Suomi puhuu -tapahtuma
Lähetetty: 21.02.2019 15:33
Idea on kannatettava, mutta miksi konteksti on pohjoismainen, miksi ei -suomalainen ?Saksalaislehti Zeit Onlinen projekti, jossa erimieliset ihmiset istutetaan – omasta halustaan – samaan pöytään eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa.
Helsingin Sanomat järjestää nyt samanlaisen
Suomi puhuu -tapahtuman eduskuntavaalien alla.
Saksassa tapahtumaa on kuvailtu politiikan Tinderiksi, mutta minusta se on vielä enemmän. Se on journalistinen projekti, jonka päämäärä on avata eri tavalla ajattelevien ihmisten maailmoja.
Se on demokratiaprojekti, jossa ollaan rauhanomaisesti eri mieltä.
Se on myös pohjoismainen identiteettiprojekti: millainen maa me haluamme olla?
Tavoite ei ole, että erimieliset ihmiset olisivat samaa mieltä.
Tavoite on, että toisen perusteluja ymmärtäisi, vaikka niitä ei hyväksyisi.
Vastapuoli ei ole paha, vaikka olisikin eri mieltä.
On ihan eri asia huutaa tuntemattomille netissä kuin tavata kasvotusten joku, jolla on päinvastaiset arvot. Kokeilkaa vaikka.
Mikä piiloagenda tässäkin oikein on?
Jos kielipolitiikkaa pohditaan tuossa kontekstissa, raamit on jo valmiiksi asetettu tukemaan pakkoruotsia.
Osa ihmisistä kokee vastakkainasettelun jo niin rajuksi, ettei halua osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun lainkaan, kertoo kolmen vuoden takainen E2-ajatushautomon kysely. Samaan aikaan valtaosa suomalaisista sanoo, että haluaisi keskustella erimielisten ihmisten kanssa.
Kommentteja?VIIME vuosina Suomessakin on kasvanut huoli siitä, että erimielisten ihmisten keskustelu on heikentynyt. On puhuttu kuplista: samanmielisten yhteisöistä, joita eivät läpäise vääräksi leimatut mielipiteet tai omia käsityksiä haastavat tiedot.
Internet tekee samanmielisten seuraan hakeutumisen aiempaa helpommaksi.
Poliittiset erimielisyydet näkyvät sosiaalisessa mediassa, mutta keskustelu on harvoin hedelmällistä, kun sitä käydään nimimerkkien takaa.
Oman nimen käyttäminen ei auta asiaa yhtään. Se on nähty, kun suomenruotsalainen edunvalvontakoneisto aloittaa massiivisen mustamaalauksen kaikkia niitä kohtaan, jotka edes sivulauseessa kyseenalaistavat nykyisen kielipolitiikan.
Esimerkiksi Soininvaara on joutunut raivokkaan hyökkäyksen kohteeksi.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006005520.html