen on kuitenkin katsottava eteenpäin ja palveltava koko ikäluokkaa, myös nörtti-insinöörejä ja lähäreitä, joilla kielisivistyksen sijaan on kielihaavoja ja tavoitteena lähinnä taito tuottaa selkosuomea ja pärjätä digifoorumeilla englanniksi. "Antaa niiden karsiutua", ei ole vaihtoehto. Tulevaisuutta ei rakenneta tinkimällä mahdollisimman monen kouluttautumisesta tai pitkittämällä koulutusta turhilla kieliopinnoilla.